Täällä vartioin minä

Tällaiset hauskat tyypit vartioivat pukuhuoneiden ja vessojen ovia työpaikallani. Aitoa 60-lukua.

Rosvopaistikokeilu hirvellä

Pääsiäisen pyhinä kokeiltiin aiemmin hyväksi havaittua urbaanin rosvopaistin ohjetta kahdelle hirvenpaistipalalle. Marinadissa oli tällä kertaa valkosipulia, tuoretta timjamia, oreganoa ja minttua sekä suolaa. Paistipalat olivat marinadissa yön yli. Lopputulos ei ollut lähellekään niin herkullinen kuin ensimmäisellä kerralla, liha oli kyllä mureaa, mutta kuivaa. Enemmän hirvenlihan kanssa tekemisissä ollut olisi varmaan osannut sanoa heti, että hirvi ei sovellu rosvopaistiin, mutta tulipahan nyt kokeiltua. Syömäkelvotonta se ei todellakaan ollut, se olisi vaan vaatinut täyteläisen kastikkeen kaverikseen (jota en tietenkään ollut tajunnut tehdä). Myöhemmin maistoin tätä hirveä holladaise-kastikkeen kanssa, toimi! No mikä nyt ei maistuisi melkein yksistään voista koostuvan kastikkeen kanssa, heh.

Hieman kuivakkaa ateriaa paransi kuitenkin hirven kanssa loistavasti sopinut punaviini sekä raikas jälkiruoka, joka toimi samalla syntymäpäiväkakkunani. Aurikovuori nimellä reseptivihkossani kulkevan reseptin alkuperää en enää muista, se kun on sinne kirjoitettu joskus armaalla 90-luvulla. Moneen vuoteen en ole tätä jälkiruokaa valmistanut, mutta nyt päätin kokeilla tehdä sen maidottomana versiona ja hyvin onnistui. Appelsiinin ja sitruuna maku onnistui melkein peittämään alleen omasta mielestäni hieman tympeän soijatuotteille ominaisen maun.

Aurikovuori

5 appelsiinia

1 prk maitorahkaa tai puoli purkillista (250 g) maustamatonta Alpro soyaa

n. 1 dl sokeria

2 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeri

6 liivatelehteä

1/2 dl appelsiinimehua

2 dl kuohukermaa tai GoGreen vispiä



Kuori appelsiinit, poista veitsellä myös valkoinen kerros. Leikkaa osa 1/2 cm:n viipaleiksi ja vuoraa niillä kulho. Pilko loput appelsiineista pieniksi kuutioiksi ja sekoita rahkan joukkoon. Lisää sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Liuota ne kiehuvan kuumaan appelsiinimehuun ja lisää rahkaseokseen. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja nostele varovaisesti rahkahyytelöön. Kaada seos appelsiiniviipaleilla vuorattuun kulhoon ja hyydytä sitä jääkaapissa 3-5 tuntia. Kumoa lautaselle.

Kevään synttärit nro 2

Pitkäperjantaina pääsimme juhlistamaan sukulaismiehen  40-vuotissyntymäpäiviä. Tässä seurassa juhliminen tietää yleensä hyvää ruokaa ja hillitöntä ylensyöntiä eikä siitä linjasta poikettu tälläkään kertaa. Juhlapöydän antimet olivat loihtineet juhlakalu ja hänen vaimonsa, joten reseptit jäävät tällä kertaa väliin.

Pariloitua parsaa ja pekonia

Paistettua punasipulia ja herkkusieniä

Grillattua karitsan paahtopaistia

Maidottomille juhlijoille oli tarjolla kakku, jonka täytteenä oli kuningatarhilloa ja päällä GoGreen vispiä

Muut saivat mascarponejuustosta tehtyä kakkua, pinnalla mansikka-vadelmahyytelö



Meidän perheeltä sankari sai lahjaksi Strömsö-kokki Paul Svenssonin Grilli kuumana -kirjan. Tarkemman selailun jälkeen taitaa mennä samainen kirja itsellekin hankintaan. Selkeitä reseptejä, kauniita kuvia ja paksu mattapintainen paperi, siis kaikki hyvän keittokirjan ainekset samoissa kansissa.

Omalta perheeltä lahjaksi tuli hienon kortin lisäksi unelmien rata-ajomatka Saksaan. Hymyä riitti pitkälle iltaan ja pitkälle eteenpäin tämän lahjan ansiosta. 

Luotolaiset

Kaksi luotolaista saatiin lomalla samaan kuvaan.

Varaslähtö pääsiäiseen, urbaani rosvopaisti

Loman viimeisen yhdessä vietetyn illan kunniaksi valmistettiin urbaani rosvopaisti karitsan viulusta hesarin uusimman kuukausiliitteen ohjeen mukaan. Karitsan viulu oli hankittu mökiltä muutaman kymmenen kilometrin päässä Vuojärven kylässä sijaitsevalta Simulan lammastilalta. Lähiruokaa siis!

Karitsan viulu laitettiin maustumaan edellisenä iltana. Foliopaketin sisään pääsivät makua antamaan valkosipuli, rosmariini, timjami, merisuola ja sitruunankuorisuikaleet. Lähimmästä kaupasta (huom. ei lähikaupasta) ei löytynyt tuoreita yrttejä, joten kuivatut saivat kelvata.

Aamupäivällä maustunut viulu laitettiin pakettiin, joton tuli ensin leivinpaperia, sitten kostutettua sanomalehteä ja viimeiseksi folio. Koko kokeus laitettiin kahdeksi tunniksi 150 asteiseen uuniin. Tämän jälkeen lämpötila laskettiin 100 asteeseen, jossa paketti sai muhia reilut viisi tuntia. Tuoksu oli aivan mahtava, kun paketti aukaistiin. Liha oli kypsyt todella mureaksi, mutta oli silti mehevää eikä veistä tarvittu irroittamaan lihaa luista. Ja maku oli aivan sanoin kuvaamattoman hyvä, tätä reseptiä voin todella suositella!

Urbaani rosvopaisti

1 karitsan viulu

1 valkosipuli

6 rosmariinin oksaa

1/2 punttia timjamia

1 sitruuna

3 rkl jauhettua merisuolaa

leivinpaperia

2 sanomalehden aukeamaa

foliota

paistinarua

Kuori valkosipulinkynnet ja pilko pieniksi. Kuori kuorimaveitsellä sitruunasta kuoret. Sekoita suolan kanssa kulhossa hienonnettu valkosipuli, sitruunankuoret ja nypityt yrtit. Tee viulun keskiosaan viilto pituussuunnassa, jotta saat maustetuksi lihaa myös sisältä. Hiero yrttisuola kauttaaltaan lihan pintaan ja sisään. Nosta liha kylmään ja anna marinoitua vähintään kolme tuntia.

Kääri viulu ensin leivinpaperiin, sitten sanomalehteen. Sido paperi kunnolla kiinni paistinarulla, ja kastele sen jälkeen sanomalehti vedellä märäksi. Kääri koko paketti kaksinkertaiseen folioon ja nosta vuokaan tai pellille. Kypsennä viulua 150 asteessa ensin kaksi tuntia, minkä jälkeen laske lämpötila 100 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä kuusi tuntia.

Lisäkkeenä lihan kanssa tarjolla oli pannulla kypsennettyjä juureksia (lanttua, porkkanaa ja sipulia), jotka oli maustettu valkosipulilla, hunajalla ja suolalla sekä vihreää salaattia.

Aterian kruunasi mustikoista tehty sorbettityyppinen jälkiruoka, jonka valmistuksessa omat ansiot olivat vähissä.

Maidoton hyydykekakku

Meidän perheen kevään juhlaputken ensimmäisiä synttäreitä juhlistettiin maidottomalla hyydykekakulla. Ohjeen sovelsin tavallisen hyydykekakun reseptistä. Ja Lapissa kun ollaan, niin mitäs muitakaan marjoja kuin lakkoja kakkuun voisi laittaa. Nämä kyseiset lakat oli apen toimesta poimittu läheiseltä suolta ja maku oli mitä mainioin. Saman tyyppisen kakun aioin tehdä toisenkin kerran maidottomaksi vaihtoehdoksi kahvipöytään tai jälkiruuaksi. Pakastamistakin voisi kokeilla vai sattuisiko jollain olemaan jo kokemusta tämäntapaisen kakun pakastamisesta?

Maidoton lakkahyydykekakku

pohja:

200 g Digestive keksejä

75 g maidotonta margariinia

täyte:

2 dl GoGreen vispiä

500 g maustamatonta Alpro soyaa

(jugurtin tapainen valmiste)

n. 6 dl lakkoja

6 liivatelehteä

n. 1 dl sokeria

Murskaa keksit ja sekoita joukkoon sulatettu margariini. Painele seos irtopohjavuoan pohjalle. Vuoan voi halutessa vuorata tuorekelmulla.

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vispi vaahdoksi, lisää joukkoon "soijajugurtti" ja sokeri. Itse valutin jugurttia yön yli kahvisuodattimessa, jolloin nestettä oli poistunut reilun desin verran. Valuta lakoista nestettä talteen ennen kuin lisäät ne täytteeseen. Kuumenna neste kiehuvaksi ja liuota liotetut liivatteet nesteeseen. Anna liivateseoksen jäähtyä hetki ja lisää se täytteeseen koko ajan sekoittaen. Kaada täyte vuokaan ja anna hyytyä vähintään neljä tuntia, mielellään yön yli. Koristele kakku kokonaisilla lakoilla.

Will I be pretty

Halusin neuloa kummitytölleni kevätsäille sopivan pipon. Tiedustelin hänen äitinsä välityksellä väritoivetta ja vastauksena tuli yllättäen vaaleanpunainen. Lankavarastojen uumenista löytyi ohut, kauniin vaaleanpunainen lanka, josta muutama vuosi sitten yritin tehdä itselleni huivia salomonin solmuilla. Huivin tekele meni purkuun ja vyöte katosi jo aikoja sitten, mutta muistan ostaneeni langan Neuletikistä Tapiolasta ja se oli jotain vauvalankaa, 100 % merinovillaa. Ravelrysta löysin pienin etsinnän jälkeen mallin, joka iski heti. Malli on tarkoitettu sytomyssyksi, mutta sopii mielestäni hyvin muuhunkin käyttöön.

Malli: Will I be pretty

Puikot: 2,5 mm

Lanka: tuntematon vauvalanka, 100 % merinovilla

Muuta: puinen kukkanappi Menitan Soukan myymälästä

 

Pipoon tein ohjetta enemmän päälaen lisäyksiä (lopullista silmukkamäärää en tietenkään ottanut ylös), koska ensimmäinen versio oli sopiva mallinukke-Kertulle ja näin ollen todennäköisesti liian pieni pari vuotta vanhemmalle kummitytölle. Mallia kiinnosti tällä kertaa poseraamista enemmän lumityöt, yhteen lähikuvaan pipo osui kuitenkin ihan kokonaan.