sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lihafondue syysillan ratoksi

Tämä ruokalaji on ollut listallani jo yli kymmenen vuotta. Perinteisesti se on nautittu syysiltoina lasitetulla parvekkeella erinäisillä kokoonpanoilla. Nyt ei ole enää lasitettua parveketta eikä se konsepti olisi oikein tälle kokoonpanolle sopinutkaan, sillä lauantaina meidän ruokapöydän ääreen kokoontui kolme serkusta perheineen. Kuusi aikuista ja viisi lasta iältään 6 kk - 10 v. Lihafondue valittiin illan ruuaksi, koska siinä jokainen ruokailija saa valita lautaselleen itseään miellyttävät ainekset (vaikkei joukossa nirppanokkia ollutkaan) ja suht pitkään kestävän ruokailun lomassa on mukava rupatella. Lisäksi tämän ruuan voi valmistella hyvin jo edellisenä iltana, päivällä kun ruuanlaittoon ei olisi ollutkaan juuri aikaa.

Lihafonduessa lihat ja kasvikset siis kypsennetään lihaliemessä. Kypsennykseen voi käyttää myös öljyä, mutta lihaliemi on mielestäni "turvallisempaa", öljy kun tuppaa räiskymään, jos ainekset ovat vähänkään kosteita. Liemen voisi varmaan keittää itse ihan alusta asti, mutta minä menin alta siitä missä aita on matalin eli tuunasin fondista tehtyä lientä.

Keitinliemi

omaan pataan sopiva määrä lientä vasikafondista
fondipullon ohjeen mukaan
pari porkkanaa
2 - 3 valkosipulinkynttä
1 sipuli

Kuori ja pilko porkkanat, valkosipulinkynnet ja sipuli. Laita kasvikset liemeen ja anna kiehua hiljaisella lämmöllä n. tunti. Keitä liemi suoraan liedellä fonduepadassa tai erillisessä kattilassa, josta liemi siirretään fonduepadassa juuri ennen tarjoilua. Liemen voi halutessaan siivilöidä ennen tarjoilua.

Lihana tykkään käyttää nautaa, koska sen kypsyyden kanssa ei tarvitse olla niin tarkka. Ostin tällä kertaa ulkofilettä, mutta myös murea sisäpaisti sopii hyvin tarkoitukseen. Lihapala kannattaa leikata ensim esim. neljään osaan syiden pitkittäissuuntaan ja sen jälkeen leikkaamaan saadut pötköt ohuiksi siivuiksi. Tälle porukalle riitti hyvin n. 800 g lihaa.


Lihan kaverina voi tarjota kasviksia oman maun mukaan. Tällä kertaa tarjolla oli herkkusieniä, punasipulia, kukkakaalia, paprikaa sekä uunissa paistettuja perunalohkoja.






Lihan ja kasvisten kyytipojiksi oli tarjolla vielä kolmea eri kastiketta, valkosipulikastike, guacamole ja itämaisia vivahteita omaava vahva maustekastike. Vahvan maustekastikkeen (tällä nimellä se kulkee reseptivihkossani) ohjeen alkuperää en muista, mutta veikkaus on, että alkuperäinen reperti saattaa löytyä jostain Pirkko Arstilan kirjoista, joita yli kymmenen vuotta sitten tavasin ahkerasti.

Vahva maustekastike

0,5 dl soijaa
3 -4 rkl viinietikkaa
2 - 3 rkl fariini- tai muuta tummaa sokeria
1 dl ananas- tai appelsiinimehua
1 purkki tomaattipyrettä
inkivääriä (jauhetta, tahnaa tai tuoretta)
valkosipulia
2 rkl mangochutneyta
2 rkl maizenaa

Sekoita kaikki aineet yhteen kattilassa, kuumenna ja anna kiehua kunnes kastike on suurustunut. Tarjoile huoneelämpöisenä tai viileänä.


Valkosipulikastike

1 prk kermaviiliä tai pari desiä maustamatonta soijajugurttia
2 - 3 valkosipulinkynttä
suolaa

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna kastikkeen tekeytyä jääkaapissa ainakin muutama tunti.


