Back to basics

Viikonloppusin on kiva laittaa vähän jotain ekstraa aamiaispöytään. Jos jääkaapista tai pakastimesta ei löydy mitään kivaa, teeleipiin löytyy yleensä aina ainekset eikä niiden tekemisessä mene kauan.

Ensimmäiset teeleivät olen tehnyt 80-luvun alussa seurakunnan kokkikerhossa ja tuota samaista reseptiä käytän vieläkin puhtaasti nostalgiasyistä. Reseptin olen kirjoittanut aikoinaan kirjaan, joka on vieläkin tallessa. Alla oleva kuva paljastaa, että kirjan alusta on revitty muutama sivu pois. Kirjan etusivulla lukee himmeällä "runokirja". Kun runoharrastus ei ottanut tuulta aleen, oli ilmeisesti pitänyt vaihtaa kokkailuun ja sillä tiellä ollaan edelleen, hih.

Teeleivät

4 dl sämpylä-, hiivaleipä- tai vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl suolaa

1/2 dl öljyä

2 dl (kaura)maitoa tai piimää

Sekoita jauhot, leivinjauhe ja suola. Lisää öljy ja maito, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Jaa taikina kahdeksi kasaksi pellille leivinpaperin päälle ja taputtele jauhoisilla käsillä litteiksi. Jaa kumpikin leipä neljään osaan taikinapyörällä. Paista 225 °C:ssa n. 10 min.

Alkuperäisessä ohjeessa oli 3 dl jauhoja, mutta sillä määrällä ainakin minulla jäi liian löysäksi.

Tässä vielä haudutetun teen ohje 80-luvun tyyliin, jos joku sellaista vaikka sattuisi kaipaamaan.

Maailman parasta mysliä

Mieheni on myslin suurkuluttaja, minä syön mysliä satunnaisesti, koska mielummin pistelen poskeeni ruisleipää aamiaisella ja iltapalalla. Melkeinpä kaikki kaupan kelvollisen makuiset ja mukavan suutuntuman omaavat myslit ovat hillittömiä kaloripommeja. Kalorien suhteen maltilliset myslit taas ovat melkein poikseuksetta ihan liian terveellisen makuisia ja kuivakoita.

Jokin aika sitten mieheni otti asiakseen tehdä itse mysliä juuri sellaisista aineksista kuin itse tykkää ja lopputulos oli myös minun makuuni. Tämän myslin kalorimäärästä ei ole mitään tietoa (kai sen jossain voisi laskea?), mutta makunautintoa saa jokaisen kalorin edestä ja  E-koodejakin on vähemmän. Plussaa on myös mukavan rapsakka rakenne. Maustamattoman jugurtin kanssa tämä on herkkua, eikä alla olevan ohjeen mukainen annos kauan kaapissa happane.

Jaakon mysli

2 dl isoja kaurahiutaleita (esim. Myllyn paras)

1 dl sesaminsiemeniä

1 dl auringonkukansiemeniä

3/4 dl hunajaa

2 rkl öljyä

suolaa maun mukaan

n. 1 dl ruisinoita tai muita kuivahedelmiä

Sekoita kulhossa kaikki ainekset rusinoita lukuunottamatta. Tarkista suola. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille. Paahda seosta n. 45 min 100 - 120 °C:ssa. Paahtoaikaa ja -lämpötilaa kannattaa tarkkailla ensimmäisellä kerralla. Säilytä mysli kannellisessa, mielellään ilmatiiviissä astiassa.

Rahin uudet vaatteet

Monen mutkan kautta meille päätynyt ja pitkään nurkissa pyörinyt ihastuttava nahkapäällysteinen rahi (luultavasti from 80's) sai jatkoaikaa virkatusta hupusta. Kuteet ostin jo jokin aika sitten Menitasta poistokorista (3,90 €/kg), kun halavalla sain. Kävin hamstraamassa kuteita pariin otteeseen, eikä minulla oikein ollut selvää mielikuvaa mitä tuli edellisessä kerralla ostettua, joten tästä johtuu rahin hiukan erikoinen värimaailma. Kuteiden vahvuus vaihteli myös aika reilusti samankin vyyhdin sisällä (kuten alimmasta kuvasta näkyy), mutta eikös nykyään kaiken pidäkin olla vähän rouheaa ja käsin tehdyn näköistä, heh?

