Sous-vide -kokeilu kotikonstein

Taannoisessa rotukarjaillassa saamistani Sous-vide -tekniikkaan liittyvistä opeista ja keskustelusta innostuneena päätin kokeilla naudan entrecote-pihvien kypsennystä tuolla tekniikalla kotona ilman asiaan kuuluvaa vesihaudetta pelkän kattilan ja lämpömittarin avulla. Koska en omista myöskään vakumikonetta, lihat menivät hauteeseen alkuperäisessä vakumipakkauksessa, jossa oli kaksi n. 250 g:n pihviä.

 

 

 

Lämmitin n. 4,5 litraa vettä hiljalleen 6 litran kattilassa. Kun veden lämpötila alkoi lähestyä 54 astetta, laitoin lihapakkauksen veteen ja induktiolieden levyn ykköselle. Aluksi lämpötila pääsi nousemaan lähemmäs 60 astetta, mutta kylmän veden lisäyksellä lämpötilan sai laskettua helposti alemmas. Lihat lilluivat hauteessa vajaa kaksi tuntia ja sain veden lämpötilan pysymään suht tasaisena alun säädön jälkeen. Sen verran vahtimista tuossa kuitenkin oli, että monen tunnin kypsennystä en jaksaisi säätää (vaikka säätäjien kruunaamaton kuningatar olenkin). Tietysti mitä suurempaa vesimäärää käyttää, sitä vähemmän säätöä veden lämpötilan samana pitäminen vaatii.

 

Hauteesta oton jälkeen annoin paketin jäähtyä hieman ennen avaamista ja tämän jälkeen paistoin pihveihin kauniin pinnan. Hauteesta kypsynyt liha on kyllä aika hailun väristä ja vastemielisen näköistä, joten ainakin pihveille tuo pinnan paistaminen on ihan ehdoton juttu. Vai onko pihvi edes pihvi, jos sitä ei paista pannulla tai grillaa?

 

 

 

No miltä se pihvi sitten maistui? Alun korkeampi lämpötila kypsensi lihan ehkä vähän liikaa, kuten kuvasta näkyy. Käytin pihvien paistossa myös rotukarjaillassa saamiani oppeja ja paistoin pihvit ensin pelkässä öljyssä ja lopuksi vain valelin ne ruskistetulla voilla. Tämä pieni lisäsäätö saattoi vaikuttaa myös pihvien kypsyysasteeseen.  Haudutuksen aikana entrecoteen mitkälie välirasvat ja muutjutskat sulivat kivasti, lopputulos oli siis varsin murea ja maukas.

Paikka kaikelle tarpeelliselle

Jo viime kesänä suunnittelimme miehen kanssa terassillemme varastokomeroa, jossa voisi säilyttää kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin puutarha- ja grillaushommiin liittyvää tavaraa. Terassin teko oli kuitenkin tälle perheelle niin suuri ponnistus, että komero jäi ajatuksen asteelle. Alkukesällä insipiraatio sitten iski ja komeron kehikko alkoi hiljalleen syntyä. "Piirrustukset syntyivät sitä mukaan, kun homma eteni ja tukeva runko saatiinkin aikaan. Suurinta päänvaivaa tuottivat ovet ja niiden saranat. Rautakaupan saranaosastolla kun näet valinnanvaraa riittää ja asiaan vihkiytymättömälle valinta on kaikkea muuta kuin helppoa. Pienen säätämisen jälkeen ovetkin saatiin paikalleen (kaikille komerontekijöille tiedoksi, vaimon ja naapurin miehen neuvoja kannattaa aina noudattaa oviasioissa, säästyy säätämiseltä). Jonkin verran jouduin hakemaan puutavaraa kaupasta, mutta suurin osa oli edellisenä vuonna tehdystä julkisivujen uusimisesta yli jäänyttä materiaalia, jonka luvan kanssa keräsin talteen. Siis kierrätystä parhaimmillaan!

