Fantastisia koipia

Milloin ruoka maistuu parhaimmalta? Minun mielestäni silloin, kun pääsee valmiiseen pöytään nälkäisenä. Tänään sain nauttia päivälliseksi miehen Jamien opein valmistamaa fantastista paistettua kanaa. Tällä kertaa uunissa muhi koipi-reisiä kokonaisen broilerin sijaan.

Fantastinen paistettu kana

 

1 kokonainen broileri (n. 1 kg) tai 6 kpl broilerin koipi-reittä

1 sitruuna

8 viipaletta ilmakuivattua kinkkua

1-2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

2 kourallista tuoretta timjamia

suolaa ja vastarouhittua mustapippuria

reilu 100 g huoneenlämpöistä voita

1 kg perunoita

Kuumenna uuni 225 asteeseen. Pane uunivuoka sinne kuumenemaan. Huuhdo broileri ulko- ja sisäpuolelta ja kuivaa talouspaperilla. Erota sormilla nahka rintalihoista tai reisistä. Raasta sitruunan kuori, hienonna ilmakuivattu kinkku. Sekoita sitruunan ja kinkun joukkoon timjamin lehdet ja valkosipuli. Mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita joukkoon vielä voi. Työnnä seosta nahan alle ja hiero loput pintaan. Jos käytät kokonaista broileria, tee viillot reisiin ja leikkaa sitruuna kahtia ja työnnä puolikkaat broilerin vatsaan. Nosta broileri kuumaan uunivuokaan ja kypsennä uunissa n. 20 min.

Pese ja lohko perunat ja keitä ne suolalla maustetussa vedessä 10 minuuttia. Ota broileri uunista. Ota broileri tai koipi-reidet vuoasta. Laita perunat vuokaan ja pyörittele ne voisulassa. Laita broileri perunoiden päälle. Laita vuoka takaisin uuniin ja anna ruuan kypsyä vielä noin 40 min. Jos pinta alkaa tummua liikaa, laita päälle folio. Anna ruuan vetäytyä folion alla vielä 10 min uunista pois oton jälkeen ennen tarjoilua. Muista lusikoida ihanaa voilientä lihan ja perunoiden päälle!

Kevättä rinnassa ja kääryleissä

Löysin jo jokin aika sitten loistavan viikonloppuruokareseptin, siirappisen sesam-kanan, Nannan mainiosta Kaikki äitini reseptit blogista (minä tosin tein alkuperäisen ohjeen mukaisen hunajaversion). Ensimmäisellä tekokerralla kana päätyi kevätkääryleiden sisään ja tänään se syötiin ihan sellaisenaan riisin kanssa. Kääryleidenkin sisällä kana toimi, mutta meni vähän "ite eestään", jos ymmärrätte mitä tuo sanonta tarkoittaa. Riisipaperia parempi ja raikkaampi vaihtoehto pehmeän makean kanan kaveriksi voisi olla esim. salaatinlehti. Tämä ruoka muuten katosi nopsaa myös meidän nirsoiksi ryhtyneiden lasten suuhun. Kääryleistä tuli esikoisen uusi herkkuruoka ja kuopus dippali tyytyväisenä kananpaloja kastikkeeseen. Itse kaipasin jotain pientä terää ja tujulla chiliöljyllähän sitä sai!

Hunajainen sesam-kana6 marinoimatonta koipi-reisipalaa
suolaa ja pippuria
2,5 dl vaaleaa siirappia tai hunajaa (laitoin vain n. desin)
1,25 dl soijakastiketta
1 iso sipuli hienonnettina
0,75 dl ketsuppia
2 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen mieto chili (ruoka ei ole sitten yhtään tulista) tai kuivattuja rkl
2rkl maissijauhoa
vettä
sesaminsiemeniä

Suolaa ja pippuroi kanapalat ja asettele ne uunipataan (huom patamalli, ei laakea uunivuoka jossa pääsevät kuivumaan). Sekoita yhteen siirappi, soija, sipuli, ketsuppi, valkosipuli ja chili. Kaada kanojen päälle ja laita 150 asteeseen n. 3 tunniksi. Kansi päällä koko ajan.

Kun kana on valmista poista lihat padasta ja nouki hajoavan lihan seasta luut , rustot ja nahka. Revi kahdella haarukalla liha pienksi, nosta tarjoilukulhoon.

