lauantai 28. tammikuuta 2012

Valot ja värit

Pimeys ahdistaa valokuvausmielessä minua ja aika monta muutakin bloggaajaa, jotka yrittävät saada kunnollisia kuvia ilta-aikaan. Koska salamavalojen kanssa kikkailu on tällaiselle kaltaiselleni amatöörikuvaajalle liian vaivalloista (ja kallistakin) päätin kokeilla voisiko päivänvalolampun avulla saada vähän parempia ja vähemmän keltaisia kuvia. Habitaressa muistin nähneeni ständin, jossa ko. lamppuja kaupiteltiin, mutta firman nimeä en tietenkään ollut laittanut muistiin. Pienellä googlauksella päädyin kuitenkin Valotornin sivuille ja laitoin tilauksen vetämään.

Lamput saapuivatkin parin päivän päästä ja pääsin testailemaan niitä. Ruokapöydän ja wc:n valaisimiin tilaamani Altalite Candle 11 W ja  Altalite 20 W lamput eivät syttyneet lainkaan valaisimissa. En tiedä olivatko maanantaikappaleita, mutta lähtivät kuitenkin palautukseen. Tilasin myös ns. valokuvauslampun, mutta sitä en Valotornin sivuilta enää löytänyt. Lamppu syttyi kokeilukerralla hyvin ja sitä voi mielestäni käyttää lähinnä yleisvaloksi kuvaustilanteissa. Lisäksi tilasin vielä keittiön työtason päällä riippuvaan valaisimeen 11 W:n päivänvalospotin. Normihalogeeneihin verrattuna valo näyttää ihan siniseltä, mutta sen valossa otetut kuvat toistavat värit hyvin. Varsinkin mielestäni vaikeasti kuvattava kirkas pinkki näyttää melkein samalta kuin luonnossa.

Alla on neljän kuvan sarja, jossa on otettu kuvat samasta siskonmakkarakeitosta neljän eri lampun alla. Samaan aikaan on ollut päällä muitakin lamppuja, joten täysin näiden lamppujen valossa kuvia ei ole otettu. Kuvia ei ole käsitelty mitenkään ja kamera on ollut automaattiasetuksilla. Lamppujen speksit vasemmalta oikealle, ylhäältä alas:
  1. Päivänvalospotti, 11 W, valovirta 290 lm, värilämpötila 5800 K
  2. Liesituulettimen halogeenit, 2x 20 W
  3. Megaman energiansäästölamppu (n. 15 kk vanha), 23 w, valovirta 1350 lm, värilämpötila 3000 K
  4. Megaman energiansäästölamppu (n. 2 vkoa vanha), 23 W, valovirta 1350 lm, värilämpötila 4000 K

Itse pidän eniten neloslampun alla kuvatusta kuvasta. Ykkönenkin on ihan ok, vähän ehkä kalsa ja kova sekä heijastuksia (vai miksikä niitä nyt kutsutaankin) on liikaa. 3 lampun valo ei mielestäni aivan aluksi ollut ihan noin keltainen, vaan on ajan kuluessa muuttanut sävyä. Ihan vakuuttunut en ole noista päivänvalolampuista ainakan yleisvalokäyttöön. Spotti saa jäädä ainakin talveksi työtason ylle. Sen verran arvokas se oli, että ei sitä viitsi jättää kaapin perälle varalampuksikaan.

Alla vielä esimerkki pinkistä spotin alla ja ulkona luonnonvalossa kuvattuna. Spotin valossa kuvatun pipon värit ovat lähempänä todellisuutta, tosin ulkokuvauspäivänä satoi lunta ja kello oli yli kolme.



