Bataattikeitto

Naapurissa vieraillessani mukaan tarttui tämä talon emännän kehuma bataattikeiton ohje. Minulla on jonkinasteinen angsti sosekeittoja kohtaan, mutta päätin voittaa sen ja kokeilla keittoa. Hyväähän se oli ja  tulee varmasti tehtyä toistekin. Alkuperäisessä ohjeessa mausteena oli mustapippuria muskottia ja kasvisliemikuutio, minä vaihdoin ne juustokuminaan, chiliin ja suolaan.   Ensi kerralla täytyy vaan ostaa lisukkeeksi tuoretta korianteria, sillä tuo kuvassa näkyvä basilika ei oikein sopinut keiton makuihin, silkkaa kuvausrekvisiittaa siis (ja siihenkin tarkoituksessa hieman epäsopiva).

Bataattisosekeitto

1 isohko bataatti

3-4 jauhoista perunaa

3-4 porkkanaa

1 sipuli

3-5 valkosipulinkynttä

1 prk kookoskermaa

vettä

öljyä

2-3 tl juustokuminaa

1-2 rkl tamarind-tahnaa (esim. Spice-Up)

chiliä maun mukaan

suolaa

tuoretta korianteria

Kuori ja lohko bataatit, perunat ja sipuli. Hienonna valkosipulinkynnet. Kuumenna kattilassa tilkka öljyä, lisää juustokumina ja valkosipuli ja kuullota hetki. Lisää bataatti, perunat ja porkkanat, kuullota hetki. Lisää suola, chili ja tamarind-tahna. Jos tamarind-tahna ei ole saatavilla, sen voi korvata tilkalla sitruuna- tai limemehua. Lisää vettä niin, että juurekset peittyvät juuri ja juuri. Anna kiehua kannen alla, kunnes juurekset ovat kypsiä.  Jos käytät kookoskerman sijasta kookosmaitoa, ole silloin erittäin varovainen veden lisäyksessä, jotta keitosta ei tule liian ohutta. Soseuta keitto sauvasekoittajalla ja lisää kookoskerma. Lisää tarvittaessa vettä, tarkista suola. Kuumenna keitto ja tarjoile sen kanssa tuoretta korianteria.

Droidien lumoissa

Saan pojaltani lähes päivittäin luentoja droideista, klooneista, imperiumeista, hyviksistä, pahiksista ja muista Star Wars aiheisista asioista. Yllättävän hyvin 5-vuotiaskin oppii noita juttuja päiväkotikavereidensa jutuista ja Lego-kuvastoja selaamalla, vaikkein yhtään elokuvaa ole nähnyt. Jokin aika sitten kysyin väri- ja mallitoivetta pipoa varten ja vastaus oli ehdoton musta. Musta on yksinään mielestäni liian synkkä väri lapselle, joten aloin selaamaan Ravelryn Star Wars- ja avaruusaiheisia malleja. Sieltä löytyikin sopivan kokoinen droidi-kuvio.

Yritin ensin tehdä pipoon kokonaisen droidi-armeijan kirjoneuleena, mutta puolessa välissä loppui usko. En ole juurikaan tehnyt kirjoneuleita ja pipo alkoi näyttää aivan liian pieneltä, langanjuoksut varmaan kiristivät pipoa kasaan. Lisäksi homma eteni tuskaisen hitaasti, joten purin koko homman. Poika sai kuitenkin droidilla koristellun piponsa, kun kirjoin kuvion silmukoita jäljitellen valmiiseen pipoon. Lisää väriä antoi säpäkkä tupsu, joka kuvista päätellen vaatii vielä vähän trimmausta.