No nyt on kuitenkin paikka, jossa pitää lepuuttaa jalkojaan ja pitää perjantain aikuisten iltapalatarjotinta.

Kevättä rinnassa ja kääryleissä

Löysin jo jokin aika sitten loistavan viikonloppuruokareseptin, siirappisen sesam-kanan, Nannan mainiosta Kaikki äitini reseptit blogista (minä tosin tein alkuperäisen ohjeen mukaisen hunajaversion). Ensimmäisellä tekokerralla kana päätyi kevätkääryleiden sisään ja tänään se syötiin ihan sellaisenaan riisin kanssa. Kääryleidenkin sisällä kana toimi, mutta meni vähän "ite eestään", jos ymmärrätte mitä tuo sanonta tarkoittaa. Riisipaperia parempi ja raikkaampi vaihtoehto pehmeän makean kanan kaveriksi voisi olla esim. salaatinlehti. Tämä ruoka muuten katosi nopsaa myös meidän nirsoiksi ryhtyneiden lasten suuhun. Kääryleistä tuli esikoisen uusi herkkuruoka ja kuopus dippali tyytyväisenä kananpaloja kastikkeeseen. Itse kaipasin jotain pientä terää ja tujulla chiliöljyllähän sitä sai!

Hunajainen sesam-kana6 marinoimatonta koipi-reisipalaa
suolaa ja pippuria
2,5 dl vaaleaa siirappia tai hunajaa (laitoin vain n. desin)
1,25 dl soijakastiketta
1 iso sipuli hienonnettina
0,75 dl ketsuppia
2 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä hienonnettuna
1 punainen mieto chili (ruoka ei ole sitten yhtään tulista) tai kuivattuja rkl
2rkl maissijauhoa
vettä
sesaminsiemeniä

Suolaa ja pippuroi kanapalat ja asettele ne uunipataan (huom patamalli, ei laakea uunivuoka jossa pääsevät kuivumaan). Sekoita yhteen siirappi, soija, sipuli, ketsuppi, valkosipuli ja chili. Kaada kanojen päälle ja laita 150 asteeseen n. 3 tunniksi. Kansi päällä koko ajan.

Kun kana on valmista poista lihat padasta ja nouki hajoavan lihan seasta luut , rustot ja nahka. Revi kahdella haarukalla liha pienksi, nosta tarjoilukulhoon.

Nosta pata liedelle, sekoita maissijauho kupilliseen vettä, ja kaada paistoliemen sekaan. ja kiehauta sakeaksi, lisää vettä jos menee liian sakeaksi. Siivilöi kastike. Minä siivilöin liemen ennen suurustamista. Kaada kastiketta kanapalojen päälle ja ripottele (paahdettuja) sesaminsiemeniä koko komeuden päälle. Myös pilkotut kevätsipulit sopivat koristeeksi.

Vanhasta, uudelleen löydetystä, tuttavuudesta kevätkääryleistä innostuneena, tein niitä alkupaloiksi. Itse asiassa nuo uppopaistamattomat kääryleet taitavat olla kesäkääryleitä. Olin tässä taannoin vietnamilaisen pariskunnan vieraana ja he kutsuivat noita kääryleitä kesäkääryleiksi. Onkohan kenelläkään parempaa tietoa tästä? No kääryle kun kääryle ja tällä kertaa täytteeksi tuli kananpojan jauhelihaa (ois pitänyt olla possua, mutkun ei ollu), kiinankaalia, purjoa, porkkanaa ja ah niin ihanaa korianteria. Dippauskastikkeeksi tein Hot-kastiketta. Päivällisvieraille alla vielä tarkempi ohje kuvineen, kiitos loistavasta seurasta Mira ja Marko!