Nosta pata liedelle, sekoita maissijauho kupilliseen vettä, ja kaada paistoliemen sekaan. ja kiehauta sakeaksi, lisää vettä jos menee liian sakeaksi. Siivilöi kastike. Minä siivilöin liemen ennen suurustamista. Kaada kastiketta kanapalojen päälle ja ripottele (paahdettuja) sesaminsiemeniä koko komeuden päälle. Myös pilkotut kevätsipulit sopivat koristeeksi.

Vanhasta, uudelleen löydetystä, tuttavuudesta kevätkääryleistä innostuneena, tein niitä alkupaloiksi. Itse asiassa nuo uppopaistamattomat kääryleet taitavat olla kesäkääryleitä. Olin tässä taannoin vietnamilaisen pariskunnan vieraana ja he kutsuivat noita kääryleitä kesäkääryleiksi. Onkohan kenelläkään parempaa tietoa tästä? No kääryle kun kääryle ja tällä kertaa täytteeksi tuli kananpojan jauhelihaa (ois pitänyt olla possua, mutkun ei ollu), kiinankaalia, purjoa, porkkanaa ja ah niin ihanaa korianteria. Dippauskastikkeeksi tein Hot-kastiketta. Päivällisvieraille alla vielä tarkempi ohje kuvineen, kiitos loistavasta seurasta Mira ja Marko!

Kevät(kesä)kääryleet

n. 12 kpl riisipaperiarkkeja

kanapojan tai possun paistijauhelihaa

kiinankaalia

purjoa

porkkanaa

korianteria

n. 1 rkl osterikastiketta

n. 1 rkl kalakastiketta

suolaa

Paista jauheliha ja mausta se suolalla. Hienonna vielä tarvittaessa. Leikkaa kiinankaali ja purjo ohuiksi suikaleiksi. Paista nopeasti kuumalla pannulla pienessä öljytilkassa, mausta osteri- ja kalakastikkeella. Leikkaa porkkana ohuiksi tikuiksi. Hienonna korianteri.

Kasta riisipaperiarkki kuumassa/lämpimässä vedessä laakeassa astiassa (esim. piirakkavuoka käy hyvin tähän tarkoitukseen). Jätä arkki pehmenemään leikkuulaudalle ja tee sama temppu toiselle arkille. Kun ensimmäinen arkki on pehmennyt laita arkin alaosaan kiinankaali-purjoseosta, jauhelihaa, porkkanaa ja korianteria. Taita ensin arkin sivut ja sen jälkeen rullaa kääryle alhaalta ylös. Käytin ennen kananmunan valkuaista kääryleilen "liimaamiseen", mutta hyvin tuntuivat pysyvän kiinni ilmankin.

Tarjoile Hot-kastikkeen tai valmiin makean chilikastikkeen kanssa.

 

Tänään oli muuten ihan loistava ulkoilukeli ja kerrankin se osui vapaapäivälle. Lapset pääsivät korkkaamaan pyöräilykauden ja vielä kokeilemaan miltä tuntuu ajaa jäällä. Kokeilu jäi lyhyeksi (oli näillekin duudsoneille liian liukasta), mutta pilkkireikiä jaksettiin ihmetellä sitäkin kauemmin. Saipa Kerttu survottua jalkansakin yhteen sellaiseen, ilman toista kenkää ei onneksi tarvinnut kotiin lähteä.

Sikahyvää sikaa

Viikonloppuna toteutettiin kauan mielessä ollut idea pitkään haudutetusta possunlavasta. Mies kävi perjantaina hakemassa Lihatukku Veijo Votkinilta parin kilon painoisen lavan palan ja minä etsin sopivan reseptin, joka yllättäen löytyi Pioneer Womanilta. PW:n reseptissä possu tarjoiltiin tortillojen, salsan ja guacamolen kanssa, mutta minä valmistin lisukkeiksi coleslawta ja uunissa paistettuja perunalohkoja. Possu muhi uunissa noin kuusi tuntia, jonka jälkeen liha oli helppo riipiä kahdella haarukalla suikaleiksi. Päälle loroteltu liemi, limen mehu sekä tuore korianteri kruunasivat maun. Tuosta lihamäärästä söi hyvin (paljon) neljä aikuista ja neljä lasta ja vielä jäi vähän ylikin.

