Rahin uudet vaatteet

Monen mutkan kautta meille päätynyt ja pitkään nurkissa pyörinyt ihastuttava nahkapäällysteinen rahi (luultavasti from 80's) sai jatkoaikaa virkatusta hupusta. Kuteet ostin jo jokin aika sitten Menitasta poistokorista (3,90 €/kg), kun halavalla sain. Kävin hamstraamassa kuteita pariin otteeseen, eikä minulla oikein ollut selvää mielikuvaa mitä tuli edellisessä kerralla ostettua, joten tästä johtuu rahin hiukan erikoinen värimaailma. Kuteiden vahvuus vaihteli myös aika reilusti samankin vyyhdin sisällä (kuten alimmasta kuvasta näkyy), mutta eikös nykyään kaiken pidäkin olla vähän rouheaa ja käsin tehdyn näköistä, heh?

No nyt on kuitenkin paikka, jossa pitää lepuuttaa jalkojaan ja pitää perjantain aikuisten iltapalatarjotinta.

DIY-valaisin

Töissä on meneillään pienimuotoisia muuto-peraatioita ja sen seurauksena nurkista on löytynyt jos jonkinmoista tavaraa. Eräänä päivänä pelastin lasinkeräykseen menevästä laatikosta kauniin vanhan pullon. Elintarvikekäyttöön en uskaltanut pulloa ottaa, koska en tiennyt mitä siinä on aikoinaan säilytetty, mutta mieleeni muistui Clasulla aiemmin näkemäni pulloon tarkoitettu lampunpidin. Hinta ei ollut huimaava, joten ajattelin kokeilla, jos sen saisi jotenkin sovitettua tuohon pulloon. Varjostimen hankinta ei ollutkaan sitten niin helppoa. Varsinaiseen lamppuun kiinnitettäviä varjostimia ei ollut lainkaan Ikeassa, jonne toiveikkaana suunnistin ensimmäisenä. Kodin1:stä löytyi jo jotain ja kuvassa näkyvä kulmikas varjostin on hankittu sieltä. Ei se valkoinen ja vähän suurempi mitä hain, mutta ajaa asiansa ihan hyvin siihen saakka kunnes löydän paremman. Jos jollakin on tietoa paikasta pääkaupunkiseudulla, jossa on hyvä varjostinvalikoima, otan tiedon ilolla vastaan.

 

Pullon suu oli liian suuri lampunpitimelle, mutta muutama kierros juuttinarua auttoi. Valaisin sopii hyvin tunnelmavalaisimeksi ruokailutilan ikkunalaudalle mäntyisten ikkunanpokien (jotka kyllä vielä joku päivä maalaan valkoisiksi) kaveriksi.

Pihistä vs. panosta

Sisustuslehdissä on juttuja siitä, miten saman tyylin voi toteuttaa eri budejeteilla. Alla tarinaa mihin päädyimme uuden sohvan hankinnassa.

Olemme etsineet uutta sohvaa viime keväisestä muutosta lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Keväällä törmäsimme Stockmannilla Habitatin Newmann-sohvaan ja molemmat ihastuttiin siihen heti. Kaupassa sohva näytti vielä kivemmalta useammalla tyynyllä varustettuna. Sohva olisi mennyt tilaukseen, jos hintaa ei olisi ollut melkein kolmea tonnia ja jos kangas olisi ollut vähemmän fiiniä (lue: kestänyt edes jonkinlaista puhdistusta). Sohvan malli jäi päähän muhimaan eikä mikään muu sohva näyttänyt enää miltään.

Kuva täältä

Syksyllä Habitaressa oli esillä tämä HT Collectionin Soul-sohva. Matalalinjainen, kapeat käsinojat, juuri sopivan levyinen, irrotettava VESIPESTÄVÄ päällinen, kaksi istuintyynyä jne., mutta hintaa taas karvan verran alle kolme tonnia.

