Sisustuslehdissä on juttuja siitä, miten saman tyylin voi toteuttaa eri budejeteilla. Alla tarinaa mihin päädyimme uuden sohvan hankinnassa.
Olemme etsineet uutta sohvaa viime keväisestä muutosta lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Keväällä törmäsimme Stockmannilla Habitatin Newmann-sohvaan ja molemmat ihastuttiin siihen heti. Kaupassa sohva näytti vielä kivemmalta useammalla tyynyllä varustettuna. Sohva olisi mennyt tilaukseen, jos hintaa ei olisi ollut melkein kolmea tonnia ja jos kangas olisi ollut vähemmän fiiniä (lue: kestänyt edes jonkinlaista puhdistusta). Sohvan malli jäi päähän muhimaan eikä mikään muu sohva näyttänyt enää miltään.
 |
| Kuva täältä |
Syksyllä Habitaressa oli esillä tämä HT Collectionin Soul-sohva. Matalalinjainen, kapeat käsinojat, juuri sopivan levyinen, irrotettava VESIPESTÄVÄ päällinen, kaksi istuintyynyä jne., mutta hintaa taas karvan verran alle kolme tonnia.
 |
| Kuva täältä |
Noilla ominaisuuksilla hinta ei tuntunut enää ihan niin kauhealta, mutta sitten eräällä Ikea-reissulla hoksasin Stockholm-sohvan. Ei mikään uutuus, mutta jotenkin ei aikaisemmin ollut osunut silmään. Ei ihan niin matalalinjainen, mutta irroitettava päällinen (kemiallinenpesu), kapeat käsinojat, kaksi istuintyynyä ja äärimmäisen hyvä istua. Kaiken kruunasi tietenkin hinta, vähän reilu tonni. Pienen tuumailun jälkeen sohva meni tilaukseen ja tyytyväisiä ollaan oltu. Päädyttii siis "pihistä"-tyyliin. Lasten ollessa pieniä ja sohvan ollessa lähellä ruokapöytää, se saattaa olla kuitenkin armollisempaa hermoille ja äänijänteille. Uuteen sohvaan ehti muuten tulla jotain tuhrua ennen kuin se oli ehditty ottaa kunnolla pois paketista. Putsausoperaation aikana esikoinen kysyi: "Äiti, miks sä ostit valmiiks likasen sohvan". Niinpä...
 |
| Kuva täältä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti