Loman herkkuhetkiä vol 1

Lomat alkaa olla lusittu ja paluu arkeen alkaa olla edessä, kun esikoinen aloittaa tiistaina eskarin. Tänä kesänä lomailimme taas perinteitä kunnioittaen pari viikkoa Ohtakarissa kera sukulaisten ja ystävien. Leirielämään kuuluu hyvin olennaisena osana syöminen, jota harrastimme kyllä ihan kiitettävästi. Koska oleskelumme ajoittui Ohtakarin kalajuhlien jälkeiseen aikaan, kalastajat möivät saalistaan aamuin illoin aina kun sitä olivat sattuneet saamaan. Siikaa syötiin siis aika monena päivänä, mutta mikäs sitä oli syödessä, kun tuoreus oli taattu. Lisukkeena syötiin lohtajalaisia perunoita, jotka eivät myöskään olleet kauan kaupan laareissa vanhenneet. Herkullista lähiruokaa!

Siikaa grillattuna

ja siikaa savustettuna.

Lettukestit olivat aiempien vuosien tapaan kovaa huutoa varsinkin nuorison keskuudessa ja niitä järjestettiin useamapanakin iltana. Pallogrilli ja briketit toimivat mainiosti yhteen valurautaisen lettupannun sekä kälyn mainion muurikkalettutaikinan  kanssa.

Muurikkalettutaikina

5 dl ohra- tai vehnäjauhoja

1-2 tl suolaa

1 l kivennäisvettä tai vettä

4 munaa

Sekoita jauhot, suola ja neste, anna turvota 15-30 min. Vatkaa munat joukkoon.

Letut syötiin viimeistä murua myöten

Mies toteutti jo viime kesästä saakka kyteneen fantasiansa valmistaa boston-kakku pallogrillissä. Taikinanteon ja varsinaisen leipomisen mies ulkoisti kuopuksen kummitädille ja siihen saakka kaikki menikin mallikkaasti. Paistamisessa tulikin vähän ongelmia, koska tavispallogrillissä lämpötila ei pysynyt tarpeeksi korkealla brikettien lisäyksestä huolimattakaan. Lopputulos oli hieman surullisen näköinen, mutta sisus ihan syötävä, joskin rakennetta ei enää pullaksi tunnistanut. Jatkoa boston-kokeilulle on kuulemma luvassa astetta paremmalla grillillä kotioloissa. Siellä tosin suurempi haaste taitaa olla se taikinanteko, heh.

Tästä se ajatus lähti viime kesänä.

Toim. huom. espressoa ei nautittu tuona päivänä rannalla, mutta kahvipannujen kahvat säilyttivät alkuperäisen muotonsa.

Kaupunkijuhannus

Tänä vuonna vietin elämäni ensimmäistä kaupunkijuhannusta. Syy tähän minulle poikkeukselliseen juhannuksen viettoon oli Saksasta saapunut kolmen polven sukulaisseurue. Ja hyvinhän se jussi sujui kotioloissakin, perjantaina lapset heittivät talviturkinsa "kotirannassa" ja illalla syötiin itsemme ähkyyn. Aivan viime juhannuksen syöminkien kaltaista repertuaaria emme jaksaneet tehdä, mutta eipä siitä kuitenkaan kovin kauaksi taidettu jäädä.

Menu koostui pitkälti aiemmin hyviksi havaituista jutuista: ribseistä, bataattiperunasalaatista, taboullehista ja brita-kakusta. Ribsit kypsennettiin tällä kertaa kokonaan grillissä seuraavilla asetuksilla: memphis style rubilla marinoituja ribsirivejä (6 kpl) grillattiin epäsuoralla lämmöllä 140-150 °C:ssa reilu tunti, seuraavan tunnin ajan ribsejä siveltiin n. 10 min välein sinappi-viinietikkaseoksella samassa lämpötilassa. Ja täytyy myöntää, että nämä olivat kyllä parhaimmat ribsit mitä olen koskaan syönyt, vaikka suuresti epäilinkin tuota kypsennystapaa.

Säädyllisen kokoinen malliannos

 

Kokeilimme myös toistamiseen kalan savustusta weberissä. Puolisen tuntia vedessä liotetut pekaanipuun hakepalat laitettiin n. 150 asteiseksi lämmitettyyn grilliin (epäsuora lämpö) brikettien päälle, hieman suolattu lohifile keskelle öljytyn ritilän päälle ja kansi luonnollisesti kiinni. Kypsennys kesti n. 30 min, kunnes kalan sisälämpötila oli n. 47 astetta. Lopputulos oli mehevä ja sopivasti savunmakuinen. Ympäristöön levisi kyllä aikamoiset savuaromit, joten tätä ei kannata kokeilla, jos naapurit ovat kovin herkkiä savun hajulle.

Lauantaina suuntasimme Muumimaailmaan. Kulinaarisia elämyksiä ei sieltä ole raportoitavaksi, kuten varmaan kaikki siellä käyneet tietävätkin. Yksi hauska lapsia ilahduttanut ekstra kuitenkin löytyi Tiuhtin ja Viuhtin jäätelöbaarista. Baarin edustalla oli Dr. Oetkerin sponssaama vaunu, jossa oli monta sorttia strösseleitä, nomparelleja ja kastikkeita.

Ensimmäinen evästauko

Savustettu kinkkurulla

Talviloman perinteisiin kuuluu lihan savustaminen savustusuunissa. Tällä kertaa uuniin pääsi reilun parin kilon painoinen kinkkurulla. Savustuksen piti olla ihan helppo homma, olihan liha jo valmiiksi suolattukin, mutta ei mennyt ihan kuin strömsössä, kun pääsin itsekseni säätämään. Lihalämpömittari koki vähän kovia, koska laitoin anturin johdon kulkemaan ensin tulipesän kautta ja mittarin napsautin kätevästi uunin kylkeen kiinni. Johdon pinnoite kärähti ja muovinen lämpömittarikin alkoi kummasti "laajeta". Onneksi lopputulos ei kärsinyt tästä ja liha oli mehukasta ja sopivasti savun makuista. Lisukkeena nautittiin edelliseltä päivältä jääneitä puikuloita valkosipulin kanssa paistettuina sekä normisalaattia.