Mausteinen revitty possu

n. 2 kg porsaan lapaa

1 tl kuivattua oreganoa

1 tl chilijauhetta

1 tl jeeraa (juustokuminaa)

1 rkl suolaa

mustapippuria

3-4 valkosipulinkynttä

1-2 rkl öljyä

2-3 rkl valkoviinietikkaa

0,75 dl ruokosokeria

1 sipuli

vettä

limelohkoja

tuoretta korianteria

Huuhdo lapa ja taputtele se kuivaksi. Laita kaikki mausteet, öljy, viinietikka, sokeri ja sipulilohkot leikkuriin ja soseuta ainekset karkeaksi tahnaksi. Levitä tahna lavan pintaan ja laita pataan. Lisää pataan vielä reilu 2 dl vettä tai enemmän riippuen padan koosta. Laita pata 150 asteiseen uuniin useaksi tunniksi. Käännä lihaa tunnin välein.

Anna lihan levätä 15-20 min ennen kuin revit sen kahdella haarukalla suikaleiksi. Kaada lientä lihan päälle.

Perjantai-iltana viikonloppuvieraiden saavuttua herkuteltiin klassikkomätöllä, nachos supremella ja ähky oli väistämätön. Uunipellille laitettiin nachojen päälle salsaa, punasipulisilppua, tummia oliiveja, paistettua naudanjauhelihaa ja cheddarkastiketta. Koko komeutta pidettiin uunissa 10-15 min kunnes juustokastike sai vähän väriä.

Jokaiselle jotakin

Loppiaisaattona perinteinen perjantain (vaikka olikin siis torstai) takkamakkarailtapala korvattiin lämpimillä voileivillä, joista jokainen perheenjäsen sai tehdä oman maun mukaisia. Välillä vaan täytyy pitää vapaapäiviä kiittämättömille kakaroille kokkaamisesta. Molemmat lapset olivat suht kaikkiruokaisia siihen saakka kunnes menivät päiväkotiin. Ennen sitä eivät paremmasta tienneet vaan söivät laittamiani ruokia hyvällä ruokahalulla. Nykyään ruuanlaitto tuntuu välillä todella tylsältä, kun tietää jo etukäteen millaisia kommentteja ruuasta saa. Mutta kahta erillistä ruokaahan minä en ala laittamaan, enkä itse halua taantua maksalaatikko-makaroonilaatikko-nakit ja muusi-linjalle. Saarnoja aiheesta pidetään tasaiseen tahtiin, mutta eipä niistäkään apua tunnu olevan. Mitenkäs tässä nyt näin kävi? Eihän MINUN lapseni voi olla nirppanokkia, heh. Mielelläni muuten ottaisin vastaan ruokaohjeita, jotka ovat osoittautueet lasten suosikeiksi, mutta maistuvat myös aikuisille. Periksi ei anneta!

Mutta nyt vielä niihin lämpimiin leipiin. aikuisten leiville laitettiin jostain joulupaketista tullutta kylmäsavuporoa, jouluna syömättä jääneitä marinoituja suppiksia, sipulia ja sinihomejuustoa. Leivät voideltiin voin lisäksi tomaattipyreellä tai karpalohyytelöllä. Karpalohyytelö toimi odotetusti hyvin poron ja sinihomejuuston kanssa, taisinpa lisätä sitä vieä leivän päällekin. Mies testasi myös ensimmäistä kertaa soijasta tehtyä juustoraasteen korviketta (Tofutti, Mozzarella Style). Oli kuulemma ihan kelvollista, mutta ei tietenkään oikean juuston tasolle yltänyt. Lapset latasivat leipänsä odotetusti täyteen nakkin palasia, paprikaa ja juustojen jämiä. Juustojen suhteen ovat onneksi kaikkiruokaisia ja yleensä voimakkaimmat juustot maistuvat parhaiten.

Pyhäinpäivän illallinen

Vietimme pyhäinpäivää koko perheen voimin Ski Expon markkinahumussa. Messuilta tarttui mukaan pitkään hankintalistalla olleet uudet laskettelukypärät miehelle ja itselleni. Uudet POC-kypärät istuivat molempien päähän kuin valetut, vaikkei niissä ole mitään säätöjä leukahihnaa lukuunottamatta. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan kypärää käytännössä!