Malli: peruspipo omasta päästä, silmukoita 126

Lanka: Grignasco Flavia Baby (petrooli ja musta)

Puikot: 3 mm

Muuta: droidi-kuvio Ravelrystä

Paahdetut hunajamantelit

Syksyn illat ovat pimeitä ja ainakin itselleni tämä on otollista aikaa muuttua napostelevaksi sohvaperunaksi. Nämä paahdetut hunajamantelit ovat mitä mainiointa naposteltavaa, mutta neulomisen kanssa eivät kyllä valitettavasti sovi yhteen tahmeutensa vuoksi. Ruokalahjaksi nämä mantelit sopivat myös mainiosti. Mantelit kauniiseen lasipurkkiin tai sellofaanipussiin, koristelu kivalla nauhalla ja tuliainen on valmis.

Resepti on peräisin ystävältäni Mialta, jonka reseptiarkiston aarteita olen blogissani aiemminkin esitellyt. Ylemmässä kuvassa on kovin taiteellinen rajaus, johtuen siitä, että kulhon pohja paistoi pahasti ennen kuin kuvaaja ehti paikalle.

Paahdetut hunajamantelit

3 dl kuorimattomia manteleita

2 rkl juoksevaa hunajaa

2 rkl vettä

2 tl manteli- tai rypsiöljyä

0,5 dl ruokosokeria

0,5 tl suolaa

Paahda mantelit 225 asteisessa uunissa 10 min. Sekoita wokkipannussa tai paksupohjaisessa kattilassa hunaja, vesi ja öljy kiehumispisteeseen. Kun neste kiehuu lisää paahdetut mantelit. Sekoita ja anna kiehua, kunnes suurin osa nesteestä on imeytynyt manteleihin. Nosta mantelit vatiin, jossa on puolet sokeri-suolaseoksesta, sekoita. Levitä mantelit leivinpaperin päälle jäähtymään. Ripottele päälle loput sokeri-suolaseoksesta päälle.

Tyttöjen iltapalaa

Miehen ollessa reissussa saimme lasten kanssa ystäväni kahden lapsensa kera yökylään. Lapset lahjottiin ensin hodareilla, jonka jälkeen äidit saivat raskaan työviikon päätteeksi nauttia tyttöjen iltapalaa, päärynä-vuohenjuustosalaattia ihka aidon shamppanjan kera, perjantai-illan luksusta! Salaattiaterian kruunasi ystävän leipoma mutakakkutyyppinen Ekstan suklaakakku.

Päärynä-vuohenjuustosalaatti

1-2 kypsää päärynää

jääsalaattia

oliiviöljyä

sitruunamehua

(sormi)suolaa

juoksevaa (Italian metsä)hunajaa

paahtoleipää

vuohenjuustoa

paahdettuja kurpitsansiemeniä

balsamicosiirappia, esim. Blazen viikunalla maustettua (Stockmann)

Valmista salaattipohja. Revi salaatti, paloittele päärynä reiluiksi lohkoiksi. Sekoita joukkoon öljyä, hunajaa, sitruunamehua ja suolaa. Tarkista maku. Valuta paahtoleipäviipaleiden päälle hieman oliiviöljyä. Asettele päälle vuohenjuustoviipaleita ja paahda uunissa, kunne s leivät ovat kauniin ruskeita ja juusto hieman sulanut. Annostele salaattipohjaa lautasille, laita päälle vuohenjuustoleivät. Ripottele päälle paahdetut kurpitsansiemenet ja valuta päälle balsamicosiirappia.

Ekstan suklaakakku

100 g voita sulatettuna

2 munaa

2 dl sokeria

1 dl vehnäjauhoja

3/4 dl kaakaojauhetta

1 tl vaniljasokeria

Vatkaa munat ja sokeri, lisää sula rasva. Lisää jauhot siivilän läpi. Paista 175 asteessa tasan 24 min, jos kakkuvuoan halkaisija on 20 cm, 21 min, jos halkaisija on 23 cm. Tarjoa aikaisintaan 4 tunnin kuluttua.

Ystäväni oli tehnyt tupla-annoksen ja paistanut sen 24 cm:n vuoassa 25 min.

