Rapurapurallaa

...rallateltiin perinteisesti jo kahdeksatta kertaa elokuun puolessa välissä ystäväperheen mökillä. Näitä rapujuhlia vietetään lähtökohtaisesti aina koulujen alkua edeltävänä viikonloppuna. Tällä kertaa mukaan pääsi 8 aikuista ja 7 lasta ikähaitarina 2-12 vuotta. Ensimmäisissä juhlissa lasten rapupöytään ei ollut kovasti tungosta, mutta nyt innokkaita syöjiä alkaa olla jo aika monta. Lasten lisäksi rapuaiheista rekvisiittaakin on vuosien varrella kertynyt ihan kiitettävästi, suurin osa menee kategoriaan "mauton, mutta tyyliin sopiva". Täysin toiseen kategoriaan menevät kyllä mökiltä löytyvät 60- ja 70-luvun astiat, esim. kultakoristeiset lautaset ja rujon kauniit viinilasit.

Tänä vuonna terassin pöydän ylle laitettiin punaiset kynttilälyhdyt tunnelmaa luomaan. Ja nehän täytyi jonkun sinne laittaa ja minä pääsin pääsin lempipuuhaani, "asentamaan"!

 

Rapukausi taitaa olla jo lopuillaan, mutta kirjataan nyt ensi vuotta varten rapujen keitto-ohje kuitenkin tänne, sillä nyt oli suola ja muutkin maut erityisen kohdallaan. Rapujen keitto on näissä juhlissa miesten hommaa, naiset ja lapset saunoo ja ui sillä aikaa. Minun mielestä oikein hyvä työnjako!

Rapujen keitto-ohje

50 elävää rapua

5 l vettä

2 dl karkeaa merisuolaa

2 rkl sokeria

puntti kruuunutilliä

Mittaa vesi suureen kattilaan. Lisää joukkoon suola, sokeri ja sopivan kokoisiksi pätkiksi katkottu puolikas tillipuntti. Kuumenna vesi kiehuvaksi. Laita ravut yksitellen kattilaan kiehuvaan veteen. Muista tarkistaa, että ravut ovat eläviä. Kun viimeinenkin rapu on laitettu kattilaan, anna rapujen kiehua vielä 10 minuuttia.

Laita laita toiseen kattilaan loput tillit ja nostele keitetyt ravut tillien päälle. Siivilöi keittoliemi ja kaada se kattilaan. Jäähdytä mahdollisimman nopeasti. Rapujen päälle voi laittaa muutaman kylmäkallen pakastepussien sisällä nopeuttamaan jäähtymistä. Anna rapujen maustua liemessä yön yli.

Juhlaviikonlopun perinteisiin kuuluu myös puutarhavattujen poimiminen läheiseltä marjatilalta. Vaikka puutarhavatut eivät olekaan makeudeltaan villivattujen veroisia vie minun tapauksessa helppous tässä asiassa voiton. Tänä vuonna mökin piha oli mustikoita sinisenään ja jälkkäriksi tehtiinkiin perusmarjapiirakkaa vatuista ja mustikoista sunnuntai-vehnäjauhopussin kyljestä löytyvän ohjeen mukaan. Tuplana tehtynä tuosta ohjeesta tuli pellillinen piirakkaa. Muuten toimin ohjeen mukaan, mutta munat ja sokerin vatkasin vaahdoksi ja suurimman osan mustikoista sekoitin taikinan joukkoon, taisipa niitä marjojakin olla vähän enemmän kuin ohjeessa.

Koska järvivesi alkoi olla jo aika kylmää, saunomisesta vähän vähemmän välittävät tyypit saivat laiturille henkilökohtaiset kylpytynnyrit.

Lopuksi täytyy esitellä vielä yksi mökin kestosuosikkipuuha. Mökillä on säilytetty Apu- ja Seura-lehtiä vuosien varrelta. Tämä ruokaohjehelmi löytyi muistaaksen vuodelta -92 olevasta lehdestä. Olikohan tuolla vihreällä broilermurekkeella tarkoitus käännyttää kasvissyöjiä?