En ole mikään valaistusasiantuntija ja nämä havainnot olen tehnyt täysin maallikkopohjalta. Kameran valkotasapainoa säätämällä saa keltaisemmassakin valossa kelvollisia kuvia, mutta jos sen kanssa ei jaksa/osaa säätää niin erilaisilla lampuillakin saa jotain aikaan. Toivottavasti näistä kokeiluista on kuitenkin jotain hyötyä samojen asioiden kanssa pähkäileville henkilöille. Kommentteja teidän lukijoiden kokemuksista otan mielelläni vastaan!

tiistai 24. tammikuuta 2012

DIY-valaisin

Töissä on meneillään pienimuotoisia muuto-peraatioita ja sen seurauksena nurkista on löytynyt jos jonkinmoista tavaraa. Eräänä päivänä pelastin lasinkeräykseen menevästä laatikosta kauniin vanhan pullon. Elintarvikekäyttöön en uskaltanut pulloa ottaa, koska en tiennyt mitä siinä on aikoinaan säilytetty, mutta mieleeni muistui Clasulla aiemmin näkemäni pulloon tarkoitettu lampunpidin. Hinta ei ollut huimaava, joten ajattelin kokeilla, jos sen saisi jotenkin sovitettua tuohon pulloon. Varjostimen hankinta ei ollutkaan sitten niin helppoa. Varsinaiseen lamppuun kiinnitettäviä varjostimia ei ollut lainkaan Ikeassa, jonne toiveikkaana suunnistin ensimmäisenä. Kodin1:stä löytyi jo jotain ja kuvassa näkyvä kulmikas varjostin on hankittu sieltä. Ei se valkoinen ja vähän suurempi mitä hain, mutta ajaa asiansa ihan hyvin siihen saakka kunnes löydän paremman. Jos jollakin on tietoa paikasta pääkaupunkiseudulla, jossa on hyvä varjostinvalikoima, otan tiedon ilolla vastaan.


 
Pullon suu oli liian suuri lampunpitimelle, mutta muutama kierros juuttinarua auttoi. Valaisin sopii hyvin tunnelmavalaisimeksi ruokailutilan ikkunalaudalle mäntyisten ikkunanpokien (jotka kyllä vielä joku päivä maalaan valkoisiksi) kaveriksi.

sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Cross kitcheniä karppaajille

Tämä aika sekalaisesta seurakunnasta koostuvan aterian valmistin ei niin kovin ryppyotsaisesti karppausta harrastavan ystäväpariskunnan ollessa kylässä. Lohen olin laittanut marinoitumaan jo edellisenä päivänä, mutta lisäkkeet syntyivät sen mukaan mitä jääkaapista sattui löytymään. Siitä, sopivatko soija-inkiväärimarinoitu lohi, lantturieskat ja päärynäsipulisalaatti yhteen, voi olla monta eri mieltä, mutta omasta mielestäni yhdistelmä oli suht toimiva.

Soija-inkiväärilohen resepti on Culinaristasta, josta olen aiemminkin löytänyt hyvän reseptin lähes samalla makuyhdistelmällä. Soija-inkivääri-sokeri-valkosipuliyhdistelmä toimi lohenkin kanssa.  Itse jätin appelsiinimehun pois, koska sitä ei sillä hetkellä sattunut olemaan ja marinadinkin vain kiehautin kokoon keittämisen sijaan, koska olin reseptiä lukiessani ilmeisesti hypännyt sen kohdan yli. Täytyy ensikerralla muistaa nämäkin jutut.


Soija-inkiväärilohi

800g lohta

Marinadi
0,5 dl fariinisokeria
1 luomusitruuna
1 valkosipulinkynsi
ruukku ruohosipulia
soijaa
1 tl oliiviöljyä
parin sentin pala inkivääriä
1 dl appelsiinimehua

Sekoita pienessä kattilassa kaikki marinadiainekset paitsi appelsiinimehu ja keitä kunnes sokeri on sulanut. Lisää mehu. Nypi lohesta ruodot ja laita se pussiin, kaada marinadi päälle ja sulje pussi. Anna maustua yön yli tai vähintään kolme tuntia. Kuumenna parilapannu tai valurautapannu ja lisää nokare voita. Kaada kaikki marinadi pussista kattilaan ja anna kiehua hiljalleen kasaan. Laita lohi nahkapuoli alaspäin kuumalle pannulle ja anna paistua noin 6 minuuttia, käännä lohi varovasti ja kypsennä vielä muutama minuutti. Lohen nahka on karamellisoitunut mustaksi ja se lähtee helposti irti nostamalla. Älä paista lohta kuivaksi. Laita lohi tarjoiluastialle ja kaada lohen päälle kasaan keitetty marinadi. Ripottele päälle pieneksi silputtua ruohosipulia ja tarjoile seesaminuudeleiden kanssa.