Suppilovahveroita pastassa ja purkissa

Sieniretkemme saaliista syntyi tämän reseptin pohjalta makoisa pastakastike. Jätin kastikkeesta pois pekonin, koska halusin sienien maistuvan mahdollisimman paljon ja lorautin sherryä joukkoon vähän reilummalla kädellä.

Suppilovahveropasta

n. litra tuoreita suppilovahveroita

2 sipulia

3-4 valkosipulinkynttä

2 1/2 dl Oatlyn "ruokakermaa" tai tavallista ruokakermaa

1-2 rkl vehnäjauhoja

1 dl sherryä

tuoretta basilikaa

suolaa ja mustapippuria myllystä

parmesaaniraastetta

500 g vähän parempaa fusilleja (esim. De Cecco)

Pilko sienet, paista niitä kuivalla pannulla, kunnes neste on hieman haihtunut. Kuullota hienonnettu sipuli ja valkosipuli sienien joukossa. Ripottele vehnäjauhot seoksen päälle ja sekoita. Lisää sherry ja sekoita. Lisää kerma ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Lisää kastike pakkauksen ohjeen mukaan keitetyn pastan joukkoon. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.

 

 

Sienisaalista siivotessa erottelinpienimmät ja söpöimmät sienet syrjään. Nämä sienet säilöin joulupöytää varten hesarin ruokasivujen ohjeella. Neilikat jätin pois ja tilalle laitoin vähän sinapinsiemeniä. Minulla ei ole aavistustakaan siitä sopivatko sinapinsiemenet sienien kanssa, mutta sen näkee sitten jouluna. Joulusta puheenollen, täytyy pyytää pukilta uusia pastalautasia, nuo siniset näyttävät aika ikäviltä kuvissa ja muutenkin väri kyllästyttää.

 

 

 

Marinoidut suppilovahverot

 

2 l suppilovahveroita

2 dl sokeria

2 dl väkiviinaetikkaa

4 dl vettä

3 maustepippuria

1 laakerinlehti

2 neilikkaa

Lisää veteen mausteet ja kiehauta. Pane joukkoon puhdis­tetut sienet ja anna kiehua minuutti.

Jäähdytä ja purkita. Marinoidut sienet säilyvät kylmässä useita ­kuukausia.

 

Laiskan leipurin perunarieskat

Jonkin sortin leipomisinto on iskenyt minuun ja pari kertaa viikossa tulee leivottua iltapalalle sämpylöitä. Tällä kertaa kaivoin reseptikirjani kätköistä opiskeluaikaisen perunarieskareseptin. Laiskana leipurina korvasin perunat valmiilla pakasteperunamuusipussilla, sellaisella, jossa ei ole perunan lisäksi mitään muuta. Helppoa ja hyvää!

Perunarieskat

12 perunaa tai pussi (400 g) pakastemuusia, esim. Oolannin

1 tl suolaa

100 g voita tai margariinia

15 g hiivaa

1 1/2 dl perunoiden keitinlientä tai vettä

1 dl (kaura)maitoa

2 munaa

3-4 dl vehnäjauhoja

Keitä perunat ja ota keitinlientä talteen tai sulata pakastemuusipussi. Lisää hiiva kädenlämpöiseen keitinliemeen tai veteen. Lisää perunasurvoksen joukkoon maito, suola, voi, munat sekä hiivaliem. Lisää jauhoja sen verran, että seos on suhteellisen löysää. Laita taikinaa pellille reilun ruokalusikallisen kokoisia kokkareita, ripottele päälle jauhoja ja taputtele vajaan sentin paksuisiksi rieskoiksi. Anna kohota. Paista 250 asteessa 8-10 minuuttia.

