Paikka kaikelle tarpeelliselle

Jo viime kesänä suunnittelimme miehen kanssa terassillemme varastokomeroa, jossa voisi säilyttää kaikenlaista pientä ja vähän isompaakin puutarha- ja grillaushommiin liittyvää tavaraa. Terassin teko oli kuitenkin tälle perheelle niin suuri ponnistus, että komero jäi ajatuksen asteelle. Alkukesällä insipiraatio sitten iski ja komeron kehikko alkoi hiljalleen syntyä. "Piirrustukset syntyivät sitä mukaan, kun homma eteni ja tukeva runko saatiinkin aikaan. Suurinta päänvaivaa tuottivat ovet ja niiden saranat. Rautakaupan saranaosastolla kun näet valinnanvaraa riittää ja asiaan vihkiytymättömälle valinta on kaikkea muuta kuin helppoa. Pienen säätämisen jälkeen ovetkin saatiin paikalleen (kaikille komerontekijöille tiedoksi, vaimon ja naapurin miehen neuvoja kannattaa aina noudattaa oviasioissa, säästyy säätämiseltä). Jonkin verran jouduin hakemaan puutavaraa kaupasta, mutta suurin osa oli edellisenä vuonna tehdystä julkisivujen uusimisesta yli jäänyttä materiaalia, jonka luvan kanssa keräsin talteen. Siis kierrätystä parhaimmillaan!

 

 

Komeron "tyttöjen puolella" on paikka meikäläisen oksasaksille, leikkureille, multanyssyköille, lannotteille ja ruukuille sekä "poikien puolella" paikka briketeille, hiilille, sytytysnesteelle ja muulle grillaustilpehöörille. Nuo kuvat on muuten otettu noin kuukausi komeron valmistumisen jälkeen ilma ihmeempiä järjestelyoperaatioita ja tavarat ovat edelleen niille suunnitelluilla paikoilla (ja niitä on siis käytettykin siinä välissä). Kyllä nyt kelepaa.

 

 

Naapuriapua parhaimmillaan

Ennen komeron rakentamista terassi sai uuden harmaan sävyn pintaansa. Sudin pinnan kahteen kertaan Tikkurilan sävytetyllä Valtti-puuöljyllä. Sävynä oli muistaakseni 5088 Turve. Terassin ilme muuttui kyllä aika paljon parempaan suuntaan, kuten ennen ja jälkeen kuvista voi havaita.

 

 

 

Still alive

Elossa siis blogin pitäjä pitkästä tauosta huolimatta, mutta myös nuo viime kesän haasteet, tädiltäni saamat daaliat. Viime syksynä nostin juurakot ylös ruukuista ja karistelin niistä mullat pois. Talven juurakot viettivät autotallissa muovisangossa sanomalehtiin käärittyinä n. 10-15 asteen lämmössä. Pari kertaa taisin lorauttaa vettä lehtien päälle, mutta muuta huomiota juurakot eivät minulta saaneetkaan. Toukokuussa, kun viimein sain aikaiseksi istuttaa juurakot uudelleen, olin melkein varma siitä, että ne ovat täysin kuolleet. Mutta niinpä vaan täydeksi yllätyksekseni parin(?) viikon päästä ruukussa alkoi vihertää. Nyt kaikissa neljässä on jo nuppuja ja yksi daalia kukkiikin! Ensi keväänä täytyy istutus tehdä jo hyvissä ajoin ja pitää ruukkuja ensin sisällä, jotta kukinta pääsisi alkuun jo vähän aiemmin.

Tilanne heinäkuun alkupuolella 

Ensimmäinen kukka elokuun alussa

Iltakävelyllä

Lapsena minulla oli tapana kevään tullen kiertää kotipihan tiettyjä paikkoja päivittäin ja tutkia mitä maasta milloinkin on päivän aikana putkahtanut esiin. Yksi jännityksen aihe oli ehtivätkö krokukset kukkaan syntymäpäiväkseni. Nyt kun minulla on monen vuoden odotuksen jälkeen pieni pläntti omaa pihaa, huomaan tekeväni samanlaisia kierroksia lähes päivittäin. Illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan on parasta aikaa tehdä näitä kierroksia. Toki joskus on hauska kiertää lastenkin kanssa ja kertoa heille mitä missäkin paikassa kasvaa, mutta rauhallisuus näistä hetkistä on kyllä kaukana.

Eilen kävin vielä hakemassa kamerankin mukaan, kun ilta-aurinko loi niin kauniin valon pihaan. Näitä kevään ihmeitä voi sitten vaikka fiilistellä pimeinä ja kylminä talvi-iltoina.

Äitienpäivä

Postauksien väli on viimeaikoina venähtänyt kovin pitkäksi, vaikka takataskussa olisi monta kivaa asiaa jaettavaksi. Illat vaan tuppaavat täyttyä kaikenlaisesta puuhastelusta ja säätämisestä ja kun jälkikasvu on saatu untenmaille, vetää sohva ja tv:n aivottomat sarjat puoleensa toisin kuin kannettava. 

Tässä kuitenkin tuoreeltaan tämän päivän tunnelmia lähinnä kuvien merkeissä. Sain viettää äitienpäivää rennoissa ja kiireettömissä merkeissä. Aamuherätys tapahtui seitsemältä huuliharppufanfaarilla ja nenän alle työnnettiin paketti ja kaksi korttia. Kortit olivat kovin liikuttavia ja paketista paljastui uusi lähikuvaukseen soveltuva objektiivi. Ihana yllätys, jote en todellakaan ollut osannut odottaa. Seremonian jälkeen sain jatkaa unia aamiaisen valmistuksen ajan. Kakkua ei pöydästä löytynyt (no sitähän ollaankin tämän kevään aikana syöty taas urakalla), mutta kahta eri sorttia itsetehtyä leipää, nam!

