Iltakävelyllä

Lapsena minulla oli tapana kevään tullen kiertää kotipihan tiettyjä paikkoja päivittäin ja tutkia mitä maasta milloinkin on päivän aikana putkahtanut esiin. Yksi jännityksen aihe oli ehtivätkö krokukset kukkaan syntymäpäiväkseni. Nyt kun minulla on monen vuoden odotuksen jälkeen pieni pläntti omaa pihaa, huomaan tekeväni samanlaisia kierroksia lähes päivittäin. Illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan on parasta aikaa tehdä näitä kierroksia. Toki joskus on hauska kiertää lastenkin kanssa ja kertoa heille mitä missäkin paikassa kasvaa, mutta rauhallisuus näistä hetkistä on kyllä kaukana.

Eilen kävin vielä hakemassa kamerankin mukaan, kun ilta-aurinko loi niin kauniin valon pihaan. Näitä kevään ihmeitä voi sitten vaikka fiilistellä pimeinä ja kylminä talvi-iltoina.

Kaakkuja 6-vuotiaille

Esikoisen synttäreitä vietettiin jo muutama viikko sitten ensin lähipiirissä ja sitten päiväkotikaverin kanssa yhteisillä kaverisynttäreillä. Viime vuonna sankari toivoi R2D2-kakkua, mutta sai hiekkaan juuttuneen surffibussin. Tänä vuonna poikien toiveena oli Star Wars -aiheiset juhlat, joten otin itseäni niskasta kiinni ja väkersin kakkuun R2D2-koristeen.

Toiseen kakkuun sankari valitsi aiheeksi Lego Ninjagon ja onneksi netistä löytyi yksinkertainen värityskuva, jonka kopioin vaahtokarkkimassalevylle (ja joka kelpasi myös "hiukan" vaativalle sankarille). Sankarin unelmien täyttymys olisi ollut tämä Nannan kakku, mutta onneksi tiedän oman rajallisuuteni näissä asioissa, enkä alkanut edes yrittämään moista.

Molempien kakkujen sisällys oli erittäin suklainen. Samaista kakkua ystäväni Annen tekemänä saatiin syödä hieman maltillisemmalla koristelulla mieheni taannoisilla kaverisynttäreillä. Kakun saavuttaman suuren suosion innoittamana päätin itsekin kokeilla reseptiä ja maidottomanakin versiona siitä tuli hyvä. Tämä kakku maistui yllätyksekseni myös lapsille, mutta ehkä tuolla voin ja suklaan määrällä saa jopa lapset syömään täytekakkua.

Annen suklaakakku

Pohja:
150 g voita (tai margariinia)
150 g taloussuklaata (tai Pandan tummaa)
5 valkuaista + 1/2 dl sokeria
5 keltuaista + 11/2 dl sokeria
11/2 dl vehnänjauhoja
1 dl perunanjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria

Kostutukseen:
11/2 dl omenamehua

Täyte:
2 dl aprikoosisosetta tai -marmelaadia

Suklaamousse:
200 g maitosuklaata (tai Pandan tummaa)
2 dl kuohukermaa (tai Alpron Air&Creamy)
2 liivatelehteä

Kuorrutus:
100 g voita (tai margariinia)
200 g Fazerin premium tummaa suklaata

Sulata voi kattilassa, nosta kattila pois levyltä ja paloittele suklaa voin sekaa. Anna seoksen jäähtä mutta ei jähmettyä. Vatkaa valkuaiset hyväksi vaahdoksi, lisää sokeri vähän kerralla. Vatkaa toisessa kulhossa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Lisää keltuaisvaahtoon ensin suklaaseos ja sitten sekoitetut kuivat aineet siivilöiden. Kääntele lopuksi taikinaaan valkuaisvaahto. Paista kakkua 180 asteessa 50 - 60 min.

Suklaamousse: sulata maitosuklaa miedolla lämmöllä. Anna suklaan jäähtyä muttei jähmettyä. Vatkaa kerma pehmeäksi vaahdoksi. Sekoita suklaa kermaaan ja lisää seokseen lopuksi kylmässä vedessä liotetut ja kuumassa vesitilkassa sulatetut liivatteet haaleiksi jäähtyneinä. Anna vaahdon jähmettyä hetki viileässä.

