Pihistä vs. panosta

Sisustuslehdissä on juttuja siitä, miten saman tyylin voi toteuttaa eri budejeteilla. Alla tarinaa mihin päädyimme uuden sohvan hankinnassa.

Olemme etsineet uutta sohvaa viime keväisestä muutosta lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Keväällä törmäsimme Stockmannilla Habitatin Newmann-sohvaan ja molemmat ihastuttiin siihen heti. Kaupassa sohva näytti vielä kivemmalta useammalla tyynyllä varustettuna. Sohva olisi mennyt tilaukseen, jos hintaa ei olisi ollut melkein kolmea tonnia ja jos kangas olisi ollut vähemmän fiiniä (lue: kestänyt edes jonkinlaista puhdistusta). Sohvan malli jäi päähän muhimaan eikä mikään muu sohva näyttänyt enää miltään.

Kuva täältä

Syksyllä Habitaressa oli esillä tämä HT Collectionin Soul-sohva. Matalalinjainen, kapeat käsinojat, juuri sopivan levyinen, irrotettava VESIPESTÄVÄ päällinen, kaksi istuintyynyä jne., mutta hintaa taas karvan verran alle kolme tonnia.

Kuva täältä

Noilla ominaisuuksilla hinta ei tuntunut enää ihan niin kauhealta, mutta sitten eräällä Ikea-reissulla hoksasin Stockholm-sohvan. Ei mikään uutuus, mutta jotenkin ei aikaisemmin ollut osunut silmään. Ei ihan niin matalalinjainen, mutta irroitettava päällinen (kemiallinenpesu), kapeat käsinojat, kaksi istuintyynyä ja äärimmäisen hyvä istua. Kaiken kruunasi tietenkin hinta, vähän reilu tonni. Pienen tuumailun jälkeen sohva meni tilaukseen ja tyytyväisiä ollaan oltu. Päädyttii siis "pihistä"-tyyliin. Lasten ollessa pieniä ja sohvan ollessa lähellä ruokapöytää, se saattaa olla kuitenkin armollisempaa hermoille ja äänijänteille. Uuteen sohvaan ehti muuten tulla jotain tuhrua ennen kuin se oli ehditty ottaa kunnolla pois paketista. Putsausoperaation aikana esikoinen kysyi: "Äiti, miks sä ostit valmiiks likasen sohvan". Niinpä...

Kuva täältä

Äiti, millon me eivotaan?

"Äiti, millon me eivotaan", kysyi Kerttu 2 v. yhtenä iltana. Leipominen ei ole minulle mitenkään mieluisaa puuhaa, vaikka tuore peruspulla onkin suurta herkkuani. Tuo nöyrästi esitetty kysymys kuitenkin pisti miettimään, josko sitä voisi leipoa muutenkin kuin jouluna ja lasten synttäreille. Mieleen muistui tämä yläasteen kotitaloustunnilta saatu, moneen kertaan testattu ja hyväksi havaittu kuivakakkuresepti, Jussin kakku.

Jussin kakku

3 kahvikuppia (kkp) vehnäjauhoja

2 kkp sokeria

1 tl kardemummaa

1 tl kanelia

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

2 kkp maitoa, kauramaitoa tai omenamehua

1 kkp sulatettua margariinia

1 kananmuna

Sekoita kaikki aineet keskenään yllä olevassa järjestyksessä. Laita taikina jauhotettuun rengasvuokaan. Paista 180 °C:ssa n. 45 min.

"Kotsan vihko" vuodelta -86, nostalgiaa

Tässä hieman nolo todiste suht olemattomasta leipomisinnostani, kaapista löytynyt ruokasoodapurkki markka-ajalta. Pieni kemisti sisälläni on varmaan sanonut, että eihän ruokasooda voi pilalle mennä, mutta ehkä sitä olisi voinut heittää menemään purkin, jonka parasta ennen päivä oli, ööö joskus 2000-luvun alkupuolella. Hyvin on kyllä harvat leivonnaiset kohonneet, joten en ehkä ihan väärässä ole ollut.

