Automiehen pipo

Taannoisella Oulun visiitillä juhlittiin myös kummipoikamme 3-vuotissynttäreitä. Kummipoika on kova automies ja Autot-elokuvan hahmot kovin mieleisiä kuten monen muunkin tuon ikäisen. Ravelryssa kaverini Helyn projekteja selaillessa sain inspiraationi lahjapipoon tästä piposta.

Lankana käytin Grignascon Flaviaa, joka on tullut jo moneen kertaan havaittua hyväksi pipolangaksi. Neuloin pipon tarkoituksella puoltanumeroa pienemmillä puikoilla kuin aiemmin, jotta neuloksesta tulisi tiiviimpi ja vähän paksumpi ja pipo pääsisi käyttöön ennen kevätkelejä. Itse pipo valmistui sukkelaan, mutta Salaman kirjaileminen silmukoita jäljentämällä oli vähän hitaampaa puuhaa. Valmista tuli kuitenkin ajoissa ja sankari sai piponsa.

Salama-pipo

 Malli: peruspipo omasta päästä (132 s)

Salama, McQueen chart by Synnove Skavhaug Lovås

 Puikot: 2,5 mm

Langat: Grignasco Knits Flavia

+ muita saman vahvuisia lankoja kirjontaan

Puikot ovat suihkineet ihan urakalla viime aikoina. Työrintamalla ovat muutoksen tuulet puhaltaneet ja siitä aiheutunutta positiivista jännitystä on pitänyt purkaa pipoihin ja muihin pieniin neulomuksiin. Niistä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvattua tuotokset. 

Chilipilleissä

Viime lauantaina minulla oli ilo osallistua oululaisten ruokabloggareiden miittiin Kokkipottilassa. Teemana oli chili ja paikalla olivat edustajia blogeista Pastanjauhantaa, Kokkeillaan, Peruspöperöä, Campasimpukka, (Diplomi-)insinöörin keittiössä, Ghetto Gourmet, Makuja kotoa ja Sokerikukkasia. Tarjoilut olivat aivan mahtavat suolaisista pikkunaposteltavista ja ribseistä chilillä terästettyyn fudgeen ja macaroneihin. Tarkat reseptit ja parempi kuvasato kannattaa käydä katsastamassa edellä mainituista blogeista. Itselläni oli käytännön syistä (kummasti vaan reissuveska, pieni trolli, reppu (tottakai molemmilla lapsilla oma käsimatkatavara täytyy olla) ja oma käsiveska kahden lapsen kanssa eivät huutaneet enää kameralaukkua mukaan) mukana vain pokkari, joten kuvat ovat sen mukaisia. Ja kuvaaminen on aika toissijainen asia, kun tupa on täynnä mukavia ihmisiä ja tarjolla mitä ihanimpia herkkuja.

Itselläni pää löi vähän tyhjää, kun yritin miettiä mitä veisin mukanani, mutta sitten onneksi muistin nuudelisalaatin, jonka alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Kokkeillaan Kotiharmin soppashotit ja vuohenjuustomousse

Makuja kotoa Heidin sushilajitelma

Peruspöperön Virpin feta-chilileipäset valmistusvaiheessa

Kokkipottilan kevätkääryleet

Nuudelisalaatti, joka ei tällä kertaa ollut niin kovin nuudelinen ja hyvä näin.

Ghetto Gourmetin pariskunnan taivaalliset filippiiniläiset ribbsit

Campasimpukan chilipikkuleivät ja taustalla pilkottavat chilimantelit

Peruspöperölän chilisuklaat ja fudge

Sokerikukkasia Kardemumman chili-vadelmahillolla (?) täytetyt macaronit

Ja loppuhuipennuksena diplomi-insinöörikeittiön Pekan chilijäätelö ja mutakakku

Illan mittaan maisteltiin muodossa jos toisessakin Chilikaupan tulisia tuotteita ja arpaonnen suosimat saivat kotiinviemisiäkin.