Leikkaa jäähtynyt kakku kolmeen osaan. Kostuta pohjat mehulla. Levitä pohjien päälle ensin aprikoosi sittten suklaavaaahto. Sulata rasva ja paloittele sekaan suklaa. Sekoita kunnes kuorrutus on tasaista. Kaada jäähtynyt, mutta vielä juokseva seos kakun päälle.

 

Peitto kevätvauvalle

Hyvissä ajoin ennen vuoden vaihdetta sain tietää, että mieheni serkku ja hänen vaimonsa odottavat esikoistaan, jonka laskettu aika on keväällä. Talvilomalle pakkasinkin toiveikkaana mukaan 8 kappaletta 100 gramman kerää Novitan Tiinaa ja vitosen puikot, tarkoituksena tekaista peitto tulevalle vauvalle. No ihan en 2000 kilometrin ajomatkan (jouduin välillä ajamaankin) ja viikon loman aikana (kiitos mukavalle lomaseuralle) ehtinyt peittoa valmiiksi saamaan. Onneksi tuleva äiti jaksoi pitää tulokkaan masussaan siihen saakka, että peitto valmistui ja vieläpä ehti 600 km:n päähän odottamaan uutta käyttäjäänsä.

Malli: Sunny Baby Blanket

Lanka: Novita Tiina (40 % puuvilla, 40 % akryyli, 20 % villa)

Puikot: 5 mm

Äitienpäivä

Postauksien väli on viimeaikoina venähtänyt kovin pitkäksi, vaikka takataskussa olisi monta kivaa asiaa jaettavaksi. Illat vaan tuppaavat täyttyä kaikenlaisesta puuhastelusta ja säätämisestä ja kun jälkikasvu on saatu untenmaille, vetää sohva ja tv:n aivottomat sarjat puoleensa toisin kuin kannettava. 

Tässä kuitenkin tuoreeltaan tämän päivän tunnelmia lähinnä kuvien merkeissä. Sain viettää äitienpäivää rennoissa ja kiireettömissä merkeissä. Aamuherätys tapahtui seitsemältä huuliharppufanfaarilla ja nenän alle työnnettiin paketti ja kaksi korttia. Kortit olivat kovin liikuttavia ja paketista paljastui uusi lähikuvaukseen soveltuva objektiivi. Ihana yllätys, jote en todellakaan ollut osannut odottaa. Seremonian jälkeen sain jatkaa unia aamiaisen valmistuksen ajan. Kakkua ei pöydästä löytynyt (no sitähän ollaankin tämän kevään aikana syöty taas urakalla), mutta kahta eri sorttia itsetehtyä leipää, nam!

Leipäpainotteinen lounas nautittiin läheisen Kasavuoren huipulla retkiolosuhteissa. Aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa. Näkymät olivat huikeat, mutta eväitä täytyi mennä syömään hieman sivummalle, sillä sen verran arvaamattomia nuo lapset ovat vielä liikkeissään.

Todellinen DIY-kiveysprojekti jatkui ja melkein valmistuikin. Nämä viime vuoden terassiprojektista siunaantuneet kivikasatkin hupenivat kiitettävästi. Tarveaineena tosiaankin vain käytin niitä kiviä ja maa-aineksia mitä pihalla sattui olemaan. Ei siis mitään asennushiekkoja tai muita hienouksia, mutta kotikutoinen lopputulos sopii hyvin pihan tyyliin. 

Päivällisen päälle (joka oli kuulemma niin ruma, ettei siitä saanut ottaa kuvia) pidettiin vielä labyrinttiturnaus. Tuo Brion labyrinttipeli on muuten ihan loistava, itsekin sitä jaksaa veivata hyvän tovin.

Hyvää äitienpäivän viimeistä tuntia muillekin äideille!

Aamiaismunat 'Hävikistä herkuksi' -hengessä

Kolmisenkymmentä suomalaista ruokabloggaajaa, minä yhtenä heistä, järjestää toukokuussa Hävikistä herkuksi-tempauksen. Sen tarkoituksena on kiinnittää huomio valtavaan määrään käyttökelpoista ruokaa, jonka kotitaloudet vuosittain heittävät pois. Tempauksen toivotaan antavan ideoita tähteiden hyödyntämiseen ja herättelevän aiheesta lisää keskustelua. Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tuoreen tutkimuksen mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on vuodessa vajaat 400 miljoonaa kiloa. Eniten ruokaa menee hukkaan kotikeittiöissä: suomalaiset kotitaloudet haaskaavat ruokaa vuosittain lähes 130 miljoonaa kiloa. Jokainen meistä heittää syömäkelpoista ruokaa tarpeettomana hukkaan keskimäärin lähes 25 kiloa vuodessa, nelihenkisessä perheessä määrä on siten vuositasolla lähes 100 kiloa.

Henkilökohtaisesti myös minua on ärsyttänyt jo kauan heittää valmista ruokaa tai parhaimmat päivänsä nähneitä raaka-aineita pois. Lasten syntymän myötä minusta on kehkeytynyt varsinainen natsi ruokapöydässä mitä tulee ruuan jättämiseen. Puoliksi syöty lautanen ja tyhjä tuoli pöydän ääressä saa minut todella kiristelemään hampaitani. Vika löytyy tosin monesti siitä, joka lappaa lautasen täyteen ruokaa kysymättä syöjältä kuinka nälkäinen hän on. No tämä asia ei varsinaisesti liity tähän kampanjaan vaan tarkoitus olisi näyttää, miten tähteistä ja jääkaapin nurkkaan unohtuneista aineksista saa kehitettyä herkullista ruokaa.

Kukin blogeista tarttuu asiaan omasta näkökulmastaan, yhteisenä tavoitteena on valistuksen sijaan innostaa ja taikoa hävikki herkuiksi. Haasteessa mukana olevissa blogeissa tullaan esimerkiksi esittelemään hyviä reseptejä tähteiden ja purkinpohjien hyödyntämiseksi. Tarkoituksena on myös pienentää kunkin omaa ruokahävikkiä. Ja tietenkin innostaa lukijoita tarkkailemaan omaa ruokahävikkiään ja osallistumaan keskusteluun. Tempaus on käynnissä toukokuun ajan.

Bloggaajien monipuoliset kiinnostuksen kohteet ja makumaailmat takaavat, että ideat ja vinkit eivät lopu kesken, jokaiselle lukijalle löytyy varmasti inspiroivia kirjoituksia! Kaikki blogien aiheeseen liittyvät postaukset kootaan tempauksen Facebook-sivuille: www.facebook.com/havikistaherkuksi.

Viime aikoina ei ole varsinaisesti tullut tehtyä kampanjaan liittyvää ruokaa, mutta tähän Kokkeillaan-blogista löytyneeseen aamun pikkusuolaiseen voisin hyvin kuvitella hukuttavani yhtä sun toista jääkaapista löytyvää ainesta. Esimerkiksi ilmakuivatun kinkun voisi korvata kraavatulla tai kylmäsavustetulla lohella tai pinaatin purjon jämällä. Omasta jääkaapista löytyy myös monesti puolikas sipuli ja keittiön ikkunalaudalta puoliksi kynitty yrttipuska, molemmille löytyy käyttöä kupin täytteenä.

Pinaattiset aamiaismunat kinkkukupissa (neljälle)
tilkka öljyä
1/2 pkt tuoretta pinaattia
1/2 sipuli
muutama sieni (herkku- tai siitakesieniä)
mustapippuria
vähän parmesaania raastettuna
4  kananmunaa
4-6 siivua parmankinkkua

yrttisilppua

Hienonna sipuli ja silppua pinaatinlehtiä vähän pienemmiksi. Viipaloi sienet. Paista sieniä ja sipulia öljyssä pannulla jonkin aikaa, lisää pinaattisilppu ja paista vielä hetki. Mausta seos ripauksella mustapippuria ja suolaa.

