tiistai 23. lokakuuta 2012

Arvonta suoritettu...

... erittäin epätieteellisellä, mutta toivottavasti reilulla tavalla (aka method nimilaput lippikseen).
 
Arpaonni suosi seuraavia kommentoijia:
  • Pai saa esittää toiveen pipon mallista ja väristä
  • Kotiharmi saa silmukkamerkit
  • Sauvajyväselle lähtee beiget pannunaluset tai ehkä kuitenkin jonkin muun väriset
Pain toivoisin lähettävän toiveensa minulle sähköpostitse mahdollisimman pian. Kotiharmi ja Sauvajyvänen, laittakaa mulle osoitteenne niin laitan palkinnot tulemaan postitse.

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Jämäherkku

Tämä jämäherkku syntyi perjantain iltapalan ja lauantain aamupalan jämistä. Iltapalalla tarjolla oli hot-kastikkeen kera vietnamilaisia kesäkääryleitä, joihin tällä kertaa laitoin sisälle possun paistijauhelihaa, keväsipulia, kyssäkaalia, porkkanaa, mung-papuvermiselliä ja korianteria. Lauantaina aamiaisella herkuteltiin ihanan löysällä munakokkelilla. Ylijääneistä täytteistä, kastikkeesta ja munakokkelista tuli maukas ja nopea lauantailounas kahdelle. Suht työlästä munakokkelia ei kannata kyllä tätä ruokaa varten alkaa tekemään vaan kevyesti vatkattu kananmuna ajaa saman asian (ja on ehkä visuaalisest paremman näköinen).
 
 
 
Jämäherkku
 
kylmiä keitettyjä mung-papuvermisellejä
ruskistettua possun paistijauhelihaa
kyssäkaalia
porkkanaa
keväsipulia
1 muna tai kokkelin jämät
hot-kastiketta
(kalakastiketta, sitruunamehua, sokeria, chiliä ja valkosipulia sopivassa suhteessa)
 
Paista vermisellit ja porkkana. Lisää kastike kyssäkaali ja kevät sipuli ja paista hetki. Lisää muna ja paista kunnes muna on hyytynyt. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa esim. kalakastiketta tai sitruunamehua.
 
 
 
 

maanantai 15. lokakuuta 2012

Soppaa ja silmukoita 2 vuotta - synttäriarvonta!

 
Blogi täyttää tänään kaksi vuotta vaikka yllä oleva kuva vähän harhaanjohtavasti viittaakin 1-vuotissynttäreihin (olen muuten aina ollut hyvä syömään, kuten kuvasta näkyy). Tämän kunniaksi päätin järjestää ihka ensimmäisen arvonnan. Toki se on ollut aiemminkin mielessä, mutta kas kummaa, jäänyt aina vaan kaiken muun jalkoihin. Kaksi vuotta on mennyt kovin nopeasti ja postauksiakin on kertynyt melkein 200 kappaletta (se on paljon tällaiselle kirjoittamista karsastavalle henkilölle) ja klikkauksia reilu 72000. Uusia tuttavuuksiakin on tullut blogin kautta solmittua ja varsinkin oululaisia ruokabloggareita on tullut tavattua pari kertaa useampi kerrallaan. Nytkin on lentoliput Ouluun hankittu ja odottelen innolla marraskuun pikkujouluja. Mukavaa touhua kaiken kaikkiaan ja parastahan on tietenkin ettei tartte jakaa reseptejä sähköpostilla vaan voi sanoa, että käy kattoo blogista, heh!
 
Mutta asiaan eli arvontaan sen palkintoihin. Koska minulla on jonkin asteinen pakkomielle tehdä lähes kaikki lahjatkin itse niin enhän voi arvontapalkintojenkaan suhteen poiketa linjastani. Palkintoina arvonnassa on kolme omien kätteni tuotosta.
 
1. Kotikutoinen raitapipo: pipo on vielä lankoina, joten voittaja voi valita koon ja esittää toiveen väreistä ja langan paksuudesta (pyrin kuitenkin käyttämän lankavarastosta löytyviä lankoja).  
 