Niin mukava kun oululaisia bloggareita onkin tavata, olisi vastaavanlaiseen toimintaan mukava osallistua vähän lähempänäkin kotia. Nyt heitänkin ilmaan kysymyksen olisiko kenelläkään täällä vähän eteläisemmässä Suomessa asuvilla bloggareilla kiinnostusta miittiin? Minä voisin ottaa kyllä mielelläni vastuun emännööinnistä.

Sikahyvää sikaa

Viikonloppuna toteutettiin kauan mielessä ollut idea pitkään haudutetusta possunlavasta. Mies kävi perjantaina hakemassa Lihatukku Veijo Votkinilta parin kilon painoisen lavan palan ja minä etsin sopivan reseptin, joka yllättäen löytyi Pioneer Womanilta. PW:n reseptissä possu tarjoiltiin tortillojen, salsan ja guacamolen kanssa, mutta minä valmistin lisukkeiksi coleslawta ja uunissa paistettuja perunalohkoja. Possu muhi uunissa noin kuusi tuntia, jonka jälkeen liha oli helppo riipiä kahdella haarukalla suikaleiksi. Päälle loroteltu liemi, limen mehu sekä tuore korianteri kruunasivat maun. Tuosta lihamäärästä söi hyvin (paljon) neljä aikuista ja neljä lasta ja vielä jäi vähän ylikin.

Mausteinen revitty possu

n. 2 kg porsaan lapaa

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl chilijauhetta

1 tl jeeraa (juustokuminaa)

1 rkl suolaa

mustapippuria

3-4 valkosipulinkynttä

1-2 rkl öljyä

2-3 rkl valkoviinietikkaa

0,75 dl ruokosokeria

1 sipuli

vettä

limelohkoja

tuoretta korianteria

Huuhdo lapa ja taputtele se kuivaksi. Laita kaikki mausteet, öljy, viinietikka, sokeri ja sipulilohkot leikkuriin ja soseuta ainekset karkeaksi tahnaksi. Levitä tahna lavan pintaan ja laita pataan. Lisää pataan vielä reilu 2 dl vettä tai enemmän riippuen padan koosta. Laita pata 150 asteiseen uuniin useaksi tunniksi. Käännä lihaa tunnin välein.

Anna lihan levätä 15-20 min ennen kuin revit sen kahdella haarukalla suikaleiksi. Kaada lientä lihan päälle.

Perjantai-iltana viikonloppuvieraiden saavuttua herkuteltiin klassikkomätöllä, nachos supremella ja ähky oli väistämätön. Uunipellille laitettiin nachojen päälle salsaa, punasipulisilppua, tummia oliiveja, paistettua naudanjauhelihaa ja cheddarkastiketta. Koko komeutta pidettiin uunissa 10-15 min kunnes juustokastike sai vähän väriä.

Aamiainen Hello Kittyn tyyliin

Hackmanin kierrätyskamppanjan innoittamana päätin vihdoin ja viimein hankkia induktioliedelle sopivan lettupannun ja yllättää perheen Hello Kitty -fanin pannukakkuaamiaisella (jokainen Hello Kitty -kirjoja lukenuthan tietää mitä kisu mieluiten aamiaisekseen nauttii). Vaan eipä Hackmanin valikoimaan kuulukaan pinnoitettua lettupannua, joka soveltuisi induktioliedelle. Stockmannilla käydessäni vedin myös vesiperän, kun en kuitenkaan n. 150 euroa halunnut pannuun investoida. Viimeiseksi keskustakierroksellani kävin Graniittitalon Anttilassa ja sieltä löytyikin hyvä pannu sopuhintaan.

Pannukakkutaikinan reseptin valinnassa luotin Pioneer Womaniin. Sivuilta löytyi simppeli resepti pannukakuille.