Sunnuntaiaamun munakas

Melkein joka sunnuntai saan nauttia tätä miehen valmistamaa ihanaa espanjalaistyyppistä munakasta. Aina ei kaapista löydy kaikkia reseptin aineksia, mutta vähemmälläkin pärjää. Ilman tomaattipyrettä ja Tabascoa munakkaan mausta jää se oleellinen pois, ne siis kannattaa pitää mukana. Tämän aamun munakkaassa ei ollut herkkusieniä, tuoretta basilikaa (kuivattua kylläkin) eikä tomaatteja, mutta hyvältä maistui silti.

Sunnuntaiaamun munakas

4 munaa

1/2 dl vettä

1 (salotti)sipuli

1 pkt pekonia

kirsikkatomaatin puolikkaita

3-4 isoa herkkusientä

tomaattipyrettä

Tabascoa

öljyä

suolaa

pippuria

tuoretta basilikaa

Paista pilkottu pekoni pannulla, siirrä sivuun. Kuullota pekonin rasvassa pilkottu sipuli ja tomaattipyre. Ruskista herkkusienilohkot erillisellä pannulla ilman öljyä. Vatkaa munien  rakenne rikki kulhossa, lisää vesi, Tabasco, suola ja pippuri. Lisää pannulle paistetut pekonit, herkkusienet ja tomaatit, paista hetki. Lisää munaseos ja paista, kunnes munaseos on hyytynyt.

Kuva on tämän aamuisesta munakkaasta. Jos mukana on kaikki tilpehöörit, niin munakas on paljon muhkeamman näköinen.

Mahat täynnä kelpasi köllötellä sohvalla ja katsoa lastenohjelmat loppuun.

 

Edit, uusi kuva muhkeammasta munakkaasta

Pangasiusta purjopedillä

Jonkin aikaa sitten ostin pakastettua pangasius-kalaa, joka on ihan uusi tuttavuus minulle. Kalahan tulee ilmeisesti Thaimaan suunnasta, joten fileet saivat uuniin seurakseen inkivääriä, tuoretta korianteria, valkosipulia, chiliä ja limen mehua. Fileet olivat aika ohuita ja ajattelin, että aiemmin kokeiltu tapa laittaa kaksi filettä päällekäin toimisi tässä. No ei sitten kuitenkaan toiminut tai siis fileet jäivät sisältä raaoiksi oltuaan 225 asteisessa uunissa vajaa 20 min. Kun fileet laitettiin paistovadille vierekkäin maustepuoli ylös päin, ne kypsyivät viidessä minuutissa. Ehkä ensi kerralla kalafileitä uunissa kypsentäessä muistan tämän ja laitan fileet suosiolla vierekkäin.

Pangasius-kalaa purjopedillä (2 hengelle)

maustetahna

pieni pala inkivääriä hienonnettuna

2 valkosipulinkynttä hienonnettuna

ruukullinen tuoretta korianteria karkeasti silputtuna

puolikkaan limen mehu

puolikas chilipalko hienonnettuna

öljyä

suolaa

tummaa sokeria

2 pangasius filettä (n. 400 g)

purjo

öljyä

puolikkaan limen mehu

Laita maustetahnan ainekset mortteliin ja hienonna tahnaksi.

Laita paistovadin pohjalle hieman öljyä, pilkottu purjo ja limen mehua. Laita fileet purjopedille ja fileiden päälle vähän suolaa ja maustetahna. Laita uuniin 225 asteeseen ja paista 10-20 min fileiden koosta riippuen. Tarjoa jasmiiniriisin kanssa.

