Kevään lahjuksia

Esikoinen sai eskarivuotensa päätökseen toukokuun viimeinen päivä. Jo alkuvuodesta suunnitelin neulovani huivit eskarin opelle ja apuopelle pieneksi kiitokseksi hyvästä opetuksesta erityisesti kädentaitojen osalta. Vuoden aikana poika on tuonut kotiin mitä hienompia ja humoristisempia savitöitä ja muita arkarteluja. Luulenpa vaan ettei ihan normityöajan puitteissa ole savitöiden poltot ja lasitukset  syntyneet. Huivit valmistuivat kuin valmistuivatkin ajallaan, vaikka vähän tiukille vetikin. Kuvaaminen jäi kevätjuhla-aamuun, koska pingotin huivit edellisenä yönä, joten mitään huivinlevittelykuvia ei nyt ole tarjolla.

Malleiksi valitsin helpot Baktuksen ja Citronen. Toki ostin ensin langat ja sitten vasta mietin mitä niistä teen, eihän sitä nyt asioita voi liian helpoksi tehdä. Malabrigo Yarn Sockin kohdalla mallin valinta oli suht helppo, mutta Manos del Uruguay Lace vaati vähän pähkäilyä. Ja tottahan huivin kantajan persoonakin piti ottaa mallia valitessa huomioon. Bactuksesta tuli kiva ja samanmoisen teen ehkä vielä joskus itsellenikin, mutta Citrus ja käyttämäni lanka eivät olleet paras mahdollinen yhdistelmä. Omaan makuuni neulepinnasta tuli liian epätasainen.

Malli: Baktus by Strikkelise

Lanka: Malabrigo Yarn Sock, 100 g

Puikot: 3,5 mm

 

Malli: Citron by Hilary Smith Callis

Lanka: Manos del Uruguay Lace, 100 g

Puikot: 3,5 mm

 

Iltapäivähoidon hoitajille tein korut, joiden värivalinnoissa konsultoin esikoista. Speksit koruille olivat: yksi vaalea, yksi tumma ja yksi turkoosi. Lopputulokset näette alla olevasta kuvassa.

 

 

Lahjontaa

Kesän aikana kaksi työkaveriani oli saavuttanut aikuisen naisen iän ja yksi tahtonut. Yhdeksi osaksi työporukkamme kimppalahjoja tein jokaiselle korun. Vajaan puolen vuoden yhteisen taipaleen ja toisten työkavereiden haastattelujen perusteella yritin tehdä jokaiselle omannäköisen korun. Ehkä onnistuin ehkä en. Mutta sen tiedän varmasti, että korujen kuvaaminen on edelleenkin haastavaa, varsinkin, kun sitä yrittää tehdä keskellä yötä.

Melonin muotoisia savukvartseja

 

Liloja makeanvedenhelmiä, Svarowskin kristalliriipus ja hopeinen rengaslukko.

Värjättyä kalkkikiveä, hopeahelmiä ja hopeinen gekkoriipus.

Ja vielä viimeiseksi pieni kierrätysvinkki. Jos nurkissasi sattuu pyörimään joutilaita lasisia petrimaljoja (ja nämähän varmasti kuuluvat joka kodin vakiovarustukseen), voi niitä käyttää vaikka kätevästi pinottavina korujen säilytysrasioina.

Prinsessaunelma

Ystäväni tyttö toivoi 4-vuotissyntymäpäivilleen prinsessalinnakakkua. Yritin kovasti sankarin äidin kanssa ohjata toivetta hieman helpommin toteutettavampaan suuntaan, mutta turhaan. Kutsuja edeltävänä iltana pakkasin joitain kakkutarvikkeitani mukaan ja lähdin ystäväni luo kakkutalkoisiin. Ystäväni oli jo täyttänyt neljästä kääretorttulevystä koostuneen kakun sekä hankkinut kaksi valmista kääretorttua, kilon sokerimassaa ja muita tykötarpeita.

Googlen kuvahaun luotsaama luova prosessi aloitettiin pienentämällä kakkua hieman ja rakentamalla yli jääneestä palasta keskelle toinen kerros. Sitten vaan kaulimaan sokerimassaa ja koristelemaan tornien kattoja. Perjantai-illan hämärässä syntyneen lopputuloksen voi tsekata alta.

Se mitä ei voi piilottaa täytyy korostaa - eikös ne niin mennyt?

Teemalle uskollisena tein sankarille lahjaksi hempeän korun, jossa käytin kristalleja, makeanvedenhelmiä ja ruusukvartsia.

Äiti lintsaa

Esikoisen ihka ensimmäisiä kaverisynttäreitä vietettiin toissa viikolla. Kevään juhlaputki on vienyt mehut meikäläisestä ja nämä synttärit vedettiinkin tarjoiluiden puolesta puhtaasti kaupan valmiilla eväillä. Blogin päivittäminenkin on jäänyt toiselle sijalle, kun samaan aikaan on ollut käynnissä terassiprojekti, josta laitan pian ainakin kuvia.

Työhuoneeseen perustettiin yhdistetty hodari- ja jätskikiska. Juhalakalu halusi välttämättä kakun vaikka itse olin sitä mieltä, ettei sitä kuitenkaan kukaan syö. Vaan toisinpa kävi. Kermavaahdolla kuorrutettu ja karkeilla koristeltu kaupan kääretorttu katosi parempiin suihin alta aikayksikön. Jonkun vieraan suusta kuulin kommentin, että "onpa aika kova koppura tämä kakku", mutta enemmistöä kakun kuivuus ei haitannut.

Jotain piti kuitenkin juhliin päästä näpräämään, joten ongintapusseihin tein nimikorut sekä juhlatunnelmaa luomaan kovin trendikkäät ja monissa blogeissa nähdyt viirinauhat. Juhlakalu muuten valitsi aivan itse viirien värit. Ne piti olla samat kuin synttäreitä varten hankitun keilasetin keiloissa (allekirjoittanut vaihtoi kyllä punaisen oranssiksi).

Koruihin ostin kirjainhelmet ja puuvillanyörit täältä. Viirit leikkasin kartongista ja liimasin ne kaksipuoleisella "rolleri" teipillä kiinni kanttinauhaan. Mikää kovin kestävä ratkaisu tämä ei ole, mutta kesti ainakin nämä kemut (ja ovat nyt roikkuneet katossa pari viikkoa eikä yksikään viiri ole vielä lähtenyt irti). Tutuille tiedoksi, että viirejä saa lainaan. Toinen nauha on pituudeltaan 5 m, toinen n. 3 m.

Juhlien ohjelmassa oli lahjojen jako pullonpyörityksellä, keilausta, discoilua, ongintaa ja karmeaa riehumista. Mukavaa oli, mutta ensi kerralla ehkä vähän vähemmän vieraita, kaksitoista 4 - 6-vuotiasta oli vähän liikaa (niin kuin sitä ei muka ennen juhlia olisi voinut arvata, heh).