Odotimme illaksi ystäväperhettä kylään ja aamulla ennen lähtöä laitoimme yön yli maustuneen kolmekiloisen lampaanviulun uuniin. Reseptinä toimi aikaisemmin hyväksi havaittu urbaani rosvopaisti. Koska kyseessä oli karitsanviulua painavampi lampaanviulu, lisäsimme varmuuden vuoksi paistoaikaa kolmisen tuntia. Yhteensä viulu ehti olla uunissa melkein 11 tuntia ja lopputulos oli taas suussasulava ja viimeaikoina kovin nirsoiksi heittäytyneet lapsemmekin söivät lihaa mukisematta. Lyhyempikin paistoaika olisi luultavasti riittänyt, mutta halusimme ottaa varman päälle.

Lisukkeeksi tein caponataa Hellan ja viinilasin välissä -blogista löytämäni reseptin mukaan. Lisäke sopi hyvin lampaan kanssa, vaikka tekovaiheessa maistellessani balsamicon maku tuntui vähän liian hapokkaalta. Syynä tähän hapokkuuteen saattoi olla myös se, että käytin tuoreen chilin sijaan jauhetta. Lisäsin caponataan pari ruokalusikallista hunajaa ja hieman haaleana parmesaanin kanssa tarjoiltuna maku olikin oikein mainio. Ohjeessa olleen ilmakuivatun kinkun jätin kokonaan pois.

Caponata

2 rkl oliiviöljyä
1 munakoiso
2 porkkanaa
1 sipuli
1 kokonainen valkosipuli (yksikyntinen)
1 punainen chili (ilman siemeniä)
10 isoa kaprista
1/2 dl balsamiviinietikkaa
1 rkl sokeria
suolaa
mustapippuria
persiljaa
parmesania

ilmakuivattua kinkkua

Pilko munakoiso, porkkanat, sipuli, valkosipuli ja chili. Paista porkkanat oliiviöljyssä pannulla, lisää hetken kuluttua sipuli ja valkosipuli, kuullota hetki ja lisää munakoiso ja chili. Kaada balsamiviinietikka-sokeriseos pannuun. Anna seoksen paistua miedolla lämmöllä kunnes munakoiso pehmenee ja kypsyy. Lisää suolaa ja pippuria oman maun mukaan sekä tarvittaessa sokeria tai hunajaa. Leikkaa ilmakuivattu kinkku joukkoon ja lisää kaprikset. Viimeiseksi päälle persiljaa ja parmesanraastetta.

Jälkiruuaksi tein uusimmassa Glorian ruoka & viini -lehdessä olleen tamarindimurulla kuorrutetun luumutortun. Tein tortun silläkin uhalla, että ohjeessa luku kahteen eri otteeseen nypi jauhot ja voi. Tuo jauhojen voin nyppiminen on mielestäni leivonnassa puuduttavinta ja rasittavinta hommaa mitä tiedän. No, lopputulos palkitsi vaivannäön vaikkakin torttu olisi kannattanut tehdä edellisenä päivänä tai antaa todellakin jäähtyä kunnolla ennen tarjoilua, kuten ohjeessa painotettiin. Hieman lämpimänä tortun maku oli vähän karvas eivätkä täytteen mausteet päässeet oikein esiin. Tortun jouluiset maut sopisivat varmasti hyvin pikkujouluhenkiseen tarjoiluun.

Tamarindimurulla kuorrutettu luumutorttu

(Glorian ruoka & viini 7/11)

3 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja

1/4 tl suolaa

1 1/2 tomusokeria

125 g kylmää voita

1 kananmuna

Luumutäyte:

599 g kypsiä luumuja

1 rkl sitruunan mehua

2 rkl makeaa madeiraa

3 rkl ruokosokeria

1/2 tl inkivääriä

1/2 tl kanelia

1/4 tl neilikkaa

1/2 dl maissitärkkelystä

Tamarindmuru:

75 g pehmeää voita

3/4 dl ruokosokeria

1 1/2 - 2 rkl tamarinditahnaa

n. 1 1/2 dl erikoisvehnäjauhoja

Valmista taikina: Sekoita jauhot, suola ja tomusokeri kulhossa. Kuutioi voi joukkoon ja nypi ainekset murumaiseksi seokseksi. Lisää kananmuna ja sekoita taikina tasaiseksi. Kääri taikina muovikelmuun ja anna vetäytyä jääkaapissa vähintään tunti.