 

 

Komeron "tyttöjen puolella" on paikka meikäläisen oksasaksille, leikkureille, multanyssyköille, lannotteille ja ruukuille sekä "poikien puolella" paikka briketeille, hiilille, sytytysnesteelle ja muulle grillaustilpehöörille. Nuo kuvat on muuten otettu noin kuukausi komeron valmistumisen jälkeen ilma ihmeempiä järjestelyoperaatioita ja tavarat ovat edelleen niille suunnitelluilla paikoilla (ja niitä on siis käytettykin siinä välissä). Kyllä nyt kelepaa.

 

 

Naapuriapua parhaimmillaan

Ennen komeron rakentamista terassi sai uuden harmaan sävyn pintaansa. Sudin pinnan kahteen kertaan Tikkurilan sävytetyllä Valtti-puuöljyllä. Sävynä oli muistaakseni 5088 Turve. Terassin ilme muuttui kyllä aika paljon parempaan suuntaan, kuten ennen ja jälkeen kuvista voi havaita.

 

 

 

Ribsit ja niiden seuralaiset

Pahasti jälkijunassa laahaa nämä minun postaukset. Eihän sitä koneen ääressä ehdi olla, kun puuhaa riittää sisällä ja ulkona niin, että hädin tuskin nukkumaan ennättää. Onneksi ribsikausi on vasta aluillaan, joten vielä on näille resepteille käyttöä tänä kesänä.

Perinteisten juhlatarjoilujen sijaan (tietenkään kakkua unohtamatta) esikoisen syntymäpäivillä tarjoiltiin ribsejä kahdella tavalla maustettuna sekä kolmea aiheeseen sopivaa salaattia. Lisänä vielä miehen leipomaa focacciaa, jota hän onkin innostunut leipomaan oikein urakalla viime aikoina. Ribbsien ja salaattien ohjeet perus cole slawta lukuunottamatta ovat peräisin jenkkilästä tuliaisiksi saamastani The Barbeque Biblesta. Kiitos Ghetto Gourmetin Riksulle hyvästä kirjavinkistä.

Ribsejä tehtiin Romyn tapaan filippiiniläisillä mausteilla luumu-inkiväärisoosin kanssa tarjoiltuna (näitä olin saanutkin maistaa jo talvella tulisissa pilleissä Oulussa)  sekä Memphis style -mausteilla. Koska baby ribsejä oli 5 kiloa, ei kaikkia pystytty kypsentämään grillissä. Ribsit saivat kypsyä uunissa folioon käärittynä n. 2 tuntia 150 asteessa ennen viimeistelyä grillissä. Molemmat mausteseokset olivat hyviä, mutta niin erilaisia, että vaikea on sanoa kumpi olisi ollut parempi. Miespuolisten vieraiden pinnat vei Memphis style ribsit.

Memphis style ribsit

Mausteseos:

3 räkkiä (reilu 3 kiloa) possun baby ribsejä

0,6 dl paprikajauhetta

4 1/2 tl mustapippuria myllystä

4 1/2 tl ruskeaa sokeria

1 tl suolaa

1 1/2 tl sellerisuolaa (jäi meiltä laittamatta)

1 1/2 tl cayenne pippuria

1 1/2 tl valkosipulijauhetta

1 1/2 tl sinappijauhetta

1 1/2 tl jauhettua kuminaa (vai jeeraa? Taidettiin laittaa kuminaa)

Moppauskastike:

2 1/2 dl siideriviinietikkaa

0,6 dl keltaista sinappia

1 tl suolaa

Irroita halutessasi ribseistä ohut kalvo jokaisen räkin takapuolelta. Valmista mausteseos yhdistämällä kaikki aineet kulhossa ja sekoittamalla hyvin. Hiero n. 2/3 osaa seoksesta ribsien pinnalle. Peitä ribsit ja laita ne maustumaan jääkaappiin 4-8 tunniksi. Valmista kastike yhdistämällä kaikki aineet kulhossa.

Tee esikypsennys uunissa tai grillaa epäsuoralla lämmöllä hiiligrillissä n. tunti. Siirrä uunissa esikypsennetyt ribsit grilliin tai jatka grillissä jo olleiden ribsien kypsennystä. Sivele päälle moppauskastiketta ja jatka kypsennystä grillin kansi suljettuna 1/2-1 tuntia.

Romyn ribsien ja soosin ohje löytyy täältä, kun vain jaksat skrollata tarpeeksi alas.

Ribsien seuralaisiksi valikoitui bataatilla höystetty perunasalaatti ja eksoottiselta kuulostanut argentiinalainen La Cabana's ravintolan talon salaatti. Perunasalaatti jää takuulla "listoille" ja sitä tilattiinkin jo juhannuksen syöminkeihi, mutta tuo jälkimmäinen ei oikein säväyttänyt. Kastike oli hyvä, mutta eksoottisin ainesosa palmun sydän oli suoraan sanottuna aivan karmean makuista. Tai eihän se siis maistunut oikein muulta kuin suolavedeltä ja suutuntumakin oli kovin puinen. Jos seuraava kerta tälle salaatille koittaa ko. ainesosan voi huoletta skipata. Salaattia tehdessäni huomasin, että se oli tarkoitettu tarjoiltavaksi valmiina annoksina, joten ulkonäkökään ei ollut kovin häävi isosta kulhosta tarjoiltuna.

Bataatti-perunasalaatti

n. 600 g perunoita

n. 600 g bataatteja

suolaa

3/4 dl majoneesia

2 rkl Dijon-sinappia

2 rkl oliiviöljyä

2 rkl punaviinietikkaa

2 rkl kapriksia

2 rkl hienonnettuja vihreitä oliiveja

mustapippuria myllystä

2 sellerin vartta

(2 kovaksi keitettyä kananmunaa hienonnettuna)

3 kevätsipulia hienonnettuna (varsineen)

1 1/4 dl punasipulia hienonnettuna

reilu 1/2 dl hienonnettua (sileälehtistä) persiljaa

tummia oliiveja koristeeksi

Keitä perunat ja bataatit suolalla maustetussa vedessä kypsiksi, kuutioi hieman jäähtyneenä suurehkoiksi kuutioiksi. Ohje neuvoo keittämään perunat ja bataatit kuorittuna ja kuutioituna, mutta minusta se vaikutti hankalalta.

Valmista kastike: yhdistä majoneesi ja sinappi suuressa kulhossa, vispaa kunnes seos on tasainen. Vispaa joukkoon oliiviöljy, viinietikka, kaprikset ja vihreät oliivit. Mausta pippurilla. Sekoita kastike lämpimien perunoiden ja bataattien joukkoon. Sekoita muut ainekset jäähtyneeseen seokseen. Lisää viinietikkaa ja/tai suolaa tarvittaessa. Koristele persiljalla ja tummilla oliiveilla. 

Argentiinalainen salaatti

(kuudelle)

1 pieni tai 1/2 iso jäävuorisalaatin kerä

1 iso kourallinen rucolaa

2 tomaattia

2 kovaksi keitettyä kananmunaa

1 punainen paprika

2 1/2 dl keitettyä ja kuutioitua punajuurta

2 sellerin vartta ohueksi siivutettuna

1 purkki ohueksi viipaloituja palmun sydämiä

Kastike:

2 tl Dijon-sinappia

1 rkl punaviinietikkaa

1 rkl sitruunamehua

1/2 tl suolaa

1,2 dl oliiviöljyä

1/2 tl mustapippuria myllystä

Pilko jäävuorisalaatti, revi rucolaa vähän pienemmäksi ja sekoita ne keskenään. Jaa seos kuudelle lautaselle. Lohko tomaatit 12 osaan. lohko munat 6 osaan. Leikkaa paprika ohuiksi siivuiksi. Jaa ainekset kuhunkin annokseen ja asettele ne mielesi mukaan salaattipedille. Asetteluun oli alkuperäisessä ohjeessa seikkaperäinen selostus, mutta en sitä nyt jaksa tähän kääntää. Laita keskelle punajuuret, selleri ja palmun sydämet.

Valmista kastike: yhdistä sinappi, etikka, sitruunamehu ja suola pienessä kulhossa ja sekoita kunnes suola on liuennut. Sekoita joukkoon oliiviöljy ja mustapippuri. Lisää tarvittaessa etikkaa ja suolaa. Itse laitoin mukaan pienen lirauksen hunajaa. Annostele kastike salaattiannosten päälle.

Juhlien loppuhuipennoksena oli ihan itse väsäämäni pinjata. Eero kuiskasi yhtenä juhlia edeltävänä iltana korvaani, että olisi kiva saada joskus pinjata synttäreille. No eihän äiti voinut olla noteeramatta kaunista pyyntöä ja koska olen säätäjien kruunamaton kuningatar, piti pinjata tietenkin tehdä itse. Yön pimeinä hetkinä vaan lätkimään ilmapallon päälle kerroksittain silkkipaperia ja tapettiliisteriä ja koko komeutta kruunaamaan kreppipaperista leikatut hapsut (jotka muuten kastuessaan värjäävät mukavasti ympäristönsä). Installaatio kuivui pari yötä saunan lauteilla ja juhlapäivänä poksautin ilmapallon sisältä pois. Sisälle muutama pussi paperipäällisiä karkkeja ja suuaukkoon matonkudeviritys ripustukseen. Lopputulos ei todellakaan ollut kaunein mahdollinen, mutta hyvin ajoi asiansa sen 30 sekunnin ajan, jonka se sai olla ehjänä lasten käsittelyssä.

DIY-valaisin

Töissä on meneillään pienimuotoisia muuto-peraatioita ja sen seurauksena nurkista on löytynyt jos jonkinmoista tavaraa. Eräänä päivänä pelastin lasinkeräykseen menevästä laatikosta kauniin vanhan pullon. Elintarvikekäyttöön en uskaltanut pulloa ottaa, koska en tiennyt mitä siinä on aikoinaan säilytetty, mutta mieleeni muistui Clasulla aiemmin näkemäni pulloon tarkoitettu lampunpidin. Hinta ei ollut huimaava, joten ajattelin kokeilla, jos sen saisi jotenkin sovitettua tuohon pulloon. Varjostimen hankinta ei ollutkaan sitten niin helppoa. Varsinaiseen lamppuun kiinnitettäviä varjostimia ei ollut lainkaan Ikeassa, jonne toiveikkaana suunnistin ensimmäisenä. Kodin1:stä löytyi jo jotain ja kuvassa näkyvä kulmikas varjostin on hankittu sieltä. Ei se valkoinen ja vähän suurempi mitä hain, mutta ajaa asiansa ihan hyvin siihen saakka kunnes löydän paremman. Jos jollakin on tietoa paikasta pääkaupunkiseudulla, jossa on hyvä varjostinvalikoima, otan tiedon ilolla vastaan.

 

Pullon suu oli liian suuri lampunpitimelle, mutta muutama kierros juuttinarua auttoi. Valaisin sopii hyvin tunnelmavalaisimeksi ruokailutilan ikkunalaudalle mäntyisten ikkunanpokien (jotka kyllä vielä joku päivä maalaan valkoisiksi) kaveriksi.

Majanrakennusta

Kotilon hauskasta ja inspiroivasta blogista löysin tieni Little Red Stugan sivuille. Sivuilta löytyi esikuva tähän majaan. Tai paremminkin majan seiniin, sillä Eero kommentoi mallin nähdessään hiukan pettyneenä, että eihän siinä ole edes kattoa.

Ensin ajattelin tehdä seinät mainospahvista, mutta sitten muistin töissä siellä täällä lojuvat käytöstä poistuneet posterit. Pari posteria kotiin, alumiinikehykset pois ja sitten ei muuta kuin leikkaamaan! Palaset kiinnitin toisiinsa tarranauhalenksuilla. Painetut puolet päällystän vielä joskus kankaalla tai kartongilla ja valmiiksi valkoiset puolet lapset saavat koristella omilla piirroksillaan. Yksi Dart Wader sinne ilmestyikin jo, mutta taiteilulle laitettiin pieni stoppi kultatussilypsyepidodin takia.

Katon puuttuminen ei enää haitannutkaan, kun seiniä päästiin kokeilemaan käytännössä.

Eniten seinämä ilahdutti lastenhuoneen lukunurkkauksen kanssa. Ennen majan seinät on tehty sinne tyynyistä, mutta nyt saatiin oikein ovikin.