sunnuntai 26. elokuuta 2012

Weber pizzauunina

Hankimme hiiligrilliimme pizzakiven Plantagenin alennuskampanjan innoittamana jo keväällä, mutta testaamaan ehdimme kiveä vasta kesän lopussa. Pizzakestejä suunnitellessamme manasin huonoa leivontataitoani ja sain onnekseni ystäviltämme hyväksi todetun pizzapohjan reseptin, joka ei kuulemma voinut epäonnistua. Ohje oli löytynyt joitakin vuosia sitten netistä muistaakseni nimellä "pizzapohja italialaisittain". Neljän aineksen taikina onnistui kuin onnistuikin ja tämän reseptin mukaan tullaan tekemään jatkossa meidän perheen pizzapohjat.
 
Itse pizzojen paisto vaati ensin hieman harjoittelua, mutta lopussa pizzoihin saatiin jo hienot "kuplivat" reunuksetkin. Virhe numero yksi oli käyttää halpis brikettejä. Niissä ei vaan ole tarpeeksi ytyä kuumentamaan grilliä 250 asteeseen. Jossain vaiheessa laitoimme grilliin Weberin brikettejä ja lämpötila lähti nousuun. Weberin ohjeen mukaan laitoimme ensin briketit kehäksi grillin pohjalle, mutta näin jälkiviisaana voi sanoa, että niitä tarvitaan myös pizzakiven alla kuumentamaan itse kiveä. Pizzojen paisto grillissä on mukavaa puuhaa, mutta ei sovi sellaiseen ruokailutilanteeseen, jossa halutaan, että koko porukka aloittaa ruokailun yhtä aikaa. Tai no riippuu porukan koosta ja siitä kuinka yksimielisiä syöjät ovat pizzan täytteistä. Meillä varsinkin lapset halusivat määrätä tarkasti oman pizzansa täytteet, joten samaan aikaan ainakaan heitä ei saatu pöytään istumaan. Ensimmäisten pizzojen paistoaika oli n. 15-20 min ja viimeisten reilu 5 min. Valmiiksi kaulittujen pohjien siirtokaan ei aluksi sujunut kovin mallikkaaksi. Peltejä olisi hyvä olla kaksi, mutta yhtä peltiä käytettäessä erillisellä alustalla kaulittu pohja kannattaa siirtää pellille ennen kuin siihen levittää täytteitä. Täytteiden kanssa siirtäminen oli melkein mission impossible, kuten arvata saattaa.
 

 
Maailman paras italialainen pizzapohja
 
0,5 l viileää vettä
3,5 g (n. 1 1/2 tl) kuivahiivaa
1 kg jauhoja (käytin n. 800 g durumvehnäjauhoja)
25 g merisuolaa (laitoin 4 tl hienoa merisuolaa, joka oli vähän liikaa omaan makuuni)

Sekoita kuivahiiva pieneen määrään jauhoja ja seos viileään veteen. Lisää jauhoja niin paljon, että seoksesta tulee vellimäinen. Anna seistä hetki, lisää suola ja loput jauhot vähitellen, kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. Laita takina jääkaappiin lepäämään. Meillä taikina oli jääkaapissa reilu pari tuntia. Ohjeen taikinamäärästä tuli 12 kpl n. 30 cm:n ohuen ohutta pohjaa.
 
 
Pohjan päälle laitetaan tietenkin maailman parasta tomaattikastiketta, jota kannattaa keittää kerralla kunnon satsi ja pakastaa yli jäänyt osa.



Tomaattikastike pizzaan
(riittää n. 3:lle isohkolle pizzalle)
 
1 prk tomaattipyrettä
öljyä
1 keskikokoinen sipuli
2 rkl (tummaa ruoko)sokeria
4-5 valkosipulinkynttä
1/2 prk karpiksia
1 tlk kaltattuja tomaatteja tai tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
basilikaa, oreganoa (tuoretta tai kuivattua)
Kuullota hienonnettu sipuli ja valkosipulinkynnet öljyssä, lisää jonkin ajan kuluttua sokeri ja tomaattipyre ja jatka kuullottamista. Lisää joukkoon kaltatut tomaatit, mausta suolalla, mustapippurilla ja yrteillä ja anna kiehua pienellä lämmöllä n. tunti. Soseuta valmis kastike sauvasekoittajalla.
 
 
 
 
 

torstai 23. elokuuta 2012

Munakoiso-jauhelihapasta

Sarja "mitä syötiin Camp Ohtakarissa" jatkuu vielä yhden episodin verran. Koska ruokavarastossa ollut munakoiso uhkasi nuupahtaa ja ruuaksi oli toivottu "makaroonia ja kastiketta", syntyi tämä pastakastike. Ei mikään pikaruoka, mutta ei vaatinut ainesten pilkkomisen jälkeen muuta kuin hieman haudutusaikaa.
 

Munakoiso-jauhelihapasta
 
1 tlk tomaattimurskaa tai kuorittuja tomaatteja
1 keskikokoinen munakoiso
1 sipuli
n. 5 valkosipulinkynttä
kourallinen tummia oliiveja
öljyä
ruokosokeria
suolaa
mustapippuria
400 g naudan paistijauhelihaa

Kuutioi munakoiso suht pieniksi kuutioiksi. Hienonna sipulit ja oliivit. Paista munakoisokuutioita hetki öljyssä, kunnes tulevat hieman läpikuultaviksi. Lisää sipulit, kuullota hetki, mutta älä anna niiden ruskistua. Lisää tomaattimurska, oliivit sekä suolaa, sokeria ja mustapippuria maun mukaan. Anna muhia kannen alla n. puoli tuntia ja sen jälkeen vielä ilman kantta n. 15 min, kunnes munakoisot ovat pehmeitä.
 
Sillä aikaa, kun kastike muhii kannen alla, ruskista jauheliha ja lisää se kastikkeeseen, kun otat kannen pois. Keitä pasta ja sekoita se valmiin kastikkeen joukkoon.


Ruokaa odotellessa...


Elviskin pääsi mukaan lomalle


 

lauantai 18. elokuuta 2012

Kesän paras leirieväs

Tämän kesän ehdoton suosikkieväs Camp Ohtakarissa oli wrapit. Myös minä pidin niistä, koska niihin pystyi upottamaan melkein kaikki edelliseltä päivältä mahdollisesti jääneet jämät ja kasviksetkin upposivat lasten suihin lähes puolivahingossa. Alla esiteltyyn wrappiin pääsi mukaan myös makkara, suomalaisten perusvihannes.


 Makkara-wrap

maissilättyjä
valkosipulimajoneesia tai -tuorejuustoa
jääsalaattia
grillimakkaraa
makeaa sipulia
tomaattia

Suikaloi makkara ja ruskista suikaleet pannulla. Voitele n. 2/3 lätystä majoneesilla tai tuorejuustolla. Asettele täytteet lätylle, taita lätyn alaosa osittain täytteen päälle ja sen jälkeen sivut.


Näiden avulla jaksoi taas puuhastella.



maanantai 13. elokuuta 2012

Loman herkkuhetkiä vol. 2

Kahden viikon leirielämän aikana tuli grillattua lähes joka päivä. Ruuanlaitto ulkona kun on jotenkin aika paljon houkuttelevampaa kuin kokkailu yksinään vaunussa. Vartaat ovat myös meidän lasten suosiossa, joten niitä tehtiin muutamaan otteeseen. Takuuvarma suosikki on valkosipulimarinoidut broilerivartaat, mutta hyväksi kakkoseksi nousi vartaat, joissa oli possun sisäfilettä. Lisukkeena tarjoilla oli yleensä jonkinlainen luova sekoitus niistä aineksista mitä ruokavarastosta sattui löytymään. Esim. sesam-öljyllä maustettu kaalisalaatti sekä niin ikään sesam-öljyllä maustettu kukkakaali-sipuli-valkosipuli-hässäkkä sopivat hyvin vartaiden kaveriksi.


Hoisin-possuvartaat

possun sisäfilettä syöjien määrän mukaan

3-4 valkosipulinkynttä
loraus öljyä
ripaus suolaa
hoisin-kastiketta

Paloittele file reilun kokoisiksi paloiksi (n. 3x3x3 cm). Hienonna valkosipuli ja laita se öljyn, suolan ja possun  kanssa pakastepussiin. Poista pussista ilma, sulje se ja puristele pussia nii, että mausteet levittyvät tasaisesti. Anna maustua vähintään pari tuntia.

Laita lihapalat varrastikkuihin ja grillaa lähes kypsiksi. Sivele vartaisiin pari kertaa hoisin-kastiketta ja grillaa lihat kypsiksi.



Tuo kuvissa näkyvä varrasteline + tikut on kyllä toimiva kapistus, ei mikään turhake, joksi sitä aluksi luulin.

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Loman herkkuhetkiä vol 1

Lomat alkaa olla lusittu ja paluu arkeen alkaa olla edessä, kun esikoinen aloittaa tiistaina eskarin. Tänä kesänä lomailimme taas perinteitä kunnioittaen pari viikkoa Ohtakarissa kera sukulaisten ja ystävien. Leirielämään kuuluu hyvin olennaisena osana syöminen, jota harrastimme kyllä ihan kiitettävästi. Koska oleskelumme ajoittui Ohtakarin kalajuhlien jälkeiseen aikaan, kalastajat möivät saalistaan aamuin illoin aina kun sitä olivat sattuneet saamaan. Siikaa syötiin siis aika monena päivänä, mutta mikäs sitä oli syödessä, kun tuoreus oli taattu. Lisukkeena syötiin lohtajalaisia perunoita, jotka eivät myöskään olleet kauan kaupan laareissa vanhenneet. Herkullista lähiruokaa!


Siikaa grillattuna




ja siikaa savustettuna.

Lettukestit olivat aiempien vuosien tapaan kovaa huutoa varsinkin nuorison keskuudessa ja niitä järjestettiin useamapanakin iltana. Pallogrilli ja briketit toimivat mainiosti yhteen valurautaisen lettupannun sekä kälyn mainion muurikkalettutaikinan  kanssa.


Muurikkalettutaikina

5 dl ohra- tai vehnäjauhoja
1-2 tl suolaa
1 l kivennäisvettä tai vettä
4 munaa

Sekoita jauhot, suola ja neste, anna turvota 15-30 min. Vatkaa munat joukkoon.

Letut syötiin viimeistä murua myöten


Mies toteutti jo viime kesästä saakka kyteneen fantasiansa valmistaa boston-kakku pallogrillissä. Taikinanteon ja varsinaisen leipomisen mies ulkoisti kuopuksen kummitädille ja siihen saakka kaikki menikin mallikkaasti. Paistamisessa tulikin vähän ongelmia, koska tavispallogrillissä lämpötila ei pysynyt tarpeeksi korkealla brikettien lisäyksestä huolimattakaan. Lopputulos oli hieman surullisen näköinen, mutta sisus ihan syötävä, joskin rakennetta ei enää pullaksi tunnistanut. Jatkoa boston-kokeilulle on kuulemma luvassa astetta paremmalla grillillä kotioloissa. Siellä tosin suurempi haaste taitaa olla se taikinanteko, heh.




Tästä se ajatus lähti viime kesänä.

Toim. huom. espressoa ei nautittu tuona päivänä rannalla, mutta kahvipannujen kahvat säilyttivät alkuperäisen muotonsa.

lauantai 4. elokuuta 2012

Havaianas meets villasukka

Kesän parhaat jalkineet ovat mielestäni varvastossut, läpsyt, släbärit, lipokkaat (rakkaalla lapsella on monta nimeä) ja niiden ainoa oikea merkki on Havaianas. Ensimmäiset tuota laatua hankittuani ei muut merkit ole tulleet kuuloonkaan. Suomen suvi ei aina valitettavasti oikein suosi lämpötilansa puolesta tätä jalkinetyyppiä ja varsinkin iltaisin ulkona istuskellessa tai yöllisellä vessareissulla varpaat jäätyvät hetkessä. Tähän saakka on siis singutettu tavisvillasukkia, mutta kyllä nyt kyllä kelpaa tepsutella ja läpsytkin pysyvät paljon paremmin jalassa.

Törmäsin jo pari kesää sitten Ullan sivuilla loistavaan sukkaohjeeseen, mutta sain sukat neulottua vasta tänä kesänä. Yhden sukan jo aloitinkin, mutta en tykännyt langasta. Olen jotenkin ihastunut itsestään raidoittuvan tai pätkävärjätyn ja yksivärisen langan yhdistämiseen ja sitä ihastusta toteutin näissäkin sukissa. Täysin eriparia ovat, mutta minua se ei haittaa.



Langat: Marks & Kattens Fame Trend, Dale Garn Baby Ull
Puikot: 2,5 mm

Opin muuten jotain  uuttakin näitä sukkia tehdessäni, nimittäin päättelyn silmukoimalla. Tässä paidassahan sitä yritin, mutta epäonnistuin täydellisesti. Nyt tuli saumasta sileä ja nätti, kiitos ohjeen hyvän kuvan. Niin ja tarkoitus oli ottaa sukista myös ihana fiiliskuva iltahämärässä Ohtakarin rantakivillä, mutta niinpä sekin vaan jäi. Noh, ensi kesänä sitten uudet sukat ja uudet kuvat.

perjantai 3. elokuuta 2012

Still alive

Elossa siis blogin pitäjä pitkästä tauosta huolimatta, mutta myös nuo viime kesän haasteet, tädiltäni saamat daaliat. Viime syksynä nostin juurakot ylös ruukuista ja karistelin niistä mullat pois. Talven juurakot viettivät autotallissa muovisangossa sanomalehtiin käärittyinä n. 10-15 asteen lämmössä. Pari kertaa taisin lorauttaa vettä lehtien päälle, mutta muuta huomiota juurakot eivät minulta saaneetkaan. Toukokuussa, kun viimein sain aikaiseksi istuttaa juurakot uudelleen, olin melkein varma siitä, että ne ovat täysin kuolleet. Mutta niinpä vaan täydeksi yllätyksekseni parin(?) viikon päästä ruukussa alkoi vihertää. Nyt kaikissa neljässä on jo nuppuja ja yksi daalia kukkiikin! Ensi keväänä täytyy istutus tehdä jo hyvissä ajoin ja pitää ruukkuja ensin sisällä, jotta kukinta pääsisi alkuun jo vähän aiemmin.

Tilanne heinäkuun alkupuolella 
Ensimmäinen kukka elokuun alussa

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...