Guacamole

2 avokadoa
puolikas sipuli
1 tomaatti tai 4 kirsikkatomaattia
suolaa
mustapippuria
ripaus chiliä ja sokeria

Halkaise avokadot, poista kivet ja koverra sisus lusikalla. Hienonna sipuli ja tomaatti. Soseuta kaikki ainekset keskenään sauvasekoittimella tai muulla leikkurilla.



Sitten vaan kaikki ainekset pöytään ja pata porisemaan. Kymmenen hengen joukolle on hyvä olla kaksi pataa, koska yhteen pataan ei voi kovin montaa tikkua laittaa kiehumaan yhtä aikaa. Porisevasta padasta ei tullut otettua yhtään kuvaa, sen verran nälkäistä porukka oli ja kaikki mielenkiinto keskittyi syömiseen. Jälkkäriksi tarjoiltiin takatulen loimussa paahdettuja vaahtokarkkeja, jotka olivat ainakin nuorison mieleen. Niistä sai myös sopivan sokerihurmoksen päälle illan päättäneeseen minidiskoon.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Pieniä ilonaiheita vol. 2

Jäipä edellisestä postauksesta muutama kuva uupumaan, joten ne vielä tässä.







keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Pieniä ilonaiheita

Kuopus oli tänään sen verran flunssainen, että päiväkotiin häntä ei voinut viedä ja minä jäin kotiin hoivaamaan pientä potilasta. Päiväunien aikaan olisi tietenkin voinut tehdä kaikkea hyödyllistä, kuten siivoja ja pestä pyykkiä. Päätin kuitenkin lukea hesarin rauhassa loppuun ja ottaa muutaman fiiliskuvan keittiöstä löytyvistä pienistä ilonaiheista. Aika harvoin sitä tulee oltua kotona kaikessa rauhassa valoisan aikaan ja tänään oli vielä erityisen kirkas ja kaunis päivä.


Kuksat löysivät vihdoin arvoisensa paikan keittiön ikkunan yläpuolella.



Siipan kahvimylly ja "the Espresso Kupit", joita jonkin aikaa ehdittiin metsästää.



Kannut jonossa, ysi, kutonen, kolmonen ja ykkönen



Tämä raastin on ahkerassa käytössä pastapäivinä. Raastimen olen ostanut joskus 90-luvun lopulla kirpputorilta, hintaa sillä taisi olla huimat kaksi markkaa.



Teepannu neopreenihupussa



Viimeisenä, mutta ei vähäisinpänä keittiön hana, josta saa nauttia monta kertaa päivässä. Sen käyttömukavuuden tajusi kunnolla vasta muuton ja uuden kodin keittiöremontin välisenä aikana.

maanantai 25. lokakuuta 2010

Pipoa pukkaa

Viikonloppuna valmistui taas yksi pipo. Neuloin sen elokuun lopussa, kun lapset olivat päiväkotiharjoittelussa. Tuntui niin turhauttavalta vain istua jossain nurkassa ja katsoa, kun lapset leikkivät. Käsillä oli pakko olla jotain tekemistä. Päälaen saumoja ja tupsuja pipo saikin odottaa melkein kaksi kuukautta. Loppujen lopuksi homaan meni varmaan alle tunti, mutta se aloittaminen kun on niin hankalaa. Samalla sain testattua uutta Prymin "tupsuvärkkiä", jolla tupsujen teko sujui kuin leikki.

Lanka on ihan seiska veikkaa, joka ei kummemmin sykähdytä, mutta väriyhdistelmä oli mielestäni niin ihana, ettei lankaa voinut olla ostamatta. Alareunan joustinneuleen oikeat silmukat on neulottu kiertäen, jolloin siitä tulee napakampi ja mielestäni myös kauniimman näköinen. Sileän neuleen väliin tein tekotaiteellisia nurjia kerroksia, jotka olisi kyllä voinut jättää poiskin.


Malli: omasta päästä
Lanka: 7 Veljestä Raita
Puikot: 3,5 mm pyöröt






Nyt mä en kyllä enää jaksa...

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Viikonlopun kokeiluja

Tämän viikonlopun makunautintoihin minulla ei ole osaa eikä arpaa. Mies valitsi reseptit, kävi kaupassa ja valmisti ruuat. Sen verran pääsin osallistumaan, että laitoin lohen pakettiin ja kuorin porkkanat.