 
 
2. Silmukkamerkit: 7 kappaletta silmukkamerkkejä, kuva kertokoon kaiken oleellisen
 
 
 
3. Pannunalussetti: 3 kappaletta matonkuteista virkattua pannunalusta, väritoiveen voi esittää, mutta sen täyttymistä en takaa.
 
 
 
 
Jos haluat osallistua arvontaan, jätä kommenttiboksiin kommentti, jossa kerrot mistä palkinnoista olet kiinnostunut ja halutessasi mikä on suosikki resepti/käsityöohje/joku muu juttu, mikä? jonka olet löytänyt tämän blogin kautta. Arvontaan osallistuvat kommentin 22.10. klo 20 mennessä jättäneiden kesken. Anonyymit, muistakaa liittää kommenttiinne nimimerkki. Onnea arvontaan!
 
p.s. Soppaa ja silmukoita löytyy myös Facebookista, saa tykätä!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Pipotehdas käynnistyy yskähdellen

Pienen pipolaatikkoon tehdyn inventaarin jälkeen, to do -lista kasvoi entisestään. Lasten päät kasvavat edelleen (mikä yllätys) ja omakin pipovarasto kaipaisi vähän päivitystä. Alla esitellyt kaksi pipoa eivät jää meidän perheen käyttöön vaan ne matkaavat lämmittämään kahta ihanaa pikkutyttöä. Saksaan matkaava pipo jatkaa tuttua ja turvallista raitapipolinjaa, mutta toisessa sain kokeiltua vähän itselle uusia juttuja. Turkoosin pipon resori on kaksinkertainen ja koristeena käytetyt napit ovat heijastimia. Niitä olenkin hillonnut kohta kolme vuotta, joten olikin aika keksiä niille jotain käyttöä. Napit on ostettu Design museosta ja ovat LifeSaver-heijastimien keskustoja.

Ajatuksen asteella on ollut jo jonkin aikaa laittaa noiden pipojen ohje yleiseen jakoon tänne blogiin. Kysymys kuuluukin nyt, kiinnostaako ketään pipojen ohjeet? Mitään rakettitiedettähän nuo eivät ole, mutta ehkä niistä voisi saada jotain vikkiä silmukkamääriin vs. päänympärys.
 
 
Malli: Neppis by minä ite
Puikot: 2 mm ja 2,5 mm
Lanka: Dalegarn Baby Ull (100 % merinovillaa)
Muuta: heijastinnapit
 

 
 
 
Malli: Raitapipo by minä ite
Puikot: 2 mm ja 3 mm
Lanka: Colinette Jitterbug, väri Alizarine (100 % merinovillaa)
Dalegarn Baby Ull (100 % merinovillaa)
 

 

perjantai 5. lokakuuta 2012

Ta daa, mun To do

Sain jokin aika sitten Kaikki äitini reseptit -blogin puuhakkaalta Nannalta hauskan haasteen, jossa tehtävänä oli listata 8 to do -listalla olevaa asiaa. Ja pitihän tähän haasteeseen nyt vastata, ettei yks pohojalainen mieltänsä pahoita. Haastajani oli jakanut listan kahtia ja näin tein minäkin eli kuten blogini nimikin jo velvoittaa, 4 kokkaukseen ja 4 käsitöihin liittyvää asiaa. Nämä asiathan ovat siis vain jäävuoren huippu, pinnan alla muhiin kymmenittäin toteutusta odottavia juttuja, ainakin kässäpuolella. Siis eläkepäiviä tai lottovoittoa odotellessa (haaveet rikkaasta miehestä olen jo haudannut aikoja sitten).

To do -kokkailut:
1. Vitello tonnato. Ikinä en ole tätä syönyt, mutta jotenkin vaan tuntuu, että voisin tykätä.

2. Omin pikku kätösin tehty pasta. Suuri aukko sivistyksessä.

3. Bearnaisehilloke. Kastiketta olen tehnyt monta kertaa, mutta tämä vähän kevyempi versio voisi olla hyvää myös.

4. Karkkipossu Farangin malliin. Pari kertaa olen päässyt maistamaan aitoa, mutta eihän niin pienestä annoksesta tule kuin äkäiseksi.