Lantturieskat syntyivät joulun lanttulaatikoista ylijääneista lantuista Pastanjauhajien ohjeella.



Lantturieskat

300 g lanttua
1 dl luomu(kaura)maitoa
1 muna
vajaa 1½ dl (sämpylä)jauhoja
1 tl merisuolaa
ripaus intiaani- tai ruokosokeria
n. 1 rkl oliiviöljyä tai voisulaa

Viipaloi lanttu pieniksi paloiksi ja keitä palaset kypsiksi. Soseuta ja lisää maito. Lisää loput ainekset ja sekoita hyvin. Taikina saa olla löysähköä. Lusikoi taikinasta kökkänät pellille. Taputtele jauhoisin käsin littanoiksi. Paista rieskoja 250-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia, niin että ne saavat pintaansa reilusti väriä.


keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Virkkuuhommia

Maidonhakureissulla törmäsin vastustamattomaan tarjoukseen. Menitassa oli ulkomaiset matonkuteen puoleen hintaan ja pitihän niitä mennä ostamaan kun kerran halavalla sai. Valikoima ei ollut kovin kummoinen, mutta kyllä sieltä yhteensä nelisen kiloa turkoosia, tummanharmaata ja mustaa kudetta mukaan lähti. Turkoosista kuteesta ajatteli tehdä maton ja tummista jotain muuta, vielä määrittelemätöntä.

Mattoahan olen yrittänyt tehdä aiemminkin, mutta eipä siitä ikinä valmista tullut ja tekele meni purkuun. Tällä kertaa ajattelin tehdä maton ihan ohjeen mukaan. Kauhavan Kangas-Aitan Juhannusruusu miellytti silmää ja matto valmistuikin parissa päivässä. Kude tosin loppui kesken, mutta tuollainen suora reuna miellyttää minua ehkä enemmän kuin mallin reuna. Puretuista kuteista ajattelin  tehdä isoäidinneliöitä ja koota niistä suorakulmion mallisen maton.



Malli: Juhannusruusu by Marjukka Tyrväinen
Kude: ulkomainen matonkude, n. 2,4 kg
Koukku: 10 mm
Muuta: valmiin maton halkaisija 88 cm 


Hankala väri muuten kuvata tuo turkoosinsininen. Ensimmäisessä kuvassa väri on suht kohdallaan, mutta kahdessa alemmassa aika ärhäkkä eikä minun kuvankäsittelytaidot riittäneet laittamaan sitä kohdalleen (isälle ja veljille vaan tiedoksi että yritetty on).




tiistai 17. tammikuuta 2012

Leipäkokeiluja

Jo viime vuoden puolella bongasin Suolaa ja hunajaa -blogista tämän helpolta mielenkiintoiselta kuulostavan (taikinaa ei tarvitse vaivata) leipäreseptin. Kokeiluja on nyt tullut tehtyä kolme kertaa, joka kerta erilaisella jauhoseoksella. Ensimmäisellä kerralla käytin pelkästään vehnäjauhoja. Tulos oli kaunis, mutta hieman mitäänsanomattoman makuinen ihanan rapeaa kuorta lukuunottamatta. Toisella kertaa käytin pelkästään hiivaleipäjauhoja. Tulos oli lätsähtänyt litukka, mutta maku oli ihan jees. Kolmannella kerralla laitoin 1/3 sämpyläjauhoja ja 2/3 vehnäjauhoja. Leipä kohosi ihan mallikkaasti ja maku oli näistä kolmesta paras. Ensi kerralla käytän siis tuon viimeisen kokeilun seossuhdetta ja heitän jotain siemeniä joukkoon.

Alla lyhennetty kopio reseptistä lähinnä itselle muistiin. Alkuperäinen postaus hyvine vinkkeineen ja kuvineen kannattaa ehdottomasti käydä lukemassa. Minä käytin muuten emaloitua valurautapataa ja hyvin toimi.

