Kaalicarbonaraa ja rapuja

 

Perinteiset rapujuhlat vietettiin taas pari viikkoa sitten. Tänä vuonna iloiseen joukkoomme liittyi yksi perhe lisää ja juhlijoiden määrä kasvoi kymmeneen aikuiseen ja yhdeksään lapseen. Innokkaiden kokkailijoiden joukko kasvoi myös yhdellä ja tämä henkilö veti täydet kymmenen pistettä pääruuan, possun kaslerin ja karitsankareen, lisäkkeeksi kokkaamallaan kaalicarbonaralla. Myös ne henkilöt, jotka eivät pahemmin kaaliruuista perusta kehuivat carbonaraa maasta taivaaseen. Parjaimmillaan tämä ruoka on varmaan tehtynä kevään ensimmäisistä kaaleista, mutta vähän vaaleammasta kesäkaalistakin tehtynä maistui taivaalliselta. Alkuperäinen ohje löytyy tämän kevään Glorian Ruoka & viini -lehdestä.

Kaalicarbonara

1 kg (kevät)kaalia
suolaa
180 g pekonia
50-100 g voita
100 g pecorinoa tai parmesaania
1 dl lehtipersiljaa tai basilikaa
mustapippuria myllystä
(4 kananmunankeltuaista)

 

Irroita kaalista lehdet ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja mausta suolalla. Keitä kaalisuikaleita 1 minuutti. Nosta kaali kauhalla siivilään ja jäähdytä kylmällä vedellä, jolloin saat kaalin säilymään kirkkaan vihreänä. Valuta kaali kuivaksi. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ruskista se rapeaksi suuressa kasarissa tai paistinpannussa. Lisää voi ja anna sen sulaa. Lisää kaali ja pyörittele, kunnes se on lämminnyt. Annostele ruoka lautasille ja raasta päälle juustoa. Revi yrtinlehtiä pinnalle ja rouhi pippuria päälle. Voit halutessasi kruunata annokset raaoilla kananmunankeltuaisilla.

 

Ennen rapujuhlia piipahdettiin myös Anian pellon markkinoilla ja Vääksyn Myllyn myymälässä, josta Kivistön Liisa ystävällisesti oli minulle vinkannut. Markkinoilta löytyi jokaiselle perheenjäsenelle jotain syötävää vaikkei mitään kulinaristisia huippuhetkiä koettukaan. Vääksyn Myllyn myymälästä mukaan tarttui 10 kg jauhoja, nyt vaan odottelen laivontainspiraatiota, heh! Myymälän henkilökunta oli todella mukavaa ja he esittelivät meille Myllyn perustamisesta saakka käytössä olleita viljamyllyjä ja jauhopussien "liukumäkeä", joka kiinnosti erityisesti lapsia.

 

 

 

  

 

Pieneksi välipalaksi syötiin Vääksyn Ranskalaisesta kyläkaupasta ostettuja raakamakkaroita.

 

Uimavahdeillä riitti tekemistä, kun 9 lasta suihki koko päivän järven ja saunan väliä.

 

 

Koko päivän kestäneen polskuttelun jälkeen ravut maistuivat myös lapsille.

Rajamäen Strömsö

Päiväkodin suunnittelupäivän ansiosta sain pitää lasten kanssa pidennetyn viikonlopun ja maanantaina suuntasimme auton nokan kohti Rajamäkeä. Siellä asuu ystäväperheemme, joka on ahkerasti muutaman vuoden ajan remontoinut alunperin  1871 rakennettua Korven asemarakennuksena palvellutta hirsitaloa. Nykyiselle paikalleen Rajamäen tehtaan läheisyyteen rakennus on siirretty 1930-luvulla, josta lähtien siinä on ollut kolme työväen asuntoa. Joka kerta heillä kyläillessä löytyy talosta aina jotain uutta, remonttiprojekti on edennyt ja talon emäntä Veera on askarrellut tai taiteillut jotain uutta. Tuntuu siis siltä kuin olisi tupsahtanut suomekieliseen Strömsöhön, heh. Kaikesta tuosta kivasta oli tietenkin pakko ottaa "muutama" kuva.

Samalla reissulla kävimme myös Veeran ystävän pitämässä Rajamäen lyhyttavaraliikkeessä, jossa myydään kaikenlaisia kivoja lahjatavaroita, vaatteita ja vanhoja tavaroita. Itselleni tällä kertaa mukaan tarttui hauska nappipurkki, jossa oli jo valmiina hyvä pesämuna nappivarastolle. Liikkeen tarkat aukioloajat ja osoite löytyvät täältä. Kannattaa poiketa, jos tuolla päin liikutte!

Tuliaisiksi vein Sauvajyväsen mainion reseptin mukaan tehdyn raparperikeikauskakun. Tässä kakussa on kalorit kodallaan, mutta niin on myös mautkin, suosittelen.