Voitele pienet vuoat (tai kahvikupit tai muffinipellin kolot) ihan kevyesti öljyllä. Vuoraa ne parmankinkkusiivuilla ja jaa pinaattitäyte vuokiin. Ripottele päälle hiukan juustoraastetta ja yrttisilppua. Riko päällimmäiseksi kananmuna. Ripauta päälle halutessasi suolaa, mutta muista, että kinkku on todella suolaista. Paista 225 asteessa, kunnes kananmunassa on itsellesi mieluisa kypsyys.

Itse pidin kuppeja uunissa 15 min mikä oli aivan liian pitkään. Pitkä paistoaika johtui siitä, että 10 minuutin kohdalla valkuainen hyllyi ällöttävästi ja päätin ottaa varman päälle. Ei olisi kannattanut, keltuainen oli ihan kova. Ensi kerralla ehkä sitten 12 min.

Kevään bileputken aloitus

Viikko sitten vietettiin armaan mieheni 40-vuotisjuhlallisuuksia. Juhlakalu valitsi itse juhlien teeman eikä kenellekään liene ollut yllätys, että vileitä vietettiin Miami Vicen hengessä. Minä sain vastuulleni yllättäen ruokapuolen sekä juhlapaikan koristelun. Ruuaksi tarjottiin tuttuja ja turvallisia salaatteja (vihreää salaattia höystettynä paahdetuilla paprikoilla ja oliiveilla, kirkasta perunasalaattia, balsamicomarinoituja papuja sekä pastabroilerisalaattia). Koristelu oli mauton, mutta tyyliin sopiva ja juhlakalun mukaan oisi voinut luulla tulleensa jenkkihäihin (huom siis vain koristeiden puolesta, juhlapaikan mäntypirtinpöydät ja -puolipaneelit pitivät jalat tiukasti Suomen kamaralla).

Juhlien pääpaino oli tällä kertaa aivan muualla kuin ruuassa, joten yllä ainoat kuvat siltä saralta. Alla muutamia tunnelmapaloja. Kaikki kuvat ovat veljeni ottamia, siitä suuri kiitos hänelle!

Keskellä kaksi Sonnya, toinen aito kasari, toinen 2000-luvulta

Ihanat leidit ja baarimikko

Kolmaspyörä?

Illan viimeiset hitaat

Elvis katsoo kaihoisasti tanssilattialle

Hauskaa oli, siitä vielä suuri kiitos kaikille vieraille!

Lomatunnelmissa

Uusi työ ja talviloma ovat hieman haitanneet blogin päivittämistä. Loma vietettiin tänäkin vuonna perinteiseen tapaan Pyhätunturin maisemissa.Tällä kertaa saimme seuraksemme laskettelusta innostuneen ystäväperheen, joten melkein koko loma menikin rinteitä kolutessa. Meidän perheen nuorinkin jäsen pysyi menossa mukana aina ennen kuin päiväunet kutsuivat, joten toiveikkaana odottelen tulevien talvien rinnepäiviä koko perheen voimin.

Päivällä ruokailu oli kovin roskaruokavoittoista, mutta iltaisin nautittiin jo aiemmin hyviksi havaittuja uunissa lähes itsekseen valmistuvia herkkuja, karjalanpaistia, revittyä possua ja rosvopaistia. Ja pitihän sitä poronkäristystäkin tehdä, Lapissa kun oltiin. Simppeliä ja hyvää!

Poronkäristys (n. 6 hengelle)

n. 1 kg poron paistia tai lapaa

voita

1/2 tölkki lageria

suolaa

Veistä jäisestä lihakimpaleesta ohuita lastuja. Ruskista voita valurautapadassa ja lisää lihalastuja sitä mukaa, kun saat niitä leikattua. Lisää olut ja mausta suolalla. Jos liha on mureaa on käristys valmista heti, mutta jos käytät esim. lapaa anna hautua kannen alla vähintään tunti. Tarjoile perunamuusin ja puolukkahillon tai -survoksen kera.

Käristyksen päälle käytiin vielä ulkona paistamassa lättyjä ulkotulilla. Mitenkä kaikki ulkona laitettu ja syöty ruoka onkin niin hyvää?