Valmista luumutäyte: Huuhtele ja halkaise luumut. Poista niistä kivet ja leikkaa hedelmät kapeiksi lohkoiksi. Siirrä luumulohkot kulhoon ja lisää sitruunan mehu, madeira, sokeri, inkivääri, kaneli ja neilikka. Sekoita ja anna luumujen maustua huoneenlämmössä 1-2 tuntia.

Pane uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Kauli taikina kevyesti jauhoteulla työpöydällä noin 5 mm:n paksuiseksi levyksi. Painele taikina piirakka vuokaan (halkaisija 22-24 cm). Siisti reunat kaulimella päältä painaen tai veitsellä. Sekoita maissitärkkelys luumutäytteeseen. Levitä täyte taikinapohjalle. Paista piirakkaa uunin keskitasossa 20 min.

Valmista tamarindimuru nyppimällä kaikki ainekset kulhossa murumaiseksi seokseksi. Lisää jauhoja, jos seos on liian pehmeää.

Ota piirakka uunista ja ripottele tamarindimuru tasaisesti luumutäytteen päälle. Jatka paistamista vielä noin 20 min tai kunnes murupinta on saanut kauniin värin.

Anna piirakan jäähtyä hyvin ennen tarjoamista.

Rosvopaistikokeilu hirvellä

Pääsiäisen pyhinä kokeiltiin aiemmin hyväksi havaittua urbaanin rosvopaistin ohjetta kahdelle hirvenpaistipalalle. Marinadissa oli tällä kertaa valkosipulia, tuoretta timjamia, oreganoa ja minttua sekä suolaa. Paistipalat olivat marinadissa yön yli. Lopputulos ei ollut lähellekään niin herkullinen kuin ensimmäisellä kerralla, liha oli kyllä mureaa, mutta kuivaa. Enemmän hirvenlihan kanssa tekemisissä ollut olisi varmaan osannut sanoa heti, että hirvi ei sovellu rosvopaistiin, mutta tulipahan nyt kokeiltua. Syömäkelvotonta se ei todellakaan ollut, se olisi vaan vaatinut täyteläisen kastikkeen kaverikseen (jota en tietenkään ollut tajunnut tehdä). Myöhemmin maistoin tätä hirveä holladaise-kastikkeen kanssa, toimi! No mikä nyt ei maistuisi melkein yksistään voista koostuvan kastikkeen kanssa, heh.

Hieman kuivakkaa ateriaa paransi kuitenkin hirven kanssa loistavasti sopinut punaviini sekä raikas jälkiruoka, joka toimi samalla syntymäpäiväkakkunani. Aurikovuori nimellä reseptivihkossani kulkevan reseptin alkuperää en enää muista, se kun on sinne kirjoitettu joskus armaalla 90-luvulla. Moneen vuoteen en ole tätä jälkiruokaa valmistanut, mutta nyt päätin kokeilla tehdä sen maidottomana versiona ja hyvin onnistui. Appelsiinin ja sitruuna maku onnistui melkein peittämään alleen omasta mielestäni hieman tympeän soijatuotteille ominaisen maun.

Aurikovuori

5 appelsiinia

1 prk maitorahkaa tai puoli purkillista (250 g) maustamatonta Alpro soyaa

n. 1 dl sokeria

2 rkl sitruunamehua

1 tl vaniljasokeri

6 liivatelehteä

1/2 dl appelsiinimehua

2 dl kuohukermaa tai GoGreen vispiä



Kuori appelsiinit, poista veitsellä myös valkoinen kerros. Leikkaa osa 1/2 cm:n viipaleiksi ja vuoraa niillä kulho. Pilko loput appelsiineista pieniksi kuutioiksi ja sekoita rahkan joukkoon. Lisää sokeri, sitruunamehu ja vaniljasokeri. Liota liivatelehtiä kylmässä vedessä. Liuota ne kiehuvan kuumaan appelsiinimehuun ja lisää rahkaseokseen. Vatkaa kerma kovaksi vaahdoksi ja nostele varovaisesti rahkahyytelöön. Kaada seos appelsiiniviipaleilla vuorattuun kulhoon ja hyydytä sitä jääkaapissa 3-5 tuntia. Kumoa lautaselle.