Kevät(kesä)kääryleet

n. 12 kpl riisipaperiarkkeja

kanapojan tai possun paistijauhelihaa

kiinankaalia

purjoa

porkkanaa

korianteria

n. 1 rkl osterikastiketta

n. 1 rkl kalakastiketta

suolaa

Paista jauheliha ja mausta se suolalla. Hienonna vielä tarvittaessa. Leikkaa kiinankaali ja purjo ohuiksi suikaleiksi. Paista nopeasti kuumalla pannulla pienessä öljytilkassa, mausta osteri- ja kalakastikkeella. Leikkaa porkkana ohuiksi tikuiksi. Hienonna korianteri.

Kasta riisipaperiarkki kuumassa/lämpimässä vedessä laakeassa astiassa (esim. piirakkavuoka käy hyvin tähän tarkoitukseen). Jätä arkki pehmenemään leikkuulaudalle ja tee sama temppu toiselle arkille. Kun ensimmäinen arkki on pehmennyt laita arkin alaosaan kiinankaali-purjoseosta, jauhelihaa, porkkanaa ja korianteria. Taita ensin arkin sivut ja sen jälkeen rullaa kääryle alhaalta ylös. Käytin ennen kananmunan valkuaista kääryleilen "liimaamiseen", mutta hyvin tuntuivat pysyvän kiinni ilmankin.

Tarjoile Hot-kastikkeen tai valmiin makean chilikastikkeen kanssa.

 

Tänään oli muuten ihan loistava ulkoilukeli ja kerrankin se osui vapaapäivälle. Lapset pääsivät korkkaamaan pyöräilykauden ja vielä kokeilemaan miltä tuntuu ajaa jäällä. Kokeilu jäi lyhyeksi (oli näillekin duudsoneille liian liukasta), mutta pilkkireikiä jaksettiin ihmetellä sitäkin kauemmin. Saipa Kerttu survottua jalkansakin yhteen sellaiseen, ilman toista kenkää ei onneksi tarvinnut kotiin lähteä.

Pipo poikineen

Talven aikana on syntynyt pipo poikineen jo aiemmin esiteltyjen lisäksi. Osa pipoista on mennyt lahjaksi, osa jäänyt lämmittämään oman perheen päitä. Vaikka paksujen pipojen kausi taitaa kohta onneksi olla ohi, dokumentoidaan nämä pakkaspipotkin tänne ensi talven varalle inspiraatiota antamaan.

Malli: Chunky Dean Street Hat by Nina Machlin Dayton

Puikot: 7 mm

Lanka: Drops Andes (65 % villaa, 35 % alpakkaa)

Jälkijunassa toimitettu joululahja. Ihanan pehmeä ja lämmin lanka. Pipo syntyi nopsaan, muistaakseni yhdessä illassa.

Malli: Mimipita earflap hat by Tora's mama

Puikot: 3,5 mm ja 4 mm

Lanka: Twilleys of Stamford Freedom spirit (100 % villaa)

+ tupsu Drops Eskimoa

Tämä pipo taisi olla kuudes laatuaan. Kiva ja hyvin istuva malli.

Malli: vähän modattu Sweet baby cap
(96 s, sopiva 38 cm:n päänympärykselle)

Puikot: 3 mm

Lanka: Grignasco Flavia Baby (100 % merinovillaa)

+ raidat Punta Yarns Merisoft Sock (100 % merinovillaa)

Tämä myssy meni ystäväni vastasyntyneelle pojalle. Äidin toiveena oli harmaa väri ilman hempeilyä. Luonnossa harmaa ei ollut noin synkkä ja raidat taittovat vähän turkoosiin.

 

Malli: Novita syksy 2011

Puikot: 5 mm

Lanka: Novita Tempo (65 % villaa, 35 % akryyliä)

Tämä tupsupipo meni taasen lasten serkkutytölle Sodankylään. Lisäsin alkuperäiseen silmukkamäärään 8 s ja pari riviä aina oikein neuletta alkuun. Koko sopiva pienipäiselle aikuiselle ja paksuhiuksiselle nuorelle neidille.