100 % vehnäjauhoista leivottu leipä


Vaivaamaton leipä (No-knead bread)
7 dl jauhoja
(esim. täysjyvävehnäjauhoja, vehnäjauhoja,
hiivaleipäjauhoja, spelttijauhoja
tai muita haluamiasi jauhoja)
1/4 tl kuivahiivaa
4 dl vettä
1 1/2 tl suolaa

Vaihe 1: Sekoita kaikki ainekset keskenään tasaiseksi, älä vaivaa. Taikina on löysähkö ja niin sen kuuluukin olla, mutta ei missään tapauksessa ihan nestemäinen velli. Laita kelmu ja taikinaliina kulhon päälle ja anna taikinan tekeytyä huoneenlämmössä 12-16 tuntia.

Vaihe 2: Laita reilusti vehnäjauhoja leivonta-alustalle ja painele taikina levyksi niin, että saat ilmakuplat pois taikinasta. Nostele taikina kulmista keskelle kuin taittelisit nenäliinan, niin saat siitä jokseenkin leivän oloisen. Ulkonäöllä ei tässä vaiheessa kuitenkaan ole oikeastaan mitään väliä. Laita leivinliina koriin tai muuhun kulhoon ja jauhota se kunnolla. Laita taikina liinan päälle. Anna kohota vielä reilun tunnin ajan liinalla peitettynä.
Laita valurautapata kylmään uuniin ja uuni lämpenemään (noin 230 astetta). Anna padan lämmetä uunissa vielä parikymmentä minuuttia sen jälkeen, kun uuni on lämmin. Olennaista on, että pata on todella kuuma, silloin leipä ei tartu kiinni, vaan kopsahtaa nätisti ja yhtenä kappaleena padasta pois.

Vaihe 3: Laita taikina kuumaan pataan. Älä välitä ulkonäöstä, kyllä se siellä uunissa kaunistuu. Sitten kansi päälle ja kuumaan uuniin 30 minuutiksi. Ota sen jälkeen kansi pois ja paista kunnes leipä on kypsä (noin 10-15 minuuttia). Kypsän leivän tunnistaa kumeasta kopsahduksesta, kun sitä kopauttaa.

Yön yli muhinut taikina

Korissa kohonnut taikina

100 % hiivaleipäjauhoista leivottu leipä

maanantai 16. tammikuuta 2012

Korvaläppäpipot, osa I

Muutama korvaläppäpipo on tullut tehtyä aikaisemminkin, joskus hyvällä ja joskus vähän huonommalla menestyksellä. Aiemmin neulomiini pipoihin olen tehnyt läpät erikseen ja liittänyt neuloessa varsinaiseen pipoon, kuten melkein kaikissa ohjeissa neuvotaan. Näissä pipoissa läpät ovat alkaneet jostain kumman syystä kääntyä ulospäin jonkin ajan käytön jälkeen vaikka kuinka olen virkannut reunuksia. Ravelrystä löysin ohjeen, jossa läpät tehdään lyhennetyillä kerroksilla ja ne läpät eivätkään lerpata! En oikein ymmärtänyt alkuperäisen ohjeen käännöksiä, joten tein ne "wrap and turn"-tekniikalla. Saattaa kyllä olla, että tuo ohje neuvoo käännökset juuri tuolla samaisella tekniikalla, mutta mysteeriksi jäivät minulle vaikka kuinka yritin. Ensimmäiset pipot tein työkaverini pojille kaksi kertaa niin paksusta langasta kuin alkuperäisohje oli, joten soveltamiseksi homma meni joka tapauksessa.


Malli: Sovellettu Mimipita by Tora's mama
Lanka: Drops Eskimo  (100% villa), värit 05, 11, 29
Puikot: 8 mm

Ensimmäisessä kuvassa Eero malliksi pakotettuna parvekkeella seisomassa sisävaatteissa. "Miks sun äiti aina pitää ottaa noita kuvia. Tää pipo on mulle ihan liian pienikin...". Noh, äiti vaan ihan nopeesti.

Alla olevassa kuvassa toinen pipoista oikealla omistajallaan.




Vasemman puoleinen piposta tuli liian pieni ja se on vielä vailla omistajaa, sopii n. 40-42 senttiseen päähän. Ota yhteyttä sähköpostitse, jos pipo kiinnostaa.