To do -käsityöt:
1. Luotolainen (tikkuröijy) miehelle. Hyvä aikomus oli tehdä 40-vuotislahjaksi, seuraava tavoite asetettu 10 vuoden päähän.

2. Kuiva-akvaario. Pari vuotta sitten "kotiäidin hermolomalla" aka. Kihniön lamppulasihelmikurssilla tekemäni kalat odottavat edelleenkin kotia.

3. Mekko Kertulle. Kangas ostettu reilu vuosi sitten (vai oliko siitä jo kaksi vuotta), inspiraatio ja uskallus kateissa.

4. Kirjoneule. Ihanan näköisiä, mutta jotenkin ahistaa etukäteen ne kaikki toisiinsa sotkeutuvat langat ja todennäköisesti epätasainen jälki.

Mukaan haastan edelleen Kiristääkö silmukkaa Peppiinan, Kokien ja pottien Hannelen, Kesäpesän Ninan ja Campasimpukan.

Ja tässä vielä ohjeet haasteeseen:

1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Jaa tunnustus eteenpäin , vaikka 4:lle

3. Ilmoita näille tunnustuksesta
4. Kerro oma kahdeksan kohdan to do-lista

 
Nämä mutanttifisut odottavat pääsyä pakasterasiasta uuteen kotiin.

torstai 4. lokakuuta 2012

Omena-valkosipulihillo

Joskus kauan kauan sitten Oulussa asuessani törmäsin paikallisessa marketissa tuotteeseen nimeltä valkosipulihillo ja oi mitä herkkua se oli.  Nimi ehkä vähän hämäsi, koska tuote muistutti koostumukseltaan ja ulkonäöltään enemmän marmeladia kuin hilloa ja toisena makua antavana ainesosana siinä oli omena. Näen vieläkin silmissäni millainen purkki ja etiketti hillolla oli, mutta valmistajan nimeä en saa päähäni. Muistaako kukaan muu tätä? Matala purkki, kullanvärinen kansi, kellertävä etiketti. Todennäköisesti saman valmistajan hilloja olen nähnyt vielä kaupan hyllyllä, mutta valkosipulihilloa ei valikoimassa enää ole. Jostain muistin sopukoista tämä herkku tuli mieleeni tänä syksynä ja oman omenapuun tuottaessa satoa ihan kiitettävästi, päätin kokeilla omena-valkosipulihillon valmistusta.

Kokeilun tuotoksena syntyi alla oleva resepti. Koe-erään laitoin 12 kpl pienehköjä oman maan valkosipulinkynsiä, mutta samalla määrällä normivalkosipulin kynsiä, maun pitäisi olla jo aika voimakas. Käyttämäni omenalajikkeen nimeä en tiedä (kiitos perheomenapuun, jota en ole itse istuttanut), mutta se antoi joka tapauksessa hillolle hauskan punaisen sävyn. Käyttämäni omenat eivät olleet kovin happamia, joten lisäsin hilloon sitruunamehua übermakean lopputuloksen välttämiseksi. Hillo on parhaimmillaan hyvän vaalean leivän ja kovan, voimakasmakuisen juuston kera nautittuna.
Omena-valkosipulihillo
500 g omenakuutioita (kuori saa olla tallella)
1/2 dl vettä
TAI
500 g sokeroimatonta omenasosetta
(sitruunamehua)
250 g  hillosokeria
10-12 valkosipulinkynttä
Laita kattilaan omenakuutiot ja vesi. Keitä kunnes omenat ovat pehmenneet ja soseuta sauvasekoittajalla. Jos käyttämäsi omenat eivät ole happamia, lisää 1/2-1 sitruunan mehu. Voit käyttää hillon pohjana myös esim. pakastettua sokeroimatonta omenasosetta.  Hienonna valkosipulinkynnet veitsellä haluamasi kokoiseksi silpuksi tai leikkaa viipaleiksi. Lisää soseen joukkoon hillosokeri ja valkosipuli. Anna kiehua hiljalleen n. 15 min. Purkita hieman jäähtynyt hillo puhtaisiin ja kuumiin purkkeihin. Säilytä kylmässä.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...