Äitienpäivä

Postauksien väli on viimeaikoina venähtänyt kovin pitkäksi, vaikka takataskussa olisi monta kivaa asiaa jaettavaksi. Illat vaan tuppaavat täyttyä kaikenlaisesta puuhastelusta ja säätämisestä ja kun jälkikasvu on saatu untenmaille, vetää sohva ja tv:n aivottomat sarjat puoleensa toisin kuin kannettava. 

Tässä kuitenkin tuoreeltaan tämän päivän tunnelmia lähinnä kuvien merkeissä. Sain viettää äitienpäivää rennoissa ja kiireettömissä merkeissä. Aamuherätys tapahtui seitsemältä huuliharppufanfaarilla ja nenän alle työnnettiin paketti ja kaksi korttia. Kortit olivat kovin liikuttavia ja paketista paljastui uusi lähikuvaukseen soveltuva objektiivi. Ihana yllätys, jote en todellakaan ollut osannut odottaa. Seremonian jälkeen sain jatkaa unia aamiaisen valmistuksen ajan. Kakkua ei pöydästä löytynyt (no sitähän ollaankin tämän kevään aikana syöty taas urakalla), mutta kahta eri sorttia itsetehtyä leipää, nam!

Leipäpainotteinen lounas nautittiin läheisen Kasavuoren huipulla retkiolosuhteissa. Aurinko paistoi ja kaikilla oli kivaa. Näkymät olivat huikeat, mutta eväitä täytyi mennä syömään hieman sivummalle, sillä sen verran arvaamattomia nuo lapset ovat vielä liikkeissään.

Todellinen DIY-kiveysprojekti jatkui ja melkein valmistuikin. Nämä viime vuoden terassiprojektista siunaantuneet kivikasatkin hupenivat kiitettävästi. Tarveaineena tosiaankin vain käytin niitä kiviä ja maa-aineksia mitä pihalla sattui olemaan. Ei siis mitään asennushiekkoja tai muita hienouksia, mutta kotikutoinen lopputulos sopii hyvin pihan tyyliin. 

Päivällisen päälle (joka oli kuulemma niin ruma, ettei siitä saanut ottaa kuvia) pidettiin vielä labyrinttiturnaus. Tuo Brion labyrinttipeli on muuten ihan loistava, itsekin sitä jaksaa veivata hyvän tovin.

Hyvää äitienpäivän viimeistä tuntia muillekin äideille!

Sieniretkellä

Viime sunnuntaina kävimme jokasyksyiseksi perinteeksi muodostuneella sieniretkellä ystäväperheen kanssa. Treffit oli sovittu Nuuksion ulkoilumajan pihaan ja sieltä meidän perhe johdatettiin Kattilajärven ja Urjan maastoihin. Matkalla nuotiopaikalle saimme kerättyä ihan hyvän sienisaaliin, suppilovahveroita ja mustatorvisieniä. Muitakin syötäviä sieniä löytyi, mutta ne jätettiin metsään. Molempien perheiden esikoiset laskivat innoissaan myös suunnistajia, joita tupsahteli puskista aina silloin tällöin reitillemme.

Siinä se on, retken ensimmäinen sieni

Tällä kertaa metsäretken pakollinen eväs makkara oli mukana keiton muodossa. Resepti on Pirkko Arstilan "Pirkon uudet makuretket" kirjasta, 15 vuoden takaisesta suosikista, joka on ollut pitkään unohduksissa. Tein keiton edellisenä iltana ja nuotiopaikalla keitto lämpesi kätevästi trangialla.

Keitto á la Speedy Gonzales

1/2 lenkkiä makkaraa

4-5 savukinkkua tai meetwurstia

2 mahtavaa sipulia

2 porkkanaa

2 - 3 perunaa

3 valkosipulinkynttä

2 lihaliemikuutiota

1 tlk tomaattimurskaa tai mehua

1litra vettä

2 - 3 rkl worcestershirekastiketta

paprikajauhetta

chilijauhetta

oreganoa

rosmariinia

Viipaloi makkara, kuori ja viipaloi sipulit ja porkkanat. Silppua valkosipuli ja meetwursti. Kuori ja lohko perunat. Paista sipulit kuultavaksi padassa, lisää valkosipuli ja meetwurstisilppu. Kaada pataan n. litra vettä, lisää lihaliemikuutiot, tomaattimehu tai -murska, perunat, porkkanat sekä mausteet ja yrtit. Anna kypsyä kunnes porkkanat ja perunat ovat melkein kypsiä. Lisää makkarat ja tarkista maku.

Keiton lisäksi mukana oli aikuiseen makuun sopivia eväsleipiä, jotka paahdettiin nuotiolla. Leipien välissä oli voita, kraavilohta ja juustoa. Useiden kokeilujen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että tämän tyyppisiin eväsleipiin Vaasan ruispalat soveltuvat parhaiten. Ne ovat sopivan sitkeitä, joten ne eivät halkeile halsterin välissä.