Malli: Lucky Horseshoe Cable Hat by Margaret MacInnis

Puikot: 5 mm

Lanka: Drops Nepal (65 % villaa, 35 % alpakkaa)

Tämä tupsulla varustettu palmikkopipo löysi uuden kodin naapurista kiitokseksi leluista ja lastentarvikkeista, joita heiltä aina aika ajoin saamme.

Malli: Turn A Square by Jared Flood

Puikot: 4 mm

Lanka: Drops Karisma (100 % villaa)

Tämän pipon sai miehen lapsuuden ystävä lahjaksi pulkkamäessä vietetyillä syntymäpäivillään.

Malli: vähän modattu Turn A Square by Jared Flood (108 s)

Puikot: 5 mm

Lanka: Grignasco Knits Maya
(78 % baby alpakkaa, 14% merinovillaa, 8 % polyamidia)

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä kerrankin onnistunut ja istuva pipo omalle miehelle. Lanka oli jännä punotun näköinen, mutta silti mukava neuloa. Käyttäjältäkin pipo on saanut kehuja: näyttää hyvältä, on lämmin ja mikä parasta, ei kutita.

Herkkutatti-makkarapasta

Pari viikkoa sitten meille kotiutui kaksi julmetun isoa purkkia, á 250 g, kuivattuja herkkutatteja. Jamien Alastoman kokin paluu kirjasta löytyi sopiva ohje näille herkuille (tai siis murto-osalle niitä): pappadelleja, mausteista makkaraa ja metsäsieniä. Mausteisia raakamakkaroita sai oikein metsästää, kun kaupan hylyissä oli kovin tyhjää, mutta toisella yrittämällä löysin paketin Saarioisten yrtti-bratwursteja. Makkarasieniseos ei ollut mitenkään erityisen hehkeän näköistä pannulla, mutta maku oli aivan loistava. Pastan keitinveden sijaan lorautin seokseen sherryä, enkä usko, että se oli lainkaan huono valinta.

Pastaa, mausteista makkaraa ja metsäsieniä

1 sipuli (kuori ja hienonna)

1 valkosipulinkynsi (kuori ja hienonna)

250 g mausteisia raakamakkaroita

(pursota massa kuoresta)

oliiviöljyä

2 kunnon kourallista timjamia (riivi lehdet varsista)

1-2 pientä kuivattua chiliä murennetuina

400 g erilaisia sieniä puhdistettuna ja hienonnettuna

(tai vastaava määrä kuivattuja ja liotettuja sieniä)

pappardelleja tai muuta pastaa

suolaa

pippuria

3 reilua nokaretta voita

sherryä

1 kourallinen persiljasilppua

1 kourallinen raastettua parmesaania

Kuullota sipuli-valkosipulisilppua ja makkaramassaa öljyssä, kunnes seos ruskistuu hiukan. Lisää timjami, chilit ja sienet. Jatka paistamista, kunnes sienistä irtoava kosteus on haihtunut. Keitä pasta suolassa maustetussa vedessä. Valuta. Säästä hieman keitinvettä (tai heitä vesi menemään ja korvaa se sherryllä). Ota makkara-sienipannu levyltä. Mausta seos suolalla ja pippurilla. Löysennä sitä lisäämällä joukkoon voinokareita sekä tilkka pastan keitinvettä. Kippaa sitten valutetut pastat kastikkeen joukkoon. Sekoita nostellen. Ripota loppusilaukseksi päälle runsaasti persiljaa ja parmesaaniraastetta.

Äiti, ota munkin annoksesta kuva!

Automiehen pipo

Taannoisella Oulun visiitillä juhlittiin myös kummipoikamme 3-vuotissynttäreitä. Kummipoika on kova automies ja Autot-elokuvan hahmot kovin mieleisiä kuten monen muunkin tuon ikäisen. Ravelryssa kaverini Helyn projekteja selaillessa sain inspiraationi lahjapipoon tästä piposta.

Lankana käytin Grignascon Flaviaa, joka on tullut jo moneen kertaan havaittua hyväksi pipolangaksi. Neuloin pipon tarkoituksella puoltanumeroa pienemmillä puikoilla kuin aiemmin, jotta neuloksesta tulisi tiiviimpi ja vähän paksumpi ja pipo pääsisi käyttöön ennen kevätkelejä. Itse pipo valmistui sukkelaan, mutta Salaman kirjaileminen silmukoita jäljentämällä oli vähän hitaampaa puuhaa. Valmista tuli kuitenkin ajoissa ja sankari sai piponsa.

Salama-pipo

 Malli: peruspipo omasta päästä (132 s)

Salama, McQueen chart by Synnove Skavhaug Lovås

 Puikot: 2,5 mm

Langat: Grignasco Knits Flavia

+ muita saman vahvuisia lankoja kirjontaan

Puikot ovat suihkineet ihan urakalla viime aikoina. Työrintamalla ovat muutoksen tuulet puhaltaneet ja siitä aiheutunutta positiivista jännitystä on pitänyt purkaa pipoihin ja muihin pieniin neulomuksiin. Niistä lisää myöhemmin, kunhan saan kuvattua tuotokset. 

Chilipilleissä

Viime lauantaina minulla oli ilo osallistua oululaisten ruokabloggareiden miittiin Kokkipottilassa. Teemana oli chili ja paikalla olivat edustajia blogeista Pastanjauhantaa, Kokkeillaan, Peruspöperöä, Campasimpukka, (Diplomi-)insinöörin keittiössä, Ghetto Gourmet, Makuja kotoa ja Sokerikukkasia. Tarjoilut olivat aivan mahtavat suolaisista pikkunaposteltavista ja ribseistä chilillä terästettyyn fudgeen ja macaroneihin. Tarkat reseptit ja parempi kuvasato kannattaa käydä katsastamassa edellä mainituista blogeista. Itselläni oli käytännön syistä (kummasti vaan reissuveska, pieni trolli, reppu (tottakai molemmilla lapsilla oma käsimatkatavara täytyy olla) ja oma käsiveska kahden lapsen kanssa eivät huutaneet enää kameralaukkua mukaan) mukana vain pokkari, joten kuvat ovat sen mukaisia. Ja kuvaaminen on aika toissijainen asia, kun tupa on täynnä mukavia ihmisiä ja tarjolla mitä ihanimpia herkkuja.

Itselläni pää löi vähän tyhjää, kun yritin miettiä mitä veisin mukanani, mutta sitten onneksi muistin nuudelisalaatin, jonka alkuperäinen resepti löytyy täältä.

Kokkeillaan Kotiharmin soppashotit ja vuohenjuustomousse

Makuja kotoa Heidin sushilajitelma

Peruspöperön Virpin feta-chilileipäset valmistusvaiheessa

Kokkipottilan kevätkääryleet

Nuudelisalaatti, joka ei tällä kertaa ollut niin kovin nuudelinen ja hyvä näin.

Ghetto Gourmetin pariskunnan taivaalliset filippiiniläiset ribbsit

Campasimpukan chilipikkuleivät ja taustalla pilkottavat chilimantelit

Peruspöperölän chilisuklaat ja fudge

Sokerikukkasia Kardemumman chili-vadelmahillolla (?) täytetyt macaronit

Ja loppuhuipennuksena diplomi-insinöörikeittiön Pekan chilijäätelö ja mutakakku

Illan mittaan maisteltiin muodossa jos toisessakin Chilikaupan tulisia tuotteita ja arpaonnen suosimat saivat kotiinviemisiäkin.

Niin mukava kun oululaisia bloggareita onkin tavata, olisi vastaavanlaiseen toimintaan mukava osallistua vähän lähempänäkin kotia. Nyt heitänkin ilmaan kysymyksen olisiko kenelläkään täällä vähän eteläisemmässä Suomessa asuvilla bloggareilla kiinnostusta miittiin? Minä voisin ottaa kyllä mielelläni vastuun emännööinnistä.