Sieniretkellä

Viime sunnuntaina kävimme jokasyksyiseksi perinteeksi muodostuneella sieniretkellä ystäväperheen kanssa. Treffit oli sovittu Nuuksion ulkoilumajan pihaan ja sieltä meidän perhe johdatettiin Kattilajärven ja Urjan maastoihin. Matkalla nuotiopaikalle saimme kerättyä ihan hyvän sienisaaliin, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. Muitakin syötäviä sieniä löytyi, mutta ne jätettiin metsään. Molempien perheiden esikoiset laskivat innoissaan myös suunnistajia, joita tupsahteli puskista aina silloin tällöin reitillemme.

Siinä se on, retken ensimmäinen sieni

Tällä kertaa metsäretken pakollinen eväs makkara oli mukana keiton muodossa. Resepti on Pirkko Arstilan "Pirkon uudet makuretket" kirjasta, 15 vuoden takaisesta suosikista, joka on ollut pitkään unohduksissa. Tein keiton edellisenä iltana ja nuotiopaikalla keitto lämpesi kätevästi trangialla.

Keitto á la Speedy Gonzales

1/2 lenkkiä makkaraa

4-5 savukinkkua tai meetwurstia

2 mahtavaa sipulia

2 porkkanaa

2 - 3 perunaa

3 valkosipulinkynttä

2 lihaliemikuutiota

1 tlk tomaattimurskaa tai mehua

1litra vettä

2 - 3 rkl worcestershirekastiketta

paprikajauhetta

chilijauhetta

oreganoa

rosmariinia

Viipaloi makkara, kuori ja viipaloi sipulit ja porkkanat. Silppua valkosipuli ja meetwursti. Kuori ja lohko perunat. Paista sipulit kuultavaksi padassa, lisää valkosipuli ja meetwurstisilppu. Kaada pataan n. litra vettä, lisää lihaliemikuutiot, tomaattimehu tai -murska, perunat, porkkanat sekä mausteet ja yrtit. Anna kypsyä kunnes porkkanat ja perunat ovat melkein kypsiä. Lisää makkarat ja tarkista maku.

Keiton lisäksi mukana oli aikuiseen makuun sopivia eväsleipiä, jotka paahdettiin nuotiolla. Leipien välissä oli voita, kraavilohta ja juustoa. Useiden kokeilujen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että tämän tyyppisiin eväsleipiin Vaasan ruispalat soveltuvat parhaiten. Ne ovat sopivan sitkeitä, joten ne eivät halkeile halsterin välissä.

Jälkiruuaksi oli Yhteishyvän ohjeella tehtyä manteli-suklaatorttua. Torttu oli sopivan kosteaa, mutta kuitenkin käsin retkiolosuhteissa syötäväksi soveltuvaa. Tätä täytyy kokeilla joskus itsekin. Bialettikin raahattiin mukaan, joten kahvinjuojat saivat nauttia torttunsa espresson kanssa.

Manteli-suklaatorttu

100 g tummaa suklaata

150 g margariinia

2,5 dl sokeria

3 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

0,75 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 dl kokonaisia manteleita

Sulata suklaa. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja rouhi mantelit karkeaksi. Siivilöi jauhoseos rasvaseokseen sulatetun suklaan ja mantelirouheen kanssa. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (halk. 24 cm) ja valuta taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunin alatasossa noin 35 minuuttia.

Possu-kaalipata

Kaalilaatikko on herkkua, mutta sen valmistaminen on suht aikaa vievää puuhaa kaikkine silppuamisineen ja paistamisineen. Tämä kaalipata on nopea valmistaa ja inkivääri antaa sille mukavan raikkaan maun.

Possu-kaalipata

400 g posuun paistijauhelihaa

n. 800 g kaalia (1/2 pienestä tai 1/4 isosta)

1 iso sipuli

2 - 3 porkkanaa

öljyä

2 dl rikottuja ohrasuurimoita

n. 6 - 7 dl vettä (tai kasvislientä)

2 valkosipulinkynttä

n. 1 rkl raastettua inkivääriä

1 dl (ketjap manis) soijakastiketta

1 rkl tummaa siirappia

suolaa tarvittaessa

Leikkaa kaali ohuiksi suikaleiksi, paloittele porkkanat ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Ruskista jauheliha. Kuullota vihanneksia jonkun aikaa padassa pienessä tilkassa öljyä. Lisää jauheliha, vesi, ohrasuurimot ja mausteet. Anna hautua kannen alla n. 30 min ja sekoittele välillä, lisää vettä ja suolaa tarvittaessa.