Jälkiruuaksi oli Yhteishyvän ohjeella tehtyä manteli-suklaatorttua. Torttu oli sopivan kosteaa, mutta kuitenkin käsin retkiolosuhteissa syötäväksi soveltuvaa. Tätä täytyy kokeilla joskus itsekin. Bialettikin raahattiin mukaan, joten kahvinjuojat saivat nauttia torttunsa espresson kanssa.

Manteli-suklaatorttu

100 g tummaa suklaata

150 g margariinia

2,5 dl sokeria

3 kananmunaa

2 dl vehnäjauhoja

0,75 dl kaakaojauhetta

1 tl leivinjauhetta

1 dl kokonaisia manteleita

Sulata suklaa. Vaahdota huoneenlämpöinen margariini ja sokeri. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita kuivat aineet keskenään ja rouhi mantelit karkeaksi. Siivilöi jauhoseos rasvaseokseen sulatetun suklaan ja mantelirouheen kanssa. Voitele ja jauhota kakkuvuoka (halk. 24 cm) ja valuta taikina vuokaan. Paista 175-asteisessa uunin alatasossa noin 35 minuuttia.

Pikapipo ruskaretkeilijälle

Lähes joka vuotiseksi perinteeksi tullut ruskaretkellämme suuntasimme taas Pyhätunturin maisemiin. Pakkaaminen jää yleensä viimetinkaan (kuten tapoihini kuuluu) ja aina jää jotain tarpeellista pois matkasta. Tällä kertaa se jotain oli Kertun villapipo ja keskeneräinen neulomus, mutta mukaan oli onneksi tullut kuitenkin pari kerää lankaa ja sukkapuikkolaatikko. Pohjoisessa lämpöasteet jäivät pilvisinä päivinä alle kymmenen, joten villapipolle oli tarvetta. Yhdessä illassa syntyi yksinkertainen pipo, johon ajattelin lisätä vielä muutaman pienen tupsun lankavarastoista löytyvistä jämistä. Silmukoita loin 100 ja joustinneuletta neuloin alkuun n. 3 cm.

Pikapipo

Lanka: Gjestal Maija (väri 248)

Puikot: 3 mm

Menekki: vajaa 50 g

Reissumme onnistui mainiosti ja oli ihana huomata, että myös lapset nauttivat täysin siemauksin pienistä patikointiretkistä ja lähiympäristön tutkimusmatkoista. Metsähallitus on viime vuosina panostanut paljon Pyhä-Luoston kansallispuiston reittien kehittämiseen ja niiden joukosta löytyykin varmasti jokaiselle sopiva. Yhtenä päivänä saimme osan serkuskaatista kokoon ja teimme retken Karhunjuomalammelle. Retken aluksi nousimme Polar-rinteen uudenkarhealla tuolihissillä Kultakeron huipulle. Sieltä laskeuduimme kivikkoista polkua pitkin Karhunjuomalammelle vievälle leveälle tielle. Vinkiksi rattaiden kanssa liikkuville, että tätä tietä pitkin pääsee helposti hotellilta Tajukankaan ja pohjoisrinteiden kautta Karhunjuomalammelle. Rattaiden työntäjältä vaaditaan kyllä vähän kestävyyttä, sillä korkeuseroa matkalla kertyy jonkin verran.

Karhunjuomalammella nautimme eväät laavulla muutaman muun kanssaretkeilijän kanssa, lapset saivat leikkiä rauhassa ja kerätä voimia paluumatkaa varten.

Maisemat olivat jylhät, mutta valitettavasti niiden taltioiminen meikäläisen kuvaustaidoilla mahdotonta.

Karhunjuomalammelta palasimme hotellille Isokurun kautta. Reilun kolmen kilometrin matkalle mahtuin kiemuraista polkua, yli 600 porrasta (onneksi niistä reilun 400 suunta oli alaspäin), kivirakkoja, pitkospuita, pieniä lampia, vesiputous ja puroja. Retken nuorimmat 2,5-vuotiaat osallistujatkaan eivät malttaneet tulla rinkkojen kyytiin vaan kävelivät koko matkan.

Matkan varrelle osui myös pini luola, joka oli serkusten varovaisesta lähetymistavasta päätellen jopa hieman pelottava. Lopulta ryhmä uskaltautui kuitenkin kurkistamaan luolaan. Pikkukarhu oli Kertun mukaan lähtenyt äitikarhun luo syömään, eli ei siis mitään pelättävää.

Kuukkeli kävivät nappaamassa viimeisten eväsleipimen jämät.

Espoon oma Ninjago löysi parhaat kepit ikinä (vaikka niitä oli kyllä vähän hankala kantaa coolisti).