Leipäpainotteinen lounas nautittiin läheisen Kasavuoren huipulla retkiolosuhteissa. Aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa. Näkymät olivat huikeat, mutta eväitä täytyi mennä syömään hieman sivummalle, sillä sen verran arvaamattomia nuo lapset ovat vielä liikkeissään.

Todellinen DIY-kiveysprojekti jatkui ja melkein valmistuikin. Nämä viime vuoden terassiprojektista siunaantuneet kivikasatkin hupenivat kiitettävästi. Tarveaineena tosiaankin vain käytin niitä kiviä ja maa-aineksia mitä pihalla sattui olemaan. Ei siis mitään asennushiekkoja tai muita hienouksia, mutta kotikutoinen lopputulos sopii hyvin pihan tyyliin. 

Päivällisen päälle (joka oli kuulemma niin ruma, ettei siitä saanut ottaa kuvia) pidettiin vielä labyrinttiturnaus. Tuo Brion labyrinttipeli on muuten ihan loistava, itsekin sitä jaksaa veivata hyvän tovin.

Hyvää äitienpäivän viimeistä tuntia muillekin äideille!

Haastetta kerrakseen

Tätini kyläili meillä jokin aika sitten ja toi tuliaisiksi jokaiselle perheenjäsenelle oman daalian. Eivätkä ne olleetkaan ihan mitään pikku puskia, kukat olivat melkein kämmenen kokoisia ja nuppuja vaikka kuinka paljon. Itse en ole oikein mikään "kukkaihminen", mutta pikkuhiljaa alan lämmetä sille, että ruukuissa voisi kasvattaa yrttien lisäksi jotain muutakin.

Näiden neljän daalian hengissä pitämisessä tuleekin olemaan haastetta kerrakseen koko kesäksi. Pienen hoito-ohjesurffailun tuoksena selvisi, että kasvin juurakon saattaisi saada säilymään elossa talven yli, joten siinä haaste numero kaksi. Nyt toivonkin hyviä vinkkejä haasteisiini!

300 m lautaa + 1000 ruuvia = The terassi

Kuten jo aikaisemmin kerroin, ei pihamme kunto ole kovin häävi. Koitin etsiä koneelta kuvia pihasta viime kesältä, mutta eipä niitä juuri löytynyt. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, ettei sammaleen valtaama "nurmikko" ollut mikään ihanteellinen paikka viettää aikaa. Pääsiäisenä kuitenkin aloitettiin tai paremminkin mies aloitti koko vuoden suunnitelmissa olleen terassin perustusten teon ja molempien silmissä siinsi mukava oleskelupaikka ensi kesäksi.

Ihan ei yhdessä eikä kahdessa päivässä perustukset syntyneet. Seinän vierustaa koristaneen kukkapenkin hävitysoperaation yhteydessä mies päätti kaivaa salaojat esiin, laittaa sokkeliin siitä puuttuneen patolevyn ja rännin alle putken johtamaan veden sadevesikaivoon. Samalla selvisi, että salaojitus oli hieman puutteellinen, se siis piti tehdä uudelleen. Jotain hyvääkin kaivauksista seurasi. Minä nimittäin sain isot kasat kiviä tulevia projektejani varten. niistä lisää myöhemmin.

Terassi oli valmis reunalaudoituksia myöten kolmen viikon kuluttua aloituksesta. Joka päivä työt eivät tosin edistyneet muiden kiireiden takia. Seuraavat kuvat saavat kertoa tarinan lopun, joka oli erittäin onnellinen. Kaikenlaista pientä kivaa pihaan on suunnitteilla ja pikkuhiljaa aoin suunnilmiani toteuttaa, vuorokaudessa eivät vaan tunnit tahdo riittää!

Erään perjantain spektaakkeli, sora-auto täytti salaojat kuljettimen avulla







Tunnelmia viime kesältä, taustalla kukoistava kukkapenkki ja nurmikko



Kevätkylvö, vaihe I

Muutaman vuoden tauon jälkeen päätin taas kylvää itse taimet. Bauhausin siemenhyllyiltä tarttui mukaan 10 pussia:

• kolmea sorttia basilikaa (thai, punainen Opal ja isolehtinen)
• keltainen kirsikkatomaatti
• raparperi
• timjami
• korianteri
• kähäräminttu
• oregano
• sokeriherne

Multaan pääsivät basilikan, kirsikkatomaatin ja raparperin siemenet sekä viime keväänä tuparilahjaksi saadun taimisetin persilja, ruohosipuli ja basilika. Lisäksi liuotin ihan tavallisia herneitä yön yli ja latoin nekin multaan. Muut siemenet jäivät vielä odottamaan, koska niiden esikasvatuaika on vähän lyhyempi. Viikon jälkeen melkein jokaisesta purnukasta työntyykin esiin jotain vihreää, kivaa!

Viime kesä meni vähän ihmetellessä oman pihan kanssa. Piha on aika varjoisa edessä kasvavien suurien puiden takia. Parhaiten siellä näytti viihtyvän vuohenputki sekä sammal. Ainoa ilonaihe oli oikeastaan perheomenapuu, joka tuotti satoakin ihan kivasti. Edellisillä asukkaillailla oli kaksi mökkiä, joten pihan hoito oli jäänyt aivan retuperälle. No eipähän tarvitse ainakaan ottaa stressiä siitä, että tuhoaa jonkin hortonomin luomuksen. Jännityksellä odotan myös miten viimekesäiset istutukseni timjami, minttu ja viiniköynnös ovat talvehtineet.