Tauluja ja vieläpä seinällä

Viime keväisen muuton jälkeen seinämme ovat olleet hyvin valkoisia ja tyhjiä. Valokuvia, joita haluaisin esille on läjäpäin, osa niistä jopa teetetty paperimuotoon. Kehyksiäkin löytyy kasa, mutta niiden tie seinille on aika kivinen. Jotenkin se oikean paikan löytäminen ja ripustus on niin hankalaa. Syksyn aikana tilanne on onneksi hieman korjaantunut ja uuden vuoden kunniaksi ruokailutilakin sai väriä seinälleen. Tämän blogin kautta löysin Sandra Juton printit. Kun näin tuon mutteripannuprintin, en voinut olla enää tilaamatta. Seinälle pääsivät myös "Menu surprise" ja "Teatime" veljeltäni pari joulua sitten saadun kellon kaveriksi. Jos muuten taulujen ripustaminen on hankalaa, ei niiden kuvaaminenkaan ole helppoa. Heijastuksia siellä sun täällä, höh.

Kehykset ovat tutut ja turvalliset Ikean Ribbat. Niiden hakureissulla mukaan tarttui lapsille tämä hauska aamiaissetti.

Paluu (kevyempään) arkeen

Uusi vuosi meni kyläillessä ja ruuan osalta siis ilman omia ansioita. Kamerakin unohtui kotiin, joten kuviakaan ei niistä herkuista ole. Joulun ja uuden vuoden mässäilyjen jälkeen tekee mieli syödä vähän kevyemmin. Kananpojan jauhelihasta tehty kirkaslieminen keitto on suosikkini tällaisista "taviskeitoista", eroaa maultaan yllättävän paljon vastaavasta naudan jauhelihasta tehdystä keitosta.

Keitto kananpojan jauhelihasta

400 g kananpojan jauhelihaa

2-3 porkkanaa

pala lanttua

1-2 sipulia

6-8 perunaa

vettä

öljyä

maustepippuria

suolaa

Kuori ja pilko lanttu, porkkanat ja sipuli suht suuriksi paloiksi. Kuullota ne keittokattilassa pienessä tilkassa öljyä. Lisää mausteet ja vesi niin että ainekset peittyvät ja anna kiehua hiljalleen. Kuori ja pilko perunat, lisää kattilaan (lisää tarvittaessa vettä). Ruskista jauheliha pannulla ja lisää kattilaan. Anna kiehua niin kauan, että perunat ovat kypsiä.

Tässä keitossa ei suolan ja maustepippureiden lisäksi ole muita mausteita, koska joskus on mukava syödä ruokaa, joka maistuu itse aineksilta. Selleriä voi keittoon lisätä niin halutessaan, itse vaan en sitä vapaaehtoisesti ruokiini laita.

Kepan kaupunkipipo

Ihastuin heti Sisäisessä villapaidassa ilmestyneeseen Heddaan. Tarkoituksena oli neuloa itselle ja tyttärelle samanlaiset pipot. Langatkin kävin ostamassa oikein samalla kertaa, mutta jokin ajatusvirhe sattui langantiheyksiä katsoessa. Itselle tarkoitetusta piposta tulikin tyttärelle sopiva ja jäljelle jääneestä vielä ohuemmasta langasta syntyy sitten joskus ehkä kauluri tai säärystimet.

Ohje oli selkeä ja kaavio helppolukuinen. Pipon neuloin muuten ohjeen mukaan, päälaen kavennukset aloitin vain muutamaa kerrosta aikaisemmin. En ollut aiemmin tehnyt noita pampuloita enkä ole aivan varma vieläkään teinkö ne aivan oikein, koska niiden juureen jäi aika suuret reiät. Osa syy taitaa olla myös langallakin, joka ei ollut kovin joustavaa.

Malli oli taas erittäin yhteistyökykyinen, sää valitettavasti aika pilvinen ja synkkä, joten kuvat eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla.

Malli: Hedda by Vilma Vuori

Puikot: 5 mm pyöröt ja sukkapuikot

Lanka: BBB Filati Alpaca Reale, 50 g