Yhden tähän mennessä kuudesta tekemästäni Mimipitasta sai ystäväni tyttö, jolta Kerttu saa tasaisin väliajoin kasseittain ihania vaatteita. Lanka oli ihanaa neuloa ja väri sopisi hyvin tuohon Kertunkin haalariin. Täytyy varmaan seuraavalla kerralla, kun käy Priimassa ostaa vielä kerä tuota lankaa.



Lanka: Twilleys of Stamford Freedom spirit
Puikot: 4 mm




sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Joululahjapikkuleivät

Tämän päiväiset "yllätysvieraat", jotka eivät siis tulleet kenellekään muulle kuin minulle yllätyksenä, innostivat muuttamaan joululahjaksi saadut pikkuleipäainekset paremmin syötävään muotoon. Ainekset oli ladottu ihanaan Iittalan Jars purkkiin, joita löytyy jo muutama ennestään vaan ei tätä kokoa. Kiitos Nina! Täytyy myöntää, että en ole mikään suuri pähkinöiden ystävä, mutta nämä pikkuleivät eivät jää purkkiin pitkäksi aikaa happanemaan. Koostumus on ihanan sitkeä ja pähkinät tuovat mukavaa makua.



Pähkinäpikkuleivät

3 1/4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
1/2 tl suolaa
2 1/2 dl kaurahiutaleita
1 1/2 dl rouhittuja saksanpähkinöitä
1 1/4 dl tummaa ruokosokeria
1 1/2 dl rouhittuja hasselpähkinöitä
1 1/4 dl kidesokeria
1 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
2 munaa
100 g voita tai margariinia

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää kevyesti vatkatut munat ja pehmeä voi. Sekoita hyvin. Pyörittele taikinasta 3-4 cm:n palleroita ja painele ne hieman litteämmiksi. Paista 200 asteessa (kiertoilma 180 °C) uunissa 6-8 min ajan. Jäähdytä.

Huom! Pikkuleivät ovat paistamisen jälkeen hyvin pehmeitä, jotta ne jäävät jäähtyessään sitkeiksi.


maanantai 9. tammikuuta 2012

Jokaiselle jotakin

Loppiaisaattona perinteinen perjantain (vaikka olikin siis torstai) takkamakkarailtapala korvattiin lämpimillä voileivillä, joista jokainen perheenjäsen sai tehdä oman maun mukaisia. Välillä vaan täytyy pitää vapaapäiviä kiittämättömille kakaroille kokkaamisesta. Molemmat lapset olivat suht kaikkiruokaisia siihen saakka kunnes menivät päiväkotiin. Ennen sitä eivät paremmasta tienneet vaan söivät laittamiani ruokia hyvällä ruokahalulla. Nykyään ruuanlaitto tuntuu välillä todella tylsältä, kun tietää jo etukäteen millaisia kommentteja ruuasta saa. Mutta kahta erillistä ruokaahan minä en ala laittamaan, enkä itse halua taantua maksalaatikko-makaroonilaatikko-nakit ja muusi-linjalle. Saarnoja aiheesta pidetään tasaiseen tahtiin, mutta eipä niistäkään apua tunnu olevan. Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Eihän MINUN lapseni voi olla nirppanokkia, heh. Mielelläni muuten ottaisin vastaan ruokaohjeita, jotka ovat osoittautueet lasten suosikeiksi, mutta maistuvat myös aikuisille. Periksi ei anneta!




Mutta nyt vielä niihin lämpimiin leipiin. aikuisten leiville laitettiin jostain joulupaketista tullutta kylmäsavuporoa, jouluna syömättä jääneitä marinoituja suppiksia, sipulia ja sinihomejuustoa. Leivät voideltiin voin lisäksi tomaattipyreellä tai karpalohyytelöllä. Karpalohyytelö toimi odotetusti hyvin poron ja sinihomejuuston kanssa, taisinpa lisätä sitä vieä leivän päällekin. Mies testasi myös ensimmäistä kertaa soijasta tehtyä juustoraasteen korviketta (Tofutti, Mozzarella Style). Oli kuulemma ihan kelvollista, mutta ei tietenkään oikean juuston tasolle yltänyt. Lapset latasivat leipänsä odotetusti täyteen nakkin palasia, paprikaa ja juustojen jämiä. Juustojen suhteen ovat onneksi kaikkiruokaisia ja yleensä voimakkaimmat juustot maistuvat parhaiten.









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...