Kuva täältä

Noilla ominaisuuksilla hinta ei tuntunut enää ihan niin kauhealta, mutta sitten eräällä Ikea-reissulla hoksasin Stockholm-sohvan. Ei mikään uutuus, mutta jotenkin ei aikaisemmin ollut osunut silmään. Ei ihan niin matalalinjainen, mutta irroitettava päällinen (kemiallinenpesu), kapeat käsinojat, kaksi istuintyynyä ja äärimmäisen hyvä istua. Kaiken kruunasi tietenkin hinta, vähän reilu tonni. Pienen tuumailun jälkeen sohva meni tilaukseen ja tyytyväisiä ollaan oltu. Päädyttii siis "pihistä"-tyyliin. Lasten ollessa pieniä ja sohvan ollessa lähellä ruokapöytää, se saattaa olla kuitenkin armollisempaa hermoille ja äänijänteille. Uuteen sohvaan ehti muuten tulla jotain tuhrua ennen kuin se oli ehditty ottaa kunnolla pois paketista. Putsausoperaation aikana esikoinen kysyi: "Äiti, miks sä ostit valmiiks likasen sohvan". Niinpä...

Kuva täältä

Tauluja ja vieläpä seinällä

Viime keväisen muuton jälkeen seinämme ovat olleet hyvin valkoisia ja tyhjiä. Valokuvia, joita haluaisin esille on läjäpäin, osa niistä jopa teetetty paperimuotoon. Kehyksiäkin löytyy kasa, mutta niiden tie seinille on aika kivinen. Jotenkin se oikean paikan löytäminen ja ripustus on niin hankalaa. Syksyn aikana tilanne on onneksi hieman korjaantunut ja uuden vuoden kunniaksi ruokailutilakin sai väriä seinälleen. Tämän blogin kautta löysin Sandra Juton printit. Kun näin tuon mutteripannuprintin, en voinut olla enää tilaamatta. Seinälle pääsivät myös "Menu surprise" ja "Teatime" veljeltäni pari joulua sitten saadun kellon kaveriksi. Jos muuten taulujen ripustaminen on hankalaa, ei niiden kuvaaminenkaan ole helppoa. Heijastuksia siellä sun täällä, höh.

Kehykset ovat tutut ja turvalliset Ikean Ribbat. Niiden hakureissulla mukaan tarttui lapsille tämä hauska aamiaissetti.

Operaatio porraskaiteet

Mäntyisten porraskaiteiden maalaaminen valkoiseksi on ollut to do -listalla siitä saakka, kun viime keväänä muutimme uuteen kotiin. Lasikaiteet miellyttäisivät omaa silmää eniten, mutta lompakko sanoo ei varmaan vielä monta vuotta. Kun joulun alla ei jouluvalmisteluiden, tytön synttäreiden ja lahjaneulomusten kanssa ollut tarpeeksi tekemistä, päätin sitten, että porraskaiteet on maalattava. Yksi lomapäivä meni maalatessa, loput sitten ilta/yövuorossa arkena ja viikonloppuna.

Itse portaillekin täytyisi tehdä jotain, mutta emme ole oikein osanneet päättää vielä mitä. Maalaaminen on aika haasteellista, kun huushollissa huseeraa kaksi pientä lasta. Tässä kuitenkin ennen ja jälkeen -kuvia kaiteista. Portaikon ikkunasyvennys ja sisäpuolen puitteet saivat myös samalla valkoista maalia pintaansa. Ulkoikkuna ja välikkö odottaa kesäkelejä.

Siivotessamme kesällä autotallia edellisen asukkaiden jäljiltä sieltä löytyi ylimääräisiä pinnoja kaiteisiin. Nuo alla olevassa kuvassa näkyvät pinnat on siis maalattu jo kesällä keittiöremontin yhteydessä, mutta into loppui kesken helteen ja töihin paluun takia.