Varaslähtö pääsiäiseen, urbaani rosvopaisti

Loman viimeisen yhdessä vietetyn illan kunniaksi valmistettiin urbaani rosvopaisti karitsan viulusta hesarin uusimman kuukausiliitteen ohjeen mukaan. Karitsan viulu oli hankittu mökiltä muutaman kymmenen kilometrin päässä Vuojärven kylässä sijaitsevalta Simulan lammastilalta. Lähiruokaa siis!

Karitsan viulu laitettiin maustumaan edellisenä iltana. Foliopaketin sisään pääsivät makua antamaan valkosipuli, rosmariini, timjami, merisuola ja sitruunankuorisuikaleet. Lähimmästä kaupasta (huom. ei lähikaupasta) ei löytynyt tuoreita yrttejä, joten kuivatut saivat kelvata.

Aamupäivällä maustunut viulu laitettiin pakettiin, joton tuli ensin leivinpaperia, sitten kostutettua sanomalehteä ja viimeiseksi folio. Koko kokeus laitettiin kahdeksi tunniksi 150 asteiseen uuniin. Tämän jälkeen lämpötila laskettiin 100 asteeseen, jossa paketti sai muhia reilut viisi tuntia. Tuoksu oli aivan mahtava, kun paketti aukaistiin. Liha oli kypsyt todella mureaksi, mutta oli silti mehevää eikä veistä tarvittu irroittamaan lihaa luista. Ja maku oli aivan sanoin kuvaamattoman hyvä, tätä reseptiä voin todella suositella!

Urbaani rosvopaisti

1 karitsan viulu

1 valkosipuli

6 rosmariinin oksaa

1/2 punttia timjamia

1 sitruuna

3 rkl jauhettua merisuolaa

leivinpaperia

2 sanomalehden aukeamaa

foliota

paistinarua

Kuori valkosipulinkynnet ja pilko pieniksi. Kuori kuorimaveitsellä sitruunasta kuoret. Sekoita suolan kanssa kulhossa hienonnettu valkosipuli, sitruunankuoret ja nypityt yrtit. Tee viulun keskiosaan viilto pituussuunnassa, jotta saat maustetuksi lihaa myös sisältä. Hiero yrttisuola kauttaaltaan lihan pintaan ja sisään. Nosta liha kylmään ja anna marinoitua vähintään kolme tuntia.

Kääri viulu ensin leivinpaperiin, sitten sanomalehteen. Sido paperi kunnolla kiinni paistinarulla, ja kastele sen jälkeen sanomalehti vedellä märäksi. Kääri koko paketti kaksinkertaiseen folioon ja nosta vuokaan tai pellille. Kypsennä viulua 150 asteessa ensin kaksi tuntia, minkä jälkeen laske lämpötila 100 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä kuusi tuntia.

Lisäkkeenä lihan kanssa tarjolla oli pannulla kypsennettyjä juureksia (lanttua, porkkanaa ja sipulia), jotka oli maustettu valkosipulilla, hunajalla ja suolalla sekä vihreää salaattia.

Aterian kruunasi mustikoista tehty sorbettityyppinen jälkiruoka, jonka valmistuksessa omat ansiot olivat vähissä.

Kebabkiusaus

Tämän reseptin kehittelin (jos tässä nyt mitään kehittelemistä edes oli, heh) reilu pari vuotta sitten, kun kuulin miten hyvin esikoinen päiväkodin kebab-alkuisia ruokalajeja. Kohtuullisen hyvin tämänkin uppoaa riippuen siitä kuinka "väkevää" kebabliha sattuu olemaan. Lyhyestä virsi kaunis eli resepti olkaa hyvä.

Kebabkiusaus

1 kg perunasipulisekoitusta

1 pss (n. 300 g) kebablastuja

1 prk (400 g) paseerattua tomaattia

2,5 dl Oatly Ruokaan tai muuta ruokakermaa

muutama valkosipulinkynsi hienonnettuna

(ruokokide)sokeria

suolaa

mustapippuria

(chiliä)

Sekoita paseerattu tomaatti, ruokakerma ja mausteet. Laita laakean uunivuoan pohjalle puolet perunasipulisekoituksesta, päälle kebablastut ja puolet tomaattikermaseoksesta. Päälle loput perunasipulisekoituksesta ja tomaattikermaseoksesta. Paista 200 °C:ssa n. tunti.