Täydelliset pannukakut

n. 7 dl (3 cups) + 2 rkl vehnäjauhoja

1/2 tl suolaa

3 rkl leivinjauhetta

2 rkl sokeria

4 3/4 dl (2 cups) (kaura)maitoa

2 isoa munaa

2 tl vaniljauutetta

4 rkl voita tai margariinia + vähän ekstraa

vaahterasiirappia

Sekoita kuivat ainekset keskenään. Sekoita keskenään maito, kananmunat ja vaniljauute. Sekoita märät ainekset kuivien sekaan, sekoita varovasti niin, että ainekset juuri ja juuri sekoittuvat. Sulata voi ja lisää se taikinaan, sekoita varovasti. Paista pannulla kullanruskeita pannukakkuja ja tarjoa voin ja vaahterasiirapin kanssa.

Vaniljauutetta ei kaapistamme löytynyt, joten korvasin 2 rkl sokeria vaniljasokerilla. En tiedä tapahtuiko maitoa lisätessäni jokin mittavirhe, mutta taikina oli todella paksua ja lisäsin siihen ainakin 2 dl maitoa. Tuosta taikina-annoksesta syntyi pannukakku jos toinenkin, joten seuraavalla kerralla teen vain puolikkaan annoksen 4 hengen aamiaiselle.

Hello Kitty -fanikin oli tyytyväinen, kuten kuvista näkyy.

Pipo pakkaskeleille

Oma pipovarasto on karttunut tänä vuonna vasta yhdellä pipolla. Kaipasin pakkaskeleille vähän paksumpaa pipoa. Lankatalo Priiman pikkujouluissa jokainen juhlija sai kaupalta pikkujoululahjaksi Wendyn Merino Chunkya. Tarjolla oli monta kivaa väriä, mutta päädyin kauniiseen harmaaseen, joka sopi hyvin ulkoilutakkini väriin. Samaisilla pikkujouluilla bongasin eräältä kanssaneulojalta myös pipon mallin, joka sattui vielä sopivasti olemaan Ravelryn ilmaismalli. Lanka oli paksumpaa kuin ohjeen lanka ja loin silmukoita 100 alkuperäisen 120 sijaan. Päälaen kavennukset tein ihan tunteella, koska ohjeen mukaiset kavennukset eivät olisi näyttäneet hyviltä tällä paksummalla langalla. Joustin olisi voinut olla hieman napakampi, sillä pipo tuppaa valahtamaan silmille vähänkin reippaammassa menossa. Muuten oikein lämmin ja pehmeä mössykkä, jonka alla  hiuksetkaan eivät liimaudu ihan päätä myöten.

Malli: Hinagigu by violetta

Lanka: Wendy Merino Chunky (vähän alle 100 g)

Puikot: 5 mm

Tyttöjen iltapalaa, osa 2

Mitä syödään, kun perheen maitoallergikko on reissussa ja hyvä ystävä on tulossa kylään? No tällä kertaa syötiin pinaatti-sieniquesadilloja ja banoffeeta. Quesadillojen ohje löytyi Pioneer Womanilta ja banoffeeta tein hesarin ruokatorstain top 10:n innoittamana.

Käytin maissitortilloja, joita satuin löytämään ihan Prisman hyllyltä. Lättyjen halkaisijakin oli sopivan pieni tämän kertaiseen käyttötarkoitukseensa ja maku mukavan erilainen vehnätortilloihin verrattuna. Alkuperäisen reseptin täytteisiin lisäsin toiselle kierrokselle valkosipulimarinoitua broileria. Ohjetta tänne kopioidessani huomasin, että sieniin olisi pitänytlaittaa mausteeksi sherryä. Se unohtui minulta, mutta se olisi varmasti tuonut kivaa piristystä suht valjuun makuun.

Pinaatti-sieniquesadillat

3 rkl voita

450 g viipaloituja herkkusieniä

0,7 dl sherryä

3 rkl sherryä

suolaa ja pippuria

1 pss babypinaattia

12 tortillaa

225 g juustoraastetta (käytin cheddaria)

n. 100 g vuohenjuustoa

voita paistamiseen

Sulata 2 rkl voita suuressa paistinpannussa ja lisää herkkusieniviipaleet. Rouhi päälle suolaa ja pippuria, paista 2-3 minuuttia ja kaada joukkoon sherry. Jatka kypsentämistä 6-8 minuuttia tai kunnes neste on haihtunut kokonaan. Laita sienet sivuun odottamaan.

Sulata ruokalusikallinen voita ja muutama ruokalusikallinen sherryä. Lisää pinaatti ja sekoita varovasti. Rouhi päälle suolaa ja pippuria, paista maks. 2 minuuttia. Ota pinaatit pois pannulta.

Laita tortillan päälle juustoraastetta, sieniä, pinaattia sekä vuohenjuustonokareita. Laita päälle vielä vähän juustoraastetta ja aseta toinen tortilla päälle. Laita hieman voita quesadilla molemmille puolille ja paista molemmilta puolilta niin kauan kunnes juustot ovat täysin sulaneet ja pinnat ovat kauniin ruskeat. Toista sama jäljellä oleville tortilloille ja täytteille.

Jaa quesadilla neljään osaan ja tarjoile heti.

Jälkiruoka valinta osui nappiin, sillä armoitettu leipuri, ystäväni Mia, ei ollut koskaan itse tehnyt banoffeeta vaikka muutaman kerran olikin herkkua himoinnut. Pelkkä banaani tuntui täytteenä liian makealta, joten puolikkaaseen torttua laitoin omin pikku kätösin kesällä poimimiani puutarhavattuja. Yhdistelmä toimi hyvin ja kahden palan syönti oli oikeutettua, sillä pitihän sitä molempia täytteitä maistaa. Kaupasta löytyi valmiiksi karamellisoitua kondensoitua maitoa, joten käytin sitä.

Ban&vadoffee

pohja :

250 g digestive-, kaura- tai muita vastaavia keksejä

100 g voita tai margariinia

täyte:

1 tlk (397 g) sokeroitua maitotiivistettä eli kondensoitua maitoa

3 banaania ja/ kotimaisia pakastevadelmia

2 rkl sitruunamehua

2 dl vaahtoutuvaa kermaa

1–2 rkl sokeria

(ripaus pikakahvijauhetta)

päälle:

kaakao- tai pikakahvijauhetta tai banaaniviipaleita

Irrota maitotölkistä etiketti. Laita koko avaamaton tölkki kattilaan kiehuvaan veteen, niin että tölkki on veden peitossa. Keitä miedolla lämmöllä noin 3 tuntia. Lisää kattilaan vettä keittämisen aikana.

Murenna sillä välin keksit hienoksi ja sulata rasva. Sekoita ainekset yhteen. Laita irtopohjavuoan (halkaisija noin 24 cm) pohjalle leivinpaperi. Painele keksiseos tiukasti vuoan pohjalle ja hieman myös reunoille. (Digestivekekseistä tulee helposti mureneva pohja, kaurakekseistä kovempi.) Anna kovettua hyvin jääkaapissa.

Kun maitotölkkiä on keitetty noin 3 tuntia, ota se pois kattilasta ja anna hieman jäähtyä. Avaa tölkki: maito on kiehunut toffeeksi. Sekoita toffee ja kaada kovettuneen pohjan päälle. Laita vuoka takaisin jääkaappiin, jotta kinuski hieman tanakoituu.

Vaahdota kerma, mausta sokerilla ja halutessasi pikakahvijauheella. Kuori ja viipaloi banaanit. Valuta banaanipalojen päälle vähän sitruunamehua, jotta palat eivät tummu.

Irrota pohja varovasti veitsen avulla vuoasta. Lado banaaniviipaleet kinuskin päälle. (Säästä halutessasi viipaleita kakun koristeeksikin.) Lusikoi banaanien päälle kermavaahto.

Koristele torttu esimerkiksi muutamalla banaaniviipaleella. Banoffeen koristeluun kuuluu perinteisesti kaakao- tai pikakahvijauhe. Sihtaa jauhetta kakun pintaan vasta juuri ennen tarjoilua.