Maalaaminen täytyi tehdä aika monessa eri osassa. Pinnat oli helpointa maalata irroitettuna, mutta sekin täytyi tehdä osissa lasten putoamisvaaran takia.

Asentajat työssään

Pohjamaali kuivuu

Yövuoro hommissa

Maalaamo

Urakka valmistui juuri ennen jouluaattoa. Karsea homma, mutta kannatti. Portaikossa oleva veljeni avovaimon Nana Venton tekemä maalauskin pääsee paremmin oikeuksiinsa. Kaiteen vieressä oleva lipasto taas ei oikein enää istu värityksensä puolesta. Tietäisikö joku hyvää paikkaa, jossa ko. lipaston voisi maalauttaa valkoiseksi? Itse en siveltimellä (enkä telalla) ala lipastoa pilaamaan.

Portaiden jälkeen onkin sitten vuorossa ikkunapuitteiden maalaus ja kattopaneleiden uusinta ja ja ja... lista on loputon.

Keskeneräistä

Käsityörintamalla on ollut täällä blogissa aika hiljaista, mikä johtuu pelottavan nopeasti lähestyvästä joulusta. Kovasti on kaikenlaista värkätty, mutta eihän niitä nyt voi vielä täällä kaikelle kansalle paljastaa.

Pari viikkoa sitten matkahuollon kautta meille tulla tupsahti pitkäaikaislainaan ihana nojatuoli miehen lapsuuden kodista. Tuoli on verhoiltu uudelleen pari vuotta sitten todella taitavasti tyyliin sopivalla kankaalla. Olin jo jonkin aikaa harkinnut maton ostoa työhuoneeseen ja uusi tuoli antoi potkua hankintaan. Tuoli kaipasi rinnalleen mielestäni jotain perusbeigeä karvamattoa räväkämpää (jota siis alunperin olin ajatellut), mutta sopivaa pyöreää ostomattoa ei löytynyt. Eihän siinä auttanut muu kuin alkaa virkkaamaan elämäni ensimmäistä mattoa. Alku oli tosi joutuisa tehdä, mutta nyt kun halkaisija on yli 80 cm, ei yhden illan aikana kovin monta kerrosta ehdi tehdä.

Tässä pieni kurkistus joulupukin pajalle.

Jollain muullakin on jotain kesken... Tätä silppua löytyy melkein joka ilta keittiön pöydältä. Mukavaa, kun lapsi askartelee, mutta olisi kiva jos siivoaminenkin sujuisi yhtä näppärästi.

Pieniä ilonaiheita

Kuopus oli tänään sen verran flunssainen, että päiväkotiin häntä ei voinut viedä ja minä jäin kotiin hoivaamaan pientä potilasta. Päiväunien aikaan olisi tietenkin voinut tehdä kaikkea hyödyllistä, kuten siivoja ja pestä pyykkiä. Päätin kuitenkin lukea hesarin rauhassa loppuun ja ottaa muutaman fiiliskuvan keittiöstä löytyvistä pienistä ilonaiheista. Aika harvoin sitä tulee oltua kotona kaikessa rauhassa valoisan aikaan ja tänään oli vielä erityisen kirkas ja kaunis päivä.

Kuksat löysivät vihdoin arvoisensa paikan keittiön ikkunan yläpuolella.

Siipan kahvimylly ja "the Espresso Kupit", joita jonkin aikaa ehdittiin metsästää.

Kannut jonossa, ysi, kutonen, kolmonen ja ykkönen

Tämä raastin on ahkerassa käytössä pastapäivinä. Raastimen olen ostanut joskus 90-luvun lopulla kirpputorilta, hintaa sillä taisi olla huimat kaksi markkaa.

Teepannu neopreenihupussa

Viimeisenä, mutta ei vähäisinpänä keittiön hana, josta saa nauttia monta kertaa päivässä. Sen käyttömukavuuden tajusi kunnolla vasta muuton ja uuden kodin keittiöremontin välisenä aikana.