lauantai 29. tammikuuta 2011

Perjantai-illan huumaa

Meidän perheellä on tapana perjantaisin käydä saunassa ja paistaa takassa makkaraa. Jos illanvieton aloitus venyy, sauna jätetään väliin ja keskitytään vain ruokailuun. Välillä tarjoiluun jaksaa panostaa vähän enemmän ja tehdä esim. broilerivartaita ja muistella samalla kesää. Näitä samaiset vartaat ovat nimittäin usein meidän perheen ruokalistalla kesällä leiriolosuhteissa. Vartaiden kaverina syödään usein vihreää salaattia tai vain valmiiksi paloiteltuja vihanneksia ja hedelmiä.



Broilerivartaat

maustamattomia tai kevyesti suolattuja broilerin fileitä
 syöjien määrän mukaan
varrastikkuja

marinadi (sama kuin täällä)

3-4 valkosipulinkynttä
timjamia tai minttua
suolaa (tarvittaessa)
öljyä

Valmista marinadi. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää öljy, suola ja timjami tai minttu. Leikkaa kukin file 3-4 pitkuliaiseen osaan, laita marinadin ja anna maustua mielellään yön yli, mutta muutama tuntikin riittää. Marinointi kannattaa tehdä kahdessa sisäkkäin laitetussa pakastepussissa astian sijaan. Näin marinadia ei tarvitse olla määrällisesti kovin paljon ja palat marinoituvat tasaisesti.

Pujottele broilerit vartaisiin pitkittäin siksak-muotoon ja paista halsterilla hiilloksella tai unissa grillivastusten alla. Vartaat kypsyvät yllättävän nopeasti, uunissa valmista tulee 225 °C:ssa vähän alle kymmenessä minuutissa vaikka vartaiden väri onkin ihan vaalea.










torstai 27. tammikuuta 2011

Vauhdin hurmaa

Meidän lapsien kestohitti lelujen osalta on joskus muutama vuosi sitten Villiankasta ostettu keinu. Vanhassa kodissa keinu oli ripustettu ovekarmin yläosaan, mikä hiukan rajoitti sen käyttöä, mutta nyt ympärillä on tilaa pyöriä. Kerttukin on kehittynyt lyhyessä ajassa varsinaiseksi hurjapääksi. Luonnettakin keinu kasvattaa, kun joutuu hieman odottamaan omaa vuoroaan, suosittelen!



Osassa kuvissa näkyy toinen lasten (ja isin) suosikki, discolamppu tai paremminkin sen valot. Vähintään kerran viikossa takkahuone muuttuu minidiscoksi, discopallo pyörii, valot vilkkuu ja kaiuttimista raikaa chu chua ja veo veo, tuliaiset viime talven kanarian reissulta.

perjantai 21. tammikuuta 2011

Kastiketta ja perunoita

Esikoinen marisee aika ajoin, että päiväkodissa on paljon parempaa ruokaa kuin kotona. Olen tietenkin kysellyt mitä se paljon parempi ruoka nyt sitten on. Vastaukseksi saa aika usein "kastiketta ja perunoita". Liian harvoin tulee tehtyä tällaista perusruokaa, mitä lapsetkin ilmeisesti arvostavat. Parasta kotiruokaa kirjasta löytyi taas oiva resepti tähän kategoriaan, stroganoff.




Stroganoff

400 g naudan paistia
1 sipuli
1 rkl öljyä
1 rkl margariinia tai voita
5 dl vettä
1 tl suolaa
valkopippuria
1-2 tl sinappia
1 rkl tomaattipyrettä

suurus:
2 rkl vehnäjauhoja
1 dl vettä

lisäksi:
2 rkl smetanaa tai 1 dl Oatly tai GoGreen ruokakermaa
1 maustekurkku kuutioina

Leikkaa liha poikkisyin kuutioiksi tai suikaleiksi. Kuori ja hienonna sipuli. Kuumenna paistinpannu, lisää rasva ja ruskista puolet lihapaloista kuumassa rasvassa käännellen. Siirrä lihat kattilaan. Lisää puolet vedestä pannun kautta kattilaan. Paista loput lihapalat samalla tavalla.

Lisää kattilaan sipuli ja mausteet. Hauduta kunnes lihapalat ovat kypsiä ja mureita. Kypsyminen kestää ainakin tunnin lihan mureudesta riippuen. Sekoita vehnäjauhot veteen ja lisää seos kastikkeeseen. Hauduta vielä 5-10 min. Lisää lopuksi kastikkeeseen smetana tai kerma ja ripottele päälle maustekurkkukuutiot.

Tarjoa keitettyjen perunoiden ja salaatin kanssa.





Kuvaajalla oli  taas niin nälkä, että ehti pilkkoa perunat ennen kuin muisti, että annoksesta piti ottaa kuvakin.

Kanasalaatti x 2

Viikon sisällä tuli tehtyä pariin otteeseen kanasalaattia. Aika samanlaisia, mutta kuitenkin erilaisia. Molemmissa salaateissa oli pohjana jääsalaatti ja kastikkeena peruskastike, jonka ohje on ollut esillä myös täältä. Tuolle samalle pohjalle sopii melkein mitkä tahansa lisukkeet eikä niitä tarvitse edes olla kovin montaa sorttia. Meillä molemmat lapset syövät tätä kastikkeella ryyditettyä salaattia mielellään, vaikka suhtautuminen "vihreään" oli aika nihkeää aiemmin. Hunajalla saattaa olla osuutensa asiaan.





Kanasalaatti tomaatilla ja oliiveilla

3 maustamatonta broilerin filettä
3-4 valkosipulinkynttä
timjamia
suolaa
öljyä

jääsalaattia
miniluumutomaatteja
Kalamata-oliiveja
paahdettuja kurpitsansiemeniä

kastike:
oliiviöljyä
sitruunamehua
(Italian metsä) hunajaa
suolaa
mustapippuria

Valmista marinaadi. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää öljy, suola ja tinjami. Laita broilerin fileet marinaadin, anna maustua mielellään yön yli, mutta muutama tuntikin riittää. Marinaadi on superhelppo ja pesee mennen tullen valmismarinaadit.

Nosta fileet hyvissä ajoin lämpenemään huoneenlämpöön. Paista fileet pannulla, anna jäähtyä hetki ja leikkaa paksuhkoiksi viipaleiksi. Revi salaatti, puolita tomaatit ja oliivit. Sekoita kaikki ainekset keskenään.
Laita kastikkeen ainekset suoraan salaatin päälle ja sekoita hyvin. Annostele salaatti lautasille, laita kanaviipaleet salaatin päälle ja ripottele päälle kurpitsansiemeniä.




Kanasalaatti viinirypäleillä

n. 300 g marinoimattomia broilerin filesuikaleita
3-4 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua
2-3 rkl öljyä
suolaa

jääsalaattia
tummia tai vihreitä viinirypäleitä
paahdettuja kurpitsansiemeniä

Valmista marinaadi. Hienonna valkosipulinkynnet, lisää öljy, suola ja sitruunamehu. Laita broilerin suikaleet marinaadin, anna maustua mielellään yön yli, mutta muutama tuntikin riittää.

Paista suikaleet pannulla. Revi salaatti ja puolita viinirypäleet (pienet voi laittaa kokonaisina). Sekoita kaikki ainekset keskenään. Laita kastikkeen ainekset suoraan salaatin päälle ja sekoita hyvin. Ripottele päälle kurpitsansiemeniä.

Jos salaatin haluaa tehdä valmiiksi hyvissä ajoin ennen sen syömistä, kannattaa kastike lisätä kuitenkin juuri ennen tarjoilua. Salaatinlehdet nuupahtavat aika pian ollessaan tekemisissä sitruunamehun ja suolan kanssa.


Äidin pieni apulainen lempipuuhassaan

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Samikset

No nyt on sitten äidillä ja tyttärellä samanlaiset pipot. Oma Hedda valmistui aiemmin tällä viikolla, kuvaaminen vaan jäi taas viikonlopulle. Aiemmin kertomani sähläys langan kanssa ratkesi myös, kun luin vähän tarkemmin Vilman postauksen Heddasta. Alpaca Realen sekaan vain ohutta merinovillalankaa ja hyvä tuli. Kun katsoo tuota meidän yhteiskuvaa, huomaa miten paljon tuo toisen langan lisääminen tuo sävyeroa pipoihin. Erikeseen kyllä molemmat näyttävä aika puhtaan valkoisilta.




Puikot: 4 mm ja 5 mm
Langat: BBB Filati Alpaca Reale, vähän reilu 50 g
ja Viking Baby Ull alle 50 g







Heddan valmistuttua aloitin neulomaan huivia Dropsin uudessa kevätmallistossa julkaistun ohjeen mukaan. Lanka on ohuen ohutta Menitan SoftDream ja puikot 3 mm. Kovin joutuisasti huivi ei etene. Vietin lauantaina Soukan Menitan neulekahvilassa reilu pari tuntia laatuaikaa ja huiville tuli n. 10 cm lisää pituutta.




Värikkäistä kankaista ja ompelusta kiinnostuneille vinkiksi, että Menitaan oli tullut Kafe Fassetin Rowanille suunnittelemia ihania kankaita. Kaikkia linkissä olevia kankaita ei tietenkään löydy, mutta ihan mukava valikoima kuitenkin. Tilkkutöitä een harrasta, mutta jotain noista kankaista olisi kiva tehdä. Olisiko kellään ideoita? Sellaisia suht helppoja ja nopeita toteuttaa, tietenkin.

perjantai 14. tammikuuta 2011

Pipotehtaalta päivää!

Kaikenlasia pipoja on tullut taas tehtyä joulu- ja syntymäpäivälahjoiksi. Oma Heddakin valmistui eilen, mutta kuvia siitä ei vielä ole.

Ensimmäiseksi esiteltävän pipon sai lasten pikkuserkku synttymäpäivälahjaksi.




Malli: Thorpe by Kristen Kapur
Lanka: Hjertegarn Incawool design colours (5388)
Kulutus: vähän vajaa kerä (100 g)
Puikot: 5 mm






Ystäväperheemme 10-vuotias tyttö on kova Potter-fani. Tiedustellessani hänen äidiltään joululahjatoivetta, vastauksena oli kelta-punainen Potter-henkinen pipo. Pienen surffailun jälkeen päädyin tekemään puna-keltaraidallisen suht löysän pipon tupsulla. Piposta tuli aiottua löysempi vaikka mallitilkun teinkin, mutta ei se käyttäjää ole kuulemma haitannut. Tilauksessa olisi nyt kaulaliina samoilla väreillä, saa nähdä valmistuuko helmikuussa pidettäville 11-vuotissynttäreille.




Potter-pipo

Malli: omasta päästä
Lanka: Novita Florica kaksinkertaisena, punainen ja keltainen
Kulutus: n. 100 g
Puikot: 5 mm







Tämä pipo meni ystäväperheemme nouremmalle 4-vuotiaalle tytölle. Malli on otettu Dropsin joulukalenterissa julkaistusta tonttulakista. Kuvissa väri näyttää joulunpunaiselta, mutta todellisuudessa se on enemmän fuksiaan vivahtava. Väri on valittu käyttäjän talvihaalarin mukaan, jossa on pinkkiä, valkoista ja ruskeaa.




Lanka: Novita Isoveli (576)
Kulutus: reilu 100 g tupsuineen
Puikot: 5 mm









torstai 13. tammikuuta 2011

Herkkusieni-pekonipasta

Tämä pasta maistuu erityisen hyvälle hikisen lumityörupeaman päälle. Kalorit on kohdallaan, eikä vajetta pääse syntymään. Pekonin voi jättää pois, jos haluaa tehdä kasvisversion, mutta silloin kannattaa ehkä käyttää jotain herkkusieniä maukkaampia sieniä. Minun mielestäni sherry on tämän itse kehittelemäni kastikkeen juju, joten sitä ei kannata jättää pois.




Herkkusieni-pekonipasta

4-5 isoa herkkusientä tai rasiallinen pienempiä
1 pkt (170 g) pekonia
2 sipulia
3-4 valkosipulinkynttä
2 1/2 dl Oatlyn "ruokakermaa" tai tavallista ruokakermaa
1-2 rkl vehnäjauhoja
1/2-3/4 dl sherryä
suolaa ja mustapippuria myllystä

parmesaaniraastetta

500 g vähän parempaa fusilleja (esim. De Cecco)

Viipaloi herkkusienet, ruskista ne kuivalla pannulla ja siirrä syrjään (näin ne jäävät vähän napakammiksi). Silppua pekoni ja ruskista se. Pienennä levyn lämpöä, kuullota hienonnettu sipuli ja valkosipuli pekonin joukossa. Ripottele vehnäjauhot seoksen päälle ja sekoita. Lisää sherry ja sekoita. Lisää kerma ja mausta mustapippurilla ja suolalla. Lisää kastike pakkauksen ohjeen mukaan keitetyn pastan joukkoon. Tarjoile parmesaaniraasteen kera.





tiistai 11. tammikuuta 2011

Pihistä vs. panosta

Sisustuslehdissä on juttuja siitä, miten saman tyylin voi toteuttaa eri budejeteilla. Alla tarinaa mihin päädyimme uuden sohvan hankinnassa.

Olemme etsineet uutta sohvaa viime keväisestä muutosta lähtien enemmän ja vähemmän aktiivisesti. Keväällä törmäsimme Stockmannilla Habitatin Newmann-sohvaan ja molemmat ihastuttiin siihen heti. Kaupassa sohva näytti vielä kivemmalta useammalla tyynyllä varustettuna. Sohva olisi mennyt tilaukseen, jos hintaa ei olisi ollut melkein kolmea tonnia ja jos kangas olisi ollut vähemmän fiiniä (lue: kestänyt edes jonkinlaista puhdistusta). Sohvan malli jäi päähän muhimaan eikä mikään muu sohva näyttänyt enää miltään.


Kuva täältä

Syksyllä Habitaressa oli esillä tämä HT Collectionin Soul-sohva. Matalalinjainen, kapeat käsinojat, juuri sopivan levyinen, irrotettava VESIPESTÄVÄ päällinen, kaksi istuintyynyä jne., mutta hintaa taas karvan verran alle kolme tonnia.

Kuva täältä

Noilla ominaisuuksilla hinta ei tuntunut enää ihan niin kauhealta, mutta sitten eräällä Ikea-reissulla hoksasin Stockholm-sohvan. Ei mikään uutuus, mutta jotenkin ei aikaisemmin ollut osunut silmään. Ei ihan niin matalalinjainen, mutta irroitettava päällinen (kemiallinenpesu), kapeat käsinojat, kaksi istuintyynyä ja äärimmäisen hyvä istua. Kaiken kruunasi tietenkin hinta, vähän reilu tonni. Pienen tuumailun jälkeen sohva meni tilaukseen ja tyytyväisiä ollaan oltu. Päädyttii siis "pihistä"-tyyliin. Lasten ollessa pieniä ja sohvan ollessa lähellä ruokapöytää, se saattaa olla kuitenkin armollisempaa hermoille ja äänijänteille. Uuteen sohvaan ehti muuten tulla jotain tuhrua ennen kuin se oli ehditty ottaa kunnolla pois paketista. Putsausoperaation aikana esikoinen kysyi: "Äiti, miks sä ostit valmiiks likasen sohvan". Niinpä...

Kuva täältä

maanantai 10. tammikuuta 2011

Äiti, millon me eivotaan?

"Äiti, millon me eivotaan", kysyi Kerttu 2 v. yhtenä iltana. Leipominen ei ole minulle mitenkään mieluisaa puuhaa, vaikka tuore peruspulla onkin suurta herkkuani. Tuo nöyrästi esitetty kysymys kuitenkin pisti miettimään, josko sitä voisi leipoa muutenkin kuin jouluna ja lasten synttäreille. Mieleen muistui tämä yläasteen kotitaloustunnilta saatu, moneen kertaan testattu ja hyväksi havaittu kuivakakkuresepti, Jussin kakku.




Jussin kakku

3 kahvikuppia (kkp) vehnäjauhoja
2 kkp sokeria
1 tl kardemummaa
1 tl kanelia
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 kkp maitoa, kauramaitoa tai omenamehua
1 kkp sulatettua margariinia
1 kananmuna

Sekoita kaikki aineet keskenään yllä olevassa järjestyksessä. Laita taikina jauhotettuun rengasvuokaan. Paista 180 °C:ssa n. 45 min.




"Kotsan vihko" vuodelta -86, nostalgiaa


Tässä hieman nolo todiste suht olemattomasta leipomisinnostani, kaapista löytynyt ruokasoodapurkki markka-ajalta. Pieni kemisti sisälläni on varmaan sanonut, että eihän ruokasooda voi pilalle mennä, mutta ehkä sitä olisi voinut heittää menemään purkin, jonka parasta ennen päivä oli, ööö joskus 2000-luvun alkupuolella. Hyvin on kyllä harvat leivonnaiset kohonneet, joten en ehkä ihan väärässä ole ollut.


sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Sunnuntaiaamun munakas

Melkein joka sunnuntai saan nauttia tätä miehen valmistamaa ihanaa espanjalaistyyppistä munakasta. Aina ei kaapista löydy kaikkia reseptin aineksia, mutta vähemmälläkin pärjää. Ilman tomaattipyrettä ja Tabascoa munakkaan mausta jää se oleellinen pois, ne siis kannattaa pitää mukana. Tämän aamun munakkaassa ei ollut herkkusieniä, tuoretta basilikaa (kuivattua kylläkin) eikä tomaatteja, mutta hyvältä maistui silti.




Sunnuntaiaamun munakas

4 munaa
1/2 dl vettä
1 (salotti)sipuli
1 pkt pekonia
kirsikkatomaatin puolikkaita
3-4 isoa herkkusientä
tomaattipyrettä
Tabascoa
öljyä
suolaa
pippuria
tuoretta basilikaa

Paista pilkottu pekoni pannulla, siirrä sivuun. Kuullota pekonin rasvassa pilkottu sipuli ja tomaattipyre. Ruskista herkkusienilohkot erillisellä pannulla ilman öljyä. Vatkaa munien  rakenne rikki kulhossa, lisää vesi, Tabasco, suola ja pippuri. Lisää pannulle paistetut pekonit, herkkusienet ja tomaatit, paista hetki. Lisää munaseos ja paista, kunnes munaseos on hyytynyt.

Kuva on tämän aamuisesta munakkaasta. Jos mukana on kaikki tilpehöörit, niin munakas on paljon muhkeamman näköinen.




Mahat täynnä kelpasi köllötellä sohvalla ja katsoa lastenohjelmat loppuun.


 
Edit, uusi kuva muhkeammasta munakkaasta



Pangasiusta purjopedillä

Jonkin aikaa sitten ostin pakastettua pangasius-kalaa, joka on ihan uusi tuttavuus minulle. Kalahan tulee ilmeisesti Thaimaan suunnasta, joten fileet saivat uuniin seurakseen inkivääriä, tuoretta korianteria, valkosipulia, chiliä ja limen mehua. Fileet olivat aika ohuita ja ajattelin, että aiemmin kokeiltu tapa laittaa kaksi filettä päällekäin toimisi tässä. No ei sitten kuitenkaan toiminut tai siis fileet jäivät sisältä raaoiksi oltuaan 225 asteisessa uunissa vajaa 20 min. Kun fileet laitettiin paistovadille vierekkäin maustepuoli ylös päin, ne kypsyivät viidessä minuutissa. Ehkä ensi kerralla kalafileitä uunissa kypsentäessä muistan tämän ja laitan fileet suosiolla vierekkäin.




Pangasius-kalaa purjopedillä (2 hengelle)

maustetahna

pieni pala inkivääriä hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
ruukullinen tuoretta korianteria karkeasti silputtuna
puolikkaan limen mehu
puolikas chilipalko hienonnettuna
öljyä
suolaa
tummaa sokeria

2 pangasius filettä (n. 400 g)
purjo
öljyä
puolikkaan limen mehu

Laita maustetahnan ainekset mortteliin ja hienonna tahnaksi.

Laita paistovadin pohjalle hieman öljyä, pilkottu purjo ja limen mehua. Laita fileet purjopedille ja fileiden päälle vähän suolaa ja maustetahna. Laita uuniin 225 asteeseen ja paista 10-20 min fileiden koosta riippuen. Tarjoa jasmiiniriisin kanssa.






maanantai 3. tammikuuta 2011

Tauluja ja vieläpä seinällä

Viime keväisen muuton jälkeen seinämme ovat olleet hyvin valkoisia ja tyhjiä. Valokuvia, joita haluaisin esille on läjäpäin, osa niistä jopa teetetty paperimuotoon. Kehyksiäkin löytyy kasa, mutta niiden tie seinille on aika kivinen. Jotenkin se oikean paikan löytäminen ja ripustus on niin hankalaa. Syksyn aikana tilanne on onneksi hieman korjaantunut ja uuden vuoden kunniaksi ruokailutilakin sai väriä seinälleen. Tämän blogin kautta löysin Sandra Juton printit. Kun näin tuon mutteripannuprintin, en voinut olla enää tilaamatta. Seinälle pääsivät myös "Menu surprise" ja "Teatime" veljeltäni pari joulua sitten saadun kellon kaveriksi. Jos muuten taulujen ripustaminen on hankalaa, ei niiden kuvaaminenkaan ole helppoa. Heijastuksia siellä sun täällä, höh.







Kehykset ovat tutut ja turvalliset Ikean Ribbat. Niiden hakureissulla mukaan tarttui lapsille tämä hauska aamiaissetti.


Paluu (kevyempään) arkeen

Uusi vuosi meni kyläillessä ja ruuan osalta siis ilman omia ansioita. Kamerakin unohtui kotiin, joten kuviakaan ei niistä herkuista ole. Joulun ja uuden vuoden mässäilyjen jälkeen tekee mieli syödä vähän kevyemmin. Kananpojan jauhelihasta tehty kirkaslieminen keitto on suosikkini tällaisista "taviskeitoista", eroaa maultaan yllättävän paljon vastaavasta naudan jauhelihasta tehdystä keitosta.




Keitto kananpojan jauhelihasta

400 g kananpojan jauhelihaa
2-3 porkkanaa
pala lanttua
1-2 sipulia
6-8 perunaa
vettä
öljyä
maustepippuria
suolaa

Kuori ja pilko lanttu, porkkanat ja sipuli suht suuriksi paloiksi. Kuullota ne keittokattilassa pienessä tilkassa öljyä. Lisää mausteet ja vesi niin että ainekset peittyvät ja anna kiehua hiljalleen. Kuori ja pilko perunat, lisää kattilaan (lisää tarvittaessa vettä). Ruskista jauheliha pannulla ja lisää kattilaan. Anna kiehua niin kauan, että perunat ovat kypsiä.

Tässä keitossa ei suolan ja maustepippureiden lisäksi ole muita mausteita, koska joskus on mukava syödä ruokaa, joka maistuu itse aineksilta. Selleriä voi keittoon lisätä niin halutessaan, itse vaan en sitä vapaaehtoisesti ruokiini laita.




lauantai 1. tammikuuta 2011

Kepan kaupunkipipo

Ihastuin heti Sisäisessä villapaidassa ilmestyneeseen Heddaan. Tarkoituksena oli neuloa itselle ja tyttärelle samanlaiset pipot. Langatkin kävin ostamassa oikein samalla kertaa, mutta jokin ajatusvirhe sattui langantiheyksiä katsoessa. Itselle tarkoitetusta piposta tulikin tyttärelle sopiva ja jäljelle jääneestä vielä ohuemmasta langasta syntyy sitten joskus ehkä kauluri tai säärystimet.
Ohje oli selkeä ja kaavio helppolukuinen. Pipon neuloin muuten ohjeen mukaan, päälaen kavennukset aloitin vain muutamaa kerrosta aikaisemmin. En ollut aiemmin tehnyt noita pampuloita enkä ole aivan varma vieläkään teinkö ne aivan oikein, koska niiden juureen jäi aika suuret reiät. Osa syy taitaa olla myös langallakin, joka ei ollut kovin joustavaa.
Malli oli taas erittäin yhteistyökykyinen, sää valitettavasti aika pilvinen ja synkkä, joten kuvat eivät onnistuneet parhaalla mahdollisella tavalla.

Puikot: 5 mm pyöröt ja sukkapuikot
Lanka: BBB Filati Alpaca Reale, 50 g







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...