Valot ja värit

Pimeys ahdistaa valokuvausmielessä minua ja aika monta muutakin bloggaajaa, jotka yrittävät saada kunnollisia kuvia ilta-aikaan. Koska salamavalojen kanssa kikkailu on tällaiselle kaltaiselleni amatöörikuvaajalle liian vaivalloista (ja kallistakin) päätin kokeilla voisiko päivänvalolampun avulla saada vähän parempia ja vähemmän keltaisia kuvia. Habitaressa muistin nähneeni ständin, jossa ko. lamppuja kaupiteltiin, mutta firman nimeä en tietenkään ollut laittanut muistiin. Pienellä googlauksella päädyin kuitenkin Valotornin sivuille ja laitoin tilauksen vetämään.

Lamput saapuivatkin parin päivän päästä ja pääsin testailemaan niitä. Ruokapöydän ja wc:n valaisimiin tilaamani Altalite Candle 11 W ja  Altalite 20 W lamput eivät syttyneet lainkaan valaisimissa. En tiedä olivatko maanantaikappaleita, mutta lähtivät kuitenkin palautukseen. Tilasin myös ns. valokuvauslampun, mutta sitä en Valotornin sivuilta enää löytänyt. Lamppu syttyi kokeilukerralla hyvin ja sitä voi mielestäni käyttää lähinnä yleisvaloksi kuvaustilanteissa. Lisäksi tilasin vielä keittiön työtason päällä riippuvaan valaisimeen 11 W:n päivänvalospotin. Normihalogeeneihin verrattuna valo näyttää ihan siniseltä, mutta sen valossa otetut kuvat toistavat värit hyvin. Varsinkin mielestäni vaikeasti kuvattava kirkas pinkki näyttää melkein samalta kuin luonnossa.

Alla on neljän kuvan sarja, jossa on otettu kuvat samasta siskonmakkarakeitosta neljän eri lampun alla. Samaan aikaan on ollut päällä muitakin lamppuja, joten täysin näiden lamppujen valossa kuvia ei ole otettu. Kuvia ei ole käsitelty mitenkään ja kamera on ollut automaattiasetuksilla. Lamppujen speksit vasemmalta oikealle, ylhäältä alas:

1. Päivänvalospotti, 11 W, valovirta 290 lm, värilämpötila 5800 K
2. Liesituulettimen halogeenit, 2x 20 W
3. Megaman energiansäästölamppu (n. 15 kk vanha), 23 w, valovirta 1350 lm, värilämpötila 3000 K
4. Megaman energiansäästölamppu (n. 2 vkoa vanha), 23 W, valovirta 1350 lm, värilämpötila 4000 K
   
   
   

Itse pidän eniten neloslampun alla kuvatusta kuvasta. Ykkönenkin on ihan ok, vähän ehkä kalsa ja kova sekä heijastuksia (vai miksikä niitä nyt kutsutaankin) on liikaa. 3 lampun valo ei mielestäni aivan aluksi ollut ihan noin keltainen, vaan on ajan kuluessa muuttanut sävyä. Ihan vakuuttunut en ole noista päivänvalolampuista ainakan yleisvalokäyttöön. Spotti saa jäädä ainakin talveksi työtason ylle. Sen verran arvokas se oli, että ei sitä viitsi jättää kaapin perälle varalampuksikaan.

Alla vielä esimerkki pinkistä spotin alla ja ulkona luonnonvalossa kuvattuna. Spotin valossa kuvatun pipon värit ovat lähempänä todellisuutta, tosin ulkokuvauspäivänä satoi lunta ja kello oli yli kolme.

En ole mikään valaistusasiantuntija ja nämä havainnot olen tehnyt täysin maallikkopohjalta. Kameran valkotasapainoa säätämällä saa keltaisemmassakin valossa kelvollisia kuvia, mutta jos sen kanssa ei jaksa/osaa säätää niin erilaisilla lampuillakin saa jotain aikaan. Toivottavasti näistä kokeiluista on kuitenkin jotain hyötyä samojen asioiden kanssa pähkäileville henkilöille. Kommentteja teidän lukijoiden kokemuksista otan mielelläni vastaan!