Perjantaina oli tarjolla tästä Jamie Oliverin videosta hieman mukailtu versio uunissa paistetusta lohesta. Fileiden väliin tuli suolaa, pippuria, raastettua sitruunan kuorta, kalamataoliiveja sekä tuoretta korianteria, oreganoa ja persiljaa. Palat köytettiin toisiinsa kiinni narulla ja laitettiin uuniin 200 asteeseen. Meidän lohifileet oli liian paksuja tähän tarkoitukseen ja jäivät hieman raaoiksi keskeltä. Kypsien reunapalojen poiston jälkeen koko komeus passitettiin takaisin uuniin hetkeksi. Maussa ei ollut mitään valittamista, joten seuraavan kerran kaupasta mukaan vain ohuemmat fileet. Lisukkeena oli uunissa paistettuja perunoita ja porkkanoita, mausteena timjamia ja valkosipulia.





Lauantaina vuorossa oli parsapastaa. Yllättävää kyllä paikallisesta S-marketistammekin löytyi tähän aikaan vuodesta parsaa, perulaista tosin. Tämäkin ruoka tehtiin Jamien reseptin mukaan muutamin muutoksin (tuoreita härkäpapuja ja miniartisokkia kun ei marketista löytynyt, kummallista).



Jamien parsa-artisokkapasta Jaakon tapaan

4 rkl oliiviöljyä
3 sipulia
2 valkosipulin kynttä hienonnettuna
n. 150 g marinoituja artisokan sydämiä
pieni prk säilöttyjä vihreitä papuja
nippu vihreää parsaa
500 g spagettia
kourallinen tuoretta minttua hienonnettuna
2 sitruunaa
päälle raastettua parmesaania

Kuullota sipuleita öljyssä noin viiden minuutin ajan. Lisää artisokan sydämet ja parsa. Mausta suolalla ja mustapippurilla ja anna kypsyä miedolla lämmöllä 15 min. Keitä spagetti pakkauksen ohjeen mukaan, valuta ja lisää sipuli-parsa-seokseen. Lisää minttu, sitruunankuoriraaste ja mehu ja sekoita hyvin ennen tarjoilua. Tarjoile parmesaaniraasteen kanssa.


Sunnuntai menikin sitten vähän helpomman kaavan mukaan. Lounaaksi leipää ja Frööbelin palikoiden konsertin (joka oli suunnaton pettymys) jälkeen mäkkärin kautta jälkkärille lasten sedän luokse.

torstai 21. lokakuuta 2010

Fisupipo

Ystävän poika täyttää pian kaksi ja lahjaksi toivottiin pipoa. Ravelrysta löysin tämän hassun hauskan fisupipon mallin. Aluksi en oikein tiennyt onko pipo hauska vai kamala, mutta selailtuani muiden tekemiä pipoja päädyin siihen, että alle koiluikäiselle malli taitaa olla ihan ok.

Kuvissa mallina toimivalle Eerolle pipo on himpun verran liian pieni, mutta kaksivuotiaalle kypärämyssyn kanssa toivottavasti juuri sopiva. Malli toivoi itselleen samanlaista pipoa, mutta vihreä pitää kuulemma korvata sinisellä. Sitä ei kai auta muu kuin lähteä lankakauppaan, mitäpä sitä äiti ei tekisi lapsensa eteen.


Malli: Fish Hat [Dead or Alive] by Thelma Egberts
Lanka: Novita 7 veljestä
Puikot: 4 mm sukkapuikot
Muuta: silmät askarteluhuopaa, kirjonta muliinilangalla



Mallilla ja kuvaajalla oli pieniä erimielisyyksiä kuvaussession aikana

On kai sanomattakin selvää, että tämä fisu on mallia "dead".

maanantai 18. lokakuuta 2010

Kerttu poseeraa

Meidän perheessä pipoja löytyy joka lähtöön. Aika paljon kaupan tädin tekemiä, mutta nykyään yhä enemmän itsetehtyjä. Alla olevan pipon neuloin kesällä ja se onkin ollut jo ahkerassa käytössä parin kuukauden ajan. Kuvat on otettu isin kanssa tehdyllä retkellä, joten minä en päässyt vaikuttamaan pipon asetteluun ja sen kyllä huomaa. Eräreino on tainnut olla esikuvana...



Malli: oma (samalla sapluunalla syntynyt aiemmin jo muutama saman tyyppinen erilaisista langoista)
Lanka: ONlinen Supersocke (75 % merinovillaa / 25 % polyakryylia)
Puikot: 2,5 mm sukkapuikot

Tänä syksynä olen innostunut neulomaan muutakin kuin pipoja, sukkia ja lapasia. Läysin Ravelrystä pari ihanaa tägiä,"top down" ja "seamless". Pipoja suuremmat neuleprojektini ovat yleensä tyssänneet kappaleiden yhteenliittämiseen. Em. hakusanoilla haetuissa ohjeissa ei tätä ongelmaa tule vastaan ja Kerttu pääsi harjoittelemaan poseerausta täysin valmiin liivin kanssa (huom. napitkin oli ommeltu kiinni). Aikaa liivin neulomiseen meni kolme (melko pitkää) iltaa, joten sama malli saattaa löytää tiensä myös pukinkonttiin hieman eri koossa.



Tässä tää nyt olis

Malli: Boheme by Allegra Wermuth (ravelry)
Lanka: Dalegarn Freestyle, värinro 4826
Kulutus: karvan verran alle kolme kerää (150 g)
Puikot: 5 mm pyöröpuikot
Muuta: puiset napit Soukan Menitasta





Ja seon moro!



sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Aloitus

Aina se on yhtä hankalaa, nimittäin aloittaminen, ainakin minulle. Pitkään olen suunnitellut blogin perustamista, mutta aina se on jäänyt muiden puuhien jalkoihin. Tänä viikonloppuna kuitenkin Ninan avustuksella ja kannustuksella sain pään auki. Tulevaisuudessa on tarkoitus esitellä kaikenlaisia puuhastelujeni tuloksia: ruokaa, neulomuksia, koruja ja ehkäpä ensi kesänä myös jotain puutarhaan liittyvää.

Alkajaisiksi esittelenkin tämän viikonlopun murkinat. Reseptien lähteenä toimi Jamie Oliverin "Jamie's America", jonka sain Ninalta muutama viikko sitten uuden keittiön tuparilahjaksi.

Lauantain alkupaloina oli "Mad Dog Salad". Salaatin pääraaka-aineina olivat cheddarilla kuorrutetut nachot, grillatut avokadot, neljän salaatin lajitelma sekä paahdetut kurpitsan siemenet. Nämä ainekset eivät ehkä ihan ensimmäisenä tulisi mieleen salaatin tekoa aloitellessa, mutta yhdistelmä toimi ihan kympin arvoisesti.



Pääruuaksi nautittiin "Cajun Alligator With Sweet Potato and Salsa". Alligaattori oli kyllä muuttunut broileriksi ennen lautaselle joutumista, mutta maistui silti varsin hyvälle. Marinaadissa oli cayenne-pippuria, paprikaa, mustapippuria, oreganoa, timjamia, laakerinlehtiä, valkosipulia ja kokojyväsinappia.




Salsaan tarvitut vihreät tomaatit löytyivät kuitenkin omalta takapihalta. Lämpimästä kesästä huolimatta tomaattisato ei ehtinyt kypsyä ennen syksyn tuloa, mutta nytpä raakileillekin löytyi käyttöä. Kikherneet eivät kuuluneet salsan alkuperäiseen reseptiin. Olin kuitenkin jotain saanut päähäni aiemmin tällä viikolla, että niitä tarvitaan tässä ruokalajissa ja sen takia liottanut ja keittänyt herneet, niin eihän niitä nyt voinut jättää käyttämättä. Eivät ne nyt varsinaisesti salsaa pilanneet, mutta seuraavalla kerralla eivät kyllä pääse mukaan. Bataatit muhivat uunissa ihanan pehmeiksi ja kirpakan makuinen salsa toi makeuteen sopivaa terää.


Tänään sunnuntaina olikin sitten vuorossa kunnon burgerit. Pihvien ja majoneesin ohje Jamielta ja sämpylöiden täältä. Ei mitään pikaruokaa vaan tunti jos toinenkin vierähti noita väsätessä, mutta olipahan lopputulos kaiken sen vaivannäön arvoista. Slurps!




Muhkut sämpylät odottavat ottajiaan
  



Mukana myös jotain terveellistä
  





Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...