Pikapipo ruskaretkeilijälle

Lähes joka vuotiseksi perinteeksi tullut ruskaretkellämme suuntasimme taas Pyhätunturin maisemiin. Pakkaaminen jää yleensä viimetinkaan (kuten tapoihini kuuluu) ja aina jää jotain tarpeellista pois matkasta. Tällä kertaa se jotain oli Kertun villapipo ja keskeneräinen neulomus, mutta mukaan oli onneksi tullut kuitenkin pari kerää lankaa ja sukkapuikkolaatikko. Pohjoisessa lämpöasteet jäivät pilvisinä päivinä alle kymmenen, joten villapipolle oli tarvetta. Yhdessä illassa syntyi yksinkertainen pipo, johon ajattelin lisätä vielä muutaman pienen tupsun lankavarastoista löytyvistä jämistä. Silmukoita loin 100 ja joustinneuletta neuloin alkuun n. 3 cm.

Pikapipo

Lanka: Gjestal Maija (väri 248)

Puikot: 3 mm

Menekki: vajaa 50 g

Reissumme onnistui mainiosti ja oli ihana huomata, että myös lapset nauttivat täysin siemauksin pienistä patikointiretkistä ja lähiympäristön tutkimusmatkoista. Metsähallitus on viime vuosina panostanut paljon Pyhä-Luoston kansallispuiston reittien kehittämiseen ja niiden joukosta löytyykin varmasti jokaiselle sopiva. Yhtenä päivänä saimme osan serkuskaatista kokoon ja teimme retken Karhunjuomalammelle. Retken aluksi nousimme Polar-rinteen uudenkarhealla tuolihissillä Kultakeron huipulle. Sieltä laskeuduimme kivikkoista polkua pitkin Karhunjuomalammelle vievälle leveälle tielle. Vinkiksi rattaiden kanssa liikkuville, että tätä tietä pitkin pääsee helposti hotellilta Tajukankaan ja pohjoisrinteiden kautta Karhunjuomalammelle. Rattaiden työntäjältä vaaditaan kyllä vähän kestävyyttä, sillä korkeuseroa matkalla kertyy jonkin verran.

Karhunjuomalammella nautimme eväät laavulla muutaman muun kanssaretkeilijän kanssa, lapset saivat leikkiä rauhassa ja kerätä voimia paluumatkaa varten.

Maisemat olivat jylhät, mutta valitettavasti niiden taltioiminen meikäläisen kuvaustaidoilla mahdotonta.

Karhunjuomalammelta palasimme hotellille Isokurun kautta. Reilun kolmen kilometrin matkalle mahtuin kiemuraista polkua, yli 600 porrasta (onneksi niistä reilun 400 suunta oli alaspäin), kivirakkoja, pitkospuita, pieniä lampia, vesiputous ja puroja. Retken nuorimmat 2,5-vuotiaat osallistujatkaan eivät malttaneet tulla rinkkojen kyytiin vaan kävelivät koko matkan.

Matkan varrelle osui myös pini luola, joka oli serkusten varovaisesta lähetymistavasta päätellen jopa hieman pelottava. Lopulta ryhmä uskaltautui kuitenkin kurkistamaan luolaan. Pikkukarhu oli Kertun mukaan lähtenyt äitikarhun luo syömään, eli ei siis mitään pelättävää.

Kuukkeli kävivät nappaamassa viimeisten eväsleipimen jämät.

Espoon oma Ninjago löysi parhaat kepit ikinä (vaikka niitä oli kyllä vähän hankala kantaa coolisti).