Keikauskakku raparperista

50 g voita
2 dl fariinisokeria
7 dl raparperia paloina

150 g voita
2 dl sokeria
2 munaa
1tl vaniljasokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata voi ja fariinisokeri kakkuvuuassa (n. 22 cm, jos teen puolikkaana, käytän 18 cm vuokaa) 175 asteessa muutaman minuutin ajan. Sekoita ne tasaisesti pohjalle ja lisää raparperit. Vatkaa kulhossa voi ja sokeri vaahdoksi, lisää munat hyvin vatkaten. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet taikinaan ja levitä taikina raparperien päälle. Paista 175 asteessa n. 50 min. Kumoa kakku lautaselle ja tarjoa jäätelön tai vaniljakastikkeen kanssa.

MUMU Ruoka&Herkku

Eräänä iltana poikkesin töiden jälkeen Munkkiniemessä sijaitsevassa MUMUssa. Samaisesta puodista sattui olemaan pieni juttu myös päivän hesarissa, mutta minut sai liikkeeseen entinen työkaverini, joka on yksi puodin kolmesta omistajasta. Reilu tunti vierähti rattoisasti kuunnellessani Saran ja Hannahin mielenkiintoisia tarinoita tuotteiden ja tuottajien taustoista.

Puodissa on kaupan luomuvihanneksia ja -hedelmiä, runsas valikoima pienten tuottajien ja reilun kaupan tuotteita, tuoretta leipää, hyvä liha- ja juustotiski sekä paljon kaikenlaisia herkkuja suklaasta superfoodiin.

Lihatiskissä on myynnissä pääasiassa Reinin lihan ja West charkin tuotteita. Raakamakkaroita ja   luomulihaa oli tarjolla useita eri laatuja ja parin päivän toimitusajalla saa myös muita tuotteita. Itselle mukaan tarttui paketti kevätgrilleriä. Makkarat olivat niin hyviä, että kuviakaan niistä ei ehtinyt ottamaan, kun olivat jo kadonneet parempiin suihin. Liha lisäksi torstaisin on myynnissä tuoretta kalaa, esim. villilohta ja kuhaa.

Juustotiskin tarjonta on kesäaikaan hieman suppeampi kuin muina vuodenaikoina, mutta kyllä tästäkin tarjonnasta olisi hyvän juustotarjottimen saanut kasattua.

Luomuvihannekset tulevat pääosin MUMUun Svarfarsin luomutilalta ja marjat espoolaiselta Rossitarhoilta.

Leipähyllyt täydentyvät tiistaisin Leipomo Limbun ihanilla juureenleivotuilla luomuleivillä. Tämän leipomon tarjonnasta olen maistanut rusina-saksanpähkinäleipää, filonea ja  manchego-viinitarhurinjuustoleipää. Kaikki ovat olleet todella hyviä ja viimeinen ei kaipaa kyytipojaksi juuri muuta kuin viiniä. Torstaisin hyllystä löytyy Crustumin saksalaistyylisiä leipiä ja muina päivinä Leipäkeisarin leipiä.

MUMU sulkee ovensa pariksi viikoksi heinäkuun lopussa, mutta sen jälkeen ovet ovat auki normaalisti ma-pe 10-19 ja la 10-15 osoitteessa Laajalahdentie 11, Helsinki.

Täydennystä ruukkupuutarhaan

Juhannusaattona kävimme mökin lähellä kesätorilla. Taaskaan en muista tarkkaa paikkannimeä vaikka kolmena vuotena on tuolla torilla tullut käytyä. Edellisvuonna ostin torilta terhakan chilin taimen ihan kokeilumielessä hurjaan 1,5 euron hintaan. Saman kokoisista ja todennäköisesti huonompi laatuisista taimista olisi taimimyymälässä saanut maksaa kaksin- tai kolminkertaisen hinnan. Tänä vuonna valikoima oli vähän laajempi ja mukaan lähti samalla kappalehinnalla kaksi chiliä, sitruunamelissa ja vihannesportulakka. Jälkimmäisestä en ollut koskaan kuullut saati nähnyt moista. Kasvia voi myyjän mukaan käyttää salaatteihin ja sen maku on samanlainen kuin ketunleivässä. Vinkkejä muistakin käyttötavoista otan mielelläni vastaan.

Taimet odottavat suurempiin ruukkuihin pääsyä

Vihannesportulakka

Lankahimotus

Eräänä päivänä tällä viikolla jouduin Titityyn Facebook-mainoksen uhriksi. Kauppaan oli tullut ihanan värisiä bambulankoja, joiden hankkiminen on ollut jo jonkin aikaa mielessä. Lapset tarvitsevat pian kevätpipoja (vaikka tällä hetkellä ulkona ei ihan siltä näytäkään, lunta tulee taivaan täydeltä) ja lankojen jämät voisi hyödyntää jo pitkään to do -listalla olleiden tiskirättien tekoon.

Kun lankahimo iskee niin, langat pitäisi saada käsiinsä ja työnalle just heti nyt eli muutaman päivän paketin odottelu ei silloin ole mahdollista. Töistä paluumatkalla päätin koittaa onneani ja käydä katsastamassa Tapiolassa sijaitsevan Neuletikin valikoimat ja siellähän ne ihanat kerät odottivat hyllyssä. Mukaan lähti viisi eri väriä, harmaa, tummansininen, pistaasin vihreä, turkoosi ja fuksia.

Eka virkattu pipo on viimeistelyä vaille valmis. Kuvia siitä sitten, kun ilma muuttuu vähän keväisemmäksi.

Pikkuvessan uusi ilme

Yläkerran pikkuvessa sai odottaa ehostustansa melkein vuoden, mutta nyt se on vihdoinkin valmis! Kun muutimme ajattelin, että mäntyhylly ja peilikaappi saavat lähtöpassit heti, kun muuttolaatikot on purettu. No ei se nyt iha niin mennyt, silmä tottuu kaikkeen yllättävän nopeasti ja jonkin ajan kuluttua epäkohtia ei huomaakaan. Muutama viikko sitten hieman haljenneen lavuaarin vesilukko alkoi vuotaa ja remontti sai alkusysäyksen. Alla kaunistelemattomat kuvat lähtötilanteesta.

Lattioille ja seinille emme tehneet mitään, paneelikatto maalattiin valkoiseksi. Lattialle tekisi kyllä mieli tehdä jotain, maalata se tumman harmaaksi tai laatoittaa se esim. luonnonkivimosaiikilla. Katon maalaamiseen en kyllä toista kertaa ryhdy vaikkein maalattava pinta-ala ollutkaan nyt paljon neliötä suurempi.

Allaskaapin hankinta ei ollut ihan yksinkertainen juttu, kun budjetti ei ollut ihan rajaton. Yksi allaskaapppilavuaariyhdistelmä ehdittiin palauttamaankin, kun kätisyyttä ei pystynyt vaihtamaan. Allaskaappi on Cello Callisto 50 ja hana on Oraksen Electra. Puiset tasot on käsitelty kahteen kertaan mustalla Osmo Colorilla. Seinähylly ja kannattimet on Ikeasta, peili Bauhausista. Pyyhekoukut on lainattu alakerran vessasta, mutta ne menevät vaihtoon, koska ne eivät toimi tuolla korkeudella aikuisen kuivatessa käsiään.

Lopputulos miellyttää omaa silmää ja vessa on paljon valoisampi kuin ennen vaikka valaisinta ei vaihdettu. Kuvat ovat vähän keltaisia, kun tämä kuvaaja ei vielä oikein taida tuota valkotasapainon säätöä.

Pihistä vs. panosta

Sisustuslehdissä on juttuja siitä, miten saman tyylin voi toteuttaa eri budejeteilla. Alla tarinaa mihin päädyimme uuden sohvan hankinnassa.

Olemme etsineet uutta sohvaa viime keväisestä muutosta lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Keväällä törmäsimme Stockmannilla Habitatin Newmann-sohvaan ja molemmat ihastuttiin siihen heti. Kaupassa sohva näytti vielä kivemmalta useammalla tyynyllä varustettuna. Sohva olisi mennyt tilaukseen, jos hintaa ei olisi ollut melkein kolmea tonnia ja jos kangas olisi ollut vähemmän fiiniä (lue: kestänyt edes jonkinlaista puhdistusta). Sohvan malli jäi päähän muhimaan eikä mikään muu sohva näyttänyt enää miltään.

Kuva täältä

Syksyllä Habitaressa oli esillä tämä HT Collectionin Soul-sohva. Matalalinjainen, kapeat käsinojat, juuri sopivan levyinen, irrotettava VESIPESTÄVÄ päällinen, kaksi istuintyynyä jne., mutta hintaa taas karvan verran alle kolme tonnia.

Kuva täältä

Noilla ominaisuuksilla hinta ei tuntunut enää ihan niin kauhealta, mutta sitten eräällä Ikea-reissulla hoksasin Stockholm-sohvan. Ei mikään uutuus, mutta jotenkin ei aikaisemmin ollut osunut silmään. Ei ihan niin matalalinjainen, mutta irroitettava päällinen (kemiallinenpesu), kapeat käsinojat, kaksi istuintyynyä ja äärimmäisen hyvä istua. Kaiken kruunasi tietenkin hinta, vähän reilu tonni. Pienen tuumailun jälkeen sohva meni tilaukseen ja tyytyväisiä ollaan oltu. Päädyttii siis "pihistä"-tyyliin. Lasten ollessa pieniä ja sohvan ollessa lähellä ruokapöytää, se saattaa olla kuitenkin armollisempaa hermoille ja äänijänteille. Uuteen sohvaan ehti muuten tulla jotain tuhrua ennen kuin se oli ehditty ottaa kunnolla pois paketista. Putsausoperaation aikana esikoinen kysyi: "Äiti, miks sä ostit valmiiks likasen sohvan". Niinpä...

Kuva täältä