Kaalicarbonaraa ja rapuja

 

Perinteiset rapujuhlat vietettiin taas pari viikkoa sitten. Tänä vuonna iloiseen joukkoomme liittyi yksi perhe lisää ja juhlijoiden määrä kasvoi kymmeneen aikuiseen ja yhdeksään lapseen. Innokkaiden kokkailijoiden joukko kasvoi myös yhdellä ja tämä henkilö veti täydet kymmenen pistettä pääruuan, possun kaslerin ja karitsankareen, lisäkkeeksi kokkaamallaan kaalicarbonaralla. Myös ne henkilöt, jotka eivät pahemmin kaaliruuista perusta kehuivat carbonaraa maasta taivaaseen. Parjaimmillaan tämä ruoka on varmaan tehtynä kevään ensimmäisistä kaaleista, mutta vähän vaaleammasta kesäkaalistakin tehtynä maistui taivaalliselta. Alkuperäinen ohje löytyy tämän kevään Glorian Ruoka & viini -lehdestä.

Kaalicarbonara

1 kg (kevät)kaalia
suolaa
180 g pekonia
50-100 g voita
100 g pecorinoa tai parmesaania
1 dl lehtipersiljaa tai basilikaa
mustapippuria myllystä
(4 kananmunankeltuaista)

 

Irroita kaalista lehdet ja leikkaa ne pikkurillin paksuisiksi suikaleiksi. Kiehauta iso kattilallinen vettä ja mausta suolalla. Keitä kaalisuikaleita 1 minuutti. Nosta kaali kauhalla siivilään ja jäähdytä kylmällä vedellä, jolloin saat kaalin säilymään kirkkaan vihreänä. Valuta kaali kuivaksi. Leikkaa pekoni suikaleiksi ja ruskista se rapeaksi suuressa kasarissa tai paistinpannussa. Lisää voi ja anna sen sulaa. Lisää kaali ja pyörittele, kunnes se on lämminnyt. Annostele ruoka lautasille ja raasta päälle juustoa. Revi yrtinlehtiä pinnalle ja rouhi pippuria päälle. Voit halutessasi kruunata annokset raaoilla kananmunankeltuaisilla.

 

Ennen rapujuhlia piipahdettiin myös Anian pellon markkinoilla ja Vääksyn Myllyn myymälässä, josta Kivistön Liisa ystävällisesti oli minulle vinkannut. Markkinoilta löytyi jokaiselle perheenjäsenelle jotain syötävää vaikkei mitään kulinaristisia huippuhetkiä koettukaan. Vääksyn Myllyn myymälästä mukaan tarttui 10 kg jauhoja, nyt vaan odottelen laivontainspiraatiota, heh! Myymälän henkilökunta oli todella mukavaa ja he esittelivät meille Myllyn perustamisesta saakka käytössä olleita viljamyllyjä ja jauhopussien "liukumäkeä", joka kiinnosti erityisesti lapsia.

 

 

 

  

 

Pieneksi välipalaksi syötiin Vääksyn Ranskalaisesta kyläkaupasta ostettuja raakamakkaroita.

 

Uimavahdeillä riitti tekemistä, kun 9 lasta suihki koko päivän järven ja saunan väliä.

 

 

Koko päivän kestäneen polskuttelun jälkeen